Äitiyden tuomia negatiivisia tunteita on pitkään pidetty tabuina, mutta nykyään kielteisistäkin tunteista kannustetaan puhumaan. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta onko ilmiö kellahtanut nyt päälaelleen? Äidit Vau.fi:n foorumilla ovat huomanneet, että vauvaonnen hehkuttaminen saa aikaan kielteisiä reaktioita ja närää ympärillä.

Viimeksi päivitetty 8.7.2014

”Kun menee hyvin, niin pitäisi olla ihan hyshys”

”Nykyään on erittäin tervettä ja toivottavaa, että kaikista äitiyden mukanaan tulleista tunteista puhutaan – niistä kielteisistäkin siis eritoten. Äidin univelka, temperamenttinen lapsi, vaikea uhmaikä ynnä muut voivat olla vanhemmille raskaita ja on hyvä, että niistä puhutaan ja vanhemmat saavat tarvittaessa apua. Mutta auta armias jos kaikki onkin pelkästään ihanaa ja täydellistä. Olen surukseni huomannut, että kun menee hyvin, niin pitäisi olla ihan hyshys”, äitiydestä nauttiva nimimerkki Naavukka kirjoittaa.

Naavukka kertoo, että hänen lapsensa on iloinen ja tyytyväinen taapero, joka on nukkunut kellon ympäri lähes koko elämänsä. Taapero syö hyvin, kehittyy normaalisti ja on kaikin puolin terve. Äiti on pirteä ja onnellinen. Onnea olisi ihana hehkuttaa, mutta siitä seuraakin omituisia reaktioita.

Lue myös: Lapsi: onni vai onnettomuus?

"Menin kertomaan kuinka paljon rakastan lastani, ja että äitiys on ihanaa, niin sain joiltakin äideiltä ikäviä kommentteja ja karsastusta. Eräskin ystäväni, uhmaikäisen lapsen äiti, lyttäsi minut ja sanoi, että olen olevinaan täydellinen äiti", hän kertoo.

"Hän sanoi: 'Tulipa paska fiilis kun sinulla on noin täydellinen lapsi.' Siitä tuli todella paha mieli! Miten minun rakkaus omaa lastani kohtaan voi aiheuttaa jollekin paskan fiiliksen?" Naavukka ihmettelee.

"Yritin vakuutella, että kyllä minä rakastan lastani vaikka sille tulisikin kauhea uhmaikä, mutta kuulema sitten kyllä huomaan, että se rakkauden tunne ei ole päällimmäisin! Jos toisinpäin ajatellaan, niin en ikinä menisi sanomaan uhmaikäisen vanhemmalle, että tulipa paska olo kun kerroit kuinka rankkaa teillä on, onneksi meillä on ihanaa. Kuka sellaista edes tekisi?"

Naavukka meni tilanteesta sanattomaksi ja hän pohtii, että samalla linjalla kannattaa pysytellä. Hän aikookin jatkossa olla onnellinen ja nauttia ihanasta lapsestaan kaikessa hiljaisuudessa.

Lue myös: "Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita"

”Äideillä on ikään kuin kilpailu siitä, kenellä on rankinta”

Naavukan kuvailema ilmiö on muillekin äideille tuttu. Monilla on lähipiirissään ainakin yksi henkilö, jolta muiden onni tuntuu olevan pois.

"En tiedä osaisinko sanoa, että tämä (äitiys) on pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta toisaalta, olisi kyllä tosi väärin sanoa, että ei ole, kun harmitukset on melko pieniä ja ohimeneviä. Kyllä välillä potuttaa rankastikin, mutta ei lapsi", ReginaVeritas toteaa.

"Tuntuu, että tosi monella äidillä on ikään kuin kilpailu meneillään siitä, kenellä on rankinta, ja kenen elämä eniten helvettiä! Synnytyskeskustelut pyörivät kauhutarinoissa ja kivulla kilpailussa, imetys on niin perhanan rankkaa, tekee kipeää, lapsi puree, kiinteät ei maistu, lapsi ei nuku ikinäkoskaanmilloinkaan, sisarukset tappelee ja kaikki muutenkin ihan hirveää", hän luettellee.

"Tottakai on hyvä, että ihmiset osaavat puhua ongelmistaan, jos niitä on. Kyllä traumoja saa purkaa ja hakea vertaistukea. Kuitenkin olisi hirveän kiva, jos ei heti tulisi ristiinnaulituksi, jos kehtaa sielä perhekerhossa sanoa, että elämä onkin oikeastaan tosi kivaa", ReginaVeritas pohtii.

"Kurjuudella kilpailu on yleistä. Jos se ei ole se lapsi, niin sitten töissä on rankkaa ja terveyskin reistaa. Siinä tuntuu olevan aika yhdentekevää, että niin se on muillakin", nimimerkki Kyfi kirjoittaa.

Ilmiö tuttu myös Facebookissa

"Joskus ihmettelen sitäkin, miten ihmiset haukkuvat pieniä lapsiaan esimerkiksi Facebookissa. Oma lapseni on kyllä todella tyytyväinen ja iloinen pallero, ja minulla on hänestä niin paljon hyvää sanottavaa ja kerrottavaa", Sinbbu kirjoittaa.

Joskus Facebookissa törmää hurttiinkin huumoriin, mutta viestit lapsen pois lahjoittamisesta eivät enää naurata.

"Surullisin mielin luen joskus päivityksiä joissa äidit ilmoittavat antavansa kurittomat pentunsa ensimmäiselle vastaantulijalle... Ja lapsilla on ikää 1v ja 2v. Tai että taas se meidän Marjatta-Antero söi kukkaruukusta mullat ja nyt mun matto on pilalla ton kakaran takia.. lapsella ikää 9kk. Minulle ei tulisi mieleenkään mollata lastani julkisesti saati vitsilläkään olla antamassa häntä pois", hän ihmettelee. 

Lue myös: Äidit kertovat: kun ystävät hylkäävät

"Äitiys on ruusuilla tanssimista, vaikka välillä ruusuissa on piikkejäkin"

"Mielestäni on oikeasti hienoa että jaksat olla positiivinen! Mitäpä sitä tyhjää valittamaan että voivoi kun pirkkopetteri ei nukkunut taaskaan, tai taas on räkätautia päällä, on kurjaa kyllä mutta eihän tuollaisille asioille voi mitään", m-annika toteaa aloittajalle.

Välillä tulee niitä hetkiä, kun tuntuu vaikealta olla kehumatta omaa lastaan, niin kuin Gemini kertoo:

"On ollut tilanteita tytön syntymän jälkeen, jolloin asiat olisivat varmasti sujuneet helpommin, jos ei olisi ollut lasta. Mutta äitiys on antanut niin paljon - - ruusuilla tanssimista tämä äitinä oleminen on ollutkin."

"Ruusuissa kun saattaa olla niitä pieniä piikkejä, hetken se pistää, mutta ei sitä jää murehtimaan", hän vertaa kauniisti.

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö vanha suomalainen sanonta "kellä onni on, se onnen kätkeköön" sinun mielestäsi paikkansa?

Lue kaikki tarinat ja osallistu keskusteluun: Kun äitiys on pelkkää ruusuilla tanssimista

Pahinta on se, kun jotkut päästää näitä asioita suustaan niiden lasten kuullen. Itseäkin uhkailtiin ties millä lastenkotiin viemisellä (ja sillä klassisella mustalaisille myymisellä). Kiva fiilis tulee lapselle siitä. ReginaVeritas

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliSome-etiketti: Haluan kertoa vauvauutiseni itse
Seuraava artikkeliMilloin on oikea aika perustaa perhe?
JAA