Kun Maiju ehdotti Reiskalle hoitovapaata, Reiska tarttui välittömästi tilaisuuteen. Tosi mies ei työtä pelkää, Reiska tuumasi mielessään. Ei vaikka edessä olisi kokonainen vaippavuori.

Viimeksi päivitetty 7.7.2009

Raksakundi ja betoniharkko

Kotona raksakundia odottaa vielä painavemmat haasteet.

”Kyllä mä pärjään. Älä sä siitä huoli. Kyllähän nyt miehisillä teräksen lujilla hermoilla pärjää paremmin lapsenhoidosta kuin te herkkähermoiset naiset”, Reiska rehenteli.

Reiska oli jäänyt työttömäksi raksalta, ja Maijulle oli tarjottu hyväpalkkaista toimistotyötä Tampereelta.

”Mutta ethän sä ole ollut lapsen kanssa ikinä kahdestaan”, Maiju peräsi.

”Vaipat olen jumalauta vaihtanut tähänkin asti ja helistintä heiluttanut. Eikö se kuule just sitä ole? Niin että painu sä vaan sinne töihin niin me äijät jäädän kotiin pitämään hauskaa.”

Reiskan rehvakkaasta innosta huolimatta syvä epäilys häilyi Maijun yllä. Reiska oli iso mies, joka kantoi yhdellä kädellä betoniharkkoja työmaalla, mutta pärjäisikö hän todella puolivuotiaan Tiituksen kanssa? Osaisiko Reiska olla riittävän huolellinen? Miehethän olivat kamalia hutiluksia, Maiju ajatteli ja sanoi sitten:

”Entä uusi kaupunki. Et tunne sieltä ketään ja olisit aina kotona Tiituksen kanssa. Kai sä ymmärrät, miten yksinäistä noin pienen lapsen kanssa on olla?”

”Kyllä mies aina pientä yksinoloa kestää! Ota nyt vaan se duuni vastaan ja katotaan sitten miten menee.”

Asia oli sillä selvä. Molemmat tiesivät, että muuta mahdollisuutta ei ollut. Reiskan irtisanomisen jälkeen perhe oli alkanut vajota taloudelliseen kriisiin. Maijun uusi työ oli yksinkertaisesti otettava vastaan, ja Reiskan oli pärjättävä vauvan kanssa.

* * *

Viikonloppuna muuttotavarat asettuivat pikavauhtia uuteen Tampereen asuntoon. Maanantai, Maijun ensimmäinen työpäivä, häämötti jo edessä, mutta Reiska ei ottanut turhia paineita. Hän suunnitteli innoissaan, kuinka pääsisi nauttimaan kotona kaikista kiireisinä työvuosina katsomatta jääneistä elokuvista ja TV-sarjoista Tiituksen nukkuessa päiväunia.

Maiju moiskautti suukon Reiskan sänkiposkelle ja livahti ovesta ulos. Samalla hetkellä Tiitus heräsi ja alkoi ulvoa. Reiska juoksi nopeasti lapsensa luokse ja otti vauvan syliin. Tiitus ei kuitenkaan rauhoittunut, vaikka Reiska hyssytteli ja heijasi vauvaa kuin viimeistä päivää.

Reiska hätääntyi. Mitä jos lapsi ei rauhoitukaan?

Reiska ravasi levottomana ympäriä asuntoa Tiitus sylissään, mutta Tiitus sen kun kirkui naama punaisena. Sitten Reiskalla välähti: Lapsi haluaa tissiä. Paremman puutteessa lämmintä maitoa tuttipullossa.

Reiska asetteli liioittelevan varovaisesti kiljuvan lapsen sitteriin ja alkoi valmistella maitoa vesihauteessa, kuten Maiju oli neuvonut tekemään. Samalla hän kiikutti sitteriä jalallaan. Keinuminen sai kuitenkin Tiituksen kiljumaan entistä kovempaa. Vauvan kasvot helottivat jo mansikanpunaisena huutamisesta.

Mies kyllä kestää isojen koneiden mörinää, muttei ei miehellä oli sydäntä kuunnella tällaista itkua, Reiska ajatteli ja nappasi Tiituksen syliin. Itku taukosi hetkeksi, mutta jatkui pian.

Reiska talsi Tiitus sylissä edes takaisin kunnioitettavalla päättäväisyydellä, ja Tiitus alkoi rauhoittua. Reiska oli helpottunut, eikä huomannut keittiön suunnalta tulevaa varoittavaa hajua. Vasta kun huoneistossa leijui selkeä savu, Reiska muisti kiehuvaan vesihauteeseen jätetyn muovipullon.

Kaikki vesi oli kiehunut ja muovi kärisi kattilanpohjalla mustaa savua. Reiska lennätti Tiituksen äkkiä sitteriin. Lapsi alkoi huutaa täyttä kurkkua. Samalla hetkellä palohälytin alkoi piipittää.

Reiska otti kattilan pois levyltä ja juoksi palohälyttimen luokse. Talossa oli korkea katto, joten Reiskan piti siirtää keittiön pöytä hälyttimen alle yltääkseen laitteeseen. Tiitus huusi edelleen sitterissä. Ennen kuin Reiska sai poistettua pattereita palohälyttimestä, ovikello soi. Hän kiipesi alas. Kävi hakemassa Tiituksen syliin ja marssi etuovelle.

”Palaako täällä”, naapurinrouva kysyi.

Tiitus säesti täyttä kurkkua palohälyttimen piipitystä.

”Ei enää”, Reiska töksäytti ja sulki oven rouvan nenän edestä.

Reiskan ohimoa särki. Tiitus huusi taas niin kovaa kuin vain pieni mies jaksoi. Onneksi palohälytin lopetti piipityksen itsestään.

* * *

Kun Maiju astui viimein taistelutantereelle, Reiska parahti itkemään:

”Ei minusta ole tähän!”

Kakkavaipat kärysivät siellä täällä.

”Mutta entä miesten kovat hermot”, Maiju piikitti.

Reiska katseessa välkähti raksamiehen viha, mutta pian väsymys ja epätoivo vei pohjan kaunan kannolta. Reiska oli ajanut itsensä umpikujaan. Nyt ei auttanut ruikutus. Oli otettava tuttipullo ronskisti käteen ja ryhdyttävä taistelemaan tätä yhden hengen vauva-armeijaa vastaan.

”Mutta tietysti rakkaudella”, Reiska mumisi itsekseen. Maiju ei ymmärtänyt, mitä mies puhui, mutta näki parhaaksi ottaa Tiituksen syliinsä, jotta Reiska saisi levähtää hetken.

* * *

Viikot kuluivat ja yksinäisyys halkoi seiniä. Reiskalla oli menossa jo viides päivä sisällä.

”Mitenkä? Maitoako? Kyllä. Tulee välittömästi. Odota vain pieni hetki. Ei tarvitse hermostua. Menen jo laittamaan.”

Reiska oli alkanut höpöttää puolivuotiaalle Tiitukselle kuin työnjohtajalleen.

”Tässä. Ole hyvä vaan. Mitäs sitten tehdään? Mennäänkö ulkona käymään?”

Reiskasta oli typerää lähteä ulos, kun hän ei tuntenut koko kaupungista ketään. Minne hän menisi? Tiituksen leveä hymy sai Reiskan kuitenkin tarttumaan toimeen. Lapsi vaunuihin ja ulos.

Iltapäivävilinä tulvi Reiskaa vastaan. Muutama vanhempi nainen hymyili vaunuja työntävälle raavaalle miehelle. Pian Tiitus oli unten mailla. Nyt olisi mahdollista tehdä jotain, Reiska tuumaili ja samalla biljardihallin ikkunat kutsuivat häntä sisään.

Reiska venkoili vainuilla ovesta sisään ja rullasi tiskille.

”Aika nuori pelikaveri sulla”, kuului tervehdys tiskin takaa.

”Annas nyt vaan pallot”, Reiska töksäytti.

Pelikaverin puutteessa Reiska aikoi harjoitella kulmalyöntejä. Hän oli asettelemassa palloja mielenkiintoisiin paikkoihin, kun tiskiltä kuului:

”Mulla on aikaa ottaa yks matsi, jos kiinnostaa.”

Miehet aloittivat pelin. Reiska nautti jokaisesta lyönnistä täysin siemauksin. Vauvaviikot olivat saaneet hänet jo unohtamaan, kuinka hauskaa oli ottaa kunnon matsi äijien kesken. Ikävä kyllä Tiitus heräsi juuri ratkaisevalla hetkellä.

Reiska oli kehittynyt huimasti lastenhoidossa, ja niin hän oli varautunut ottamalla tuttipullon ja maitoa mukaan. Biljardipaikan isäntä päästi Reiskan taukotilaan syöttämään Tiitusta. Syötön jälkeen Reiska halusi pelata pelin loppuun. Niinpä hän otti Tiituksen muutaman lyönnin ajaksi kainaloon ja pelasi yhdellä kädellä.

Jos nyt voitan, Reiska tuumaili, voitto on täydellinen. Voittaa nyt paikan omistaja vauva kainalossa!

Valitettavasti ottelu katkesi ikävään tapaturmaan. Tiitus puklasi maitoyrjön biljardipöydälle.

”Voi helvetin helvetti”, omistaja huudahti ja juoksi hakemaan paperia vessasta.

”Sori, kaveri”, Reiska yritti, mutta omistaja ei leppynyt vähästä.

”Tiedätkö paljon nämä pöydät maksaa? Tässä on taloudellisesti tiukkaa muutenkin ilman, että vauvat yrjöilee pitkin pöytiä.”

Reiska yritti tarjota rahaa, mutta omistaja ei suostunut ottamaan seteleitä vastaan. Hän vain hätisti Reiskan vaunuineen ulos biljardipaikasta.

”Seuraavan kerran ilman vauvaa, kiitos”, omistaja huusi vielä Reiskan perään.

* * *

Tiitus kasvoi, ja Reiska pääsi leikkikentälle verkostoitumaan.

Kun Tiitus täytti yhden, Reiska oli leiponut maukkaan kermakakun. Puoli vuotta koti-isänä oli tehnyt suuria muutoksia mieheen. Leipomistaitojen lisäksi Reiskan parta oli miehekkään muhkea. Hän ei yksinkertaisesti ehtinyt enää ajaa partaansa.

Ovikello soi kolmasti ja äidit tunkivat lapsiensa kanssa sisään.

”Erittäin hyvää”, Liisa sanoi ensimmäisen kakkulusikallisen jälkeen.

”Mitenkä Velmerille maistuu”, Reiska kysyi. Puolitoistavuotias Velmeri nökötti Liisan sylissä ja maisteli mietteliään näköisenä kakkupalaa.

”Näyttää tuo maistuvan.”

”Ota Liisa toinen pala! Johannalla ja Anna-Marille myös, että jaksatte työntää rattaat kotiin saakka. Ja kahvia kyytipojaksi!”

Naiset nyökyttelivät, ja Reiska tarjosi heille lisää kakkua ja kahvia. Keskustelu vaihtui pian lapsenhoitokysymyksiin.

”Mitenkä teillä yöt sujuu? Vieläkö herra pitää hereillä?”

”Eipä oikeastaan. Ollaan saatu ukkeli nukkumaan jo omassa sängyssä.”

”Meillä valvotaan vieläkin”, Johanna sanoi ja näytti armottoman väsyneeltä. Vajaa vuoden vanha Heidi-tyttö mutusti innokkaasti kakkua Johanna sylissä.

Kuuden kieppeillä Maiju rapisteli sisään ja lysähti suoraan sohvalle. Aluksi hän ei huomannut, että talo oli täynnä vieraita.

”Tere Maiju! Tules tänne keittiöön niin saat maistaa mun kakkua”, Reiska huikkasi keittiöstä.

* * *

Illalla kun Tiitus oli nukahtanut, Maiju sanoi:

”Etkö sitten yhteenkään isään ole voinut tutustua leikkikentällä?”

”Ootko sä mustasukkainen?”

”Minäkö? En todellakaan.”

”Myönnä, että sua häiritsee, että vietän päivät toisten äitien kanssa!”

Maiju tiesi paljastuvansa sanoi sitten mitä tahansa. Hän loi katseensa alas, ja sanat valuivat hänen huuliltaan vuolaasti:

”Mä oon ihan surkea äiti. Sinä vietät aikaa noiden naisten kanssa, kun taas minä olen vain illat Tiituksen kanssa. Sä varmasti haluat erota minusta!”

Kyyneleet mursivat tiensä poskelle.

”Paskat! Sinähän elätät meidät kaikki” Reiska huudahti niin kovaa, että molemmat jäivät kuuntelemaan heräsikö Tiitus.

Kun makuuhuoneesta ei kuulunut mitään, Maiju hyökkäsi Reiskan kaulaan. He suutelivat intohimoisesti ja alkoivat riisuutua kuten miehen ja naisen on hyvä tehdä raskaan työpäivän päätteeksi.

Teksti: Jarkko Uro

Lue muita novelleja:

Mitä mieltä olet artikkelista?