Eräänä päivänä pienen pojan isä havahtuu karmaisevaan tosiasiaan: perheessä ei ole enää vauvaa vaan taapero. Miten tässä näin on päässyt käymään? "Lasten ei kuulu kasvaa", Jori Eskolin tuskailee.

Viimeksi päivitetty 28.5.2015

Jori Eskolin on isyyden pehmentämä, harmaantuva mies. Hän kirjoittaa tarinoita isyyden outoudesta ja siitä, miten vasta isänä hänestä tuli mies. Jorin omin sanoin: "Minä haluan edes vähän yrittää tehdä maailmasta paremman paikan, jotta pojalleni jäisi hyvä perintö ympärilleen ja sydämeensä.”

Tänään se tapahtui. Asia, jota en uskonut tapahtuvan ikinä. Sen ei pitänyt osua kohdallemme ja olin kuullut aiheesta vain tarinoita, joista kuiskien puhuttiin. Mutta tänään se tapahtui. Ja se tapahtui meille. Draama. Tragedia. Isän pahin painajainen: minun pieni poikani ei nimittäin enää nuku pinnasängyssä. Siinä pinnasängyssä, jonka itse hioin, maalasin ja omin käsin kasasin ajatuksena, että siinä se minun pieni poikani sitten nukkuu ja tuhisee. Turvassa. Suojassa.

Minusta oli kauheaa, kun Lenni siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan. Se oli kiusantekoa rakastavaa isää kohtaan. Lasten ei kuulu kasvaa. Lasten ei kuulu nukkua omassa huoneessa. Lasten ei kuulu nukkua poissa pinnasängyn turvasta. MAAILMASSA ON VIRHE!

On väärin, että meidän vauva on jo noin iso. Juuri äsken hän vain nukkui, kakki ja puklaili äidinmaitoa, josta muistona mustassa sohvassamme ovat edelleen valkoiset läikät. (Kyllä, ne läikät ovat maitoa, senkin pervo, tiedän, mitä ajattelit).

Miten ihmeessä tuon jatkuvan kasvun oppii kestämään? Pysyisivät aina tuollaisina kuin ovat nyt. Älkää kasvako, pienet pojat.

Teksti on julkaistu alun perin Jori Eskolinin Ääntä, perkele! –blogissa 20.7.2014.

Lue Jorin aiemmin Vau.fi:ssä julkaistut tekstit:

1. No, onneksi lapsella on kaikki hyvin

2. Syntyi poika – ja alkoi matka kohti sitä, mitä en vielä tunne

3. Kaksi viikkoa vanha poika ja tissin autuus

4. Minä olen aina inhonnut lapsia

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliKamalimmat, ärsyttävimmät ja ällöttävimmät raskausoireet
Seuraava artikkeliÄiti ja äiti! Mihin minä katosin?
JAA