Rouva Rosenlund oli lopen kyllästynyt mieheensä. Valitettavasti rouva ei saanut asiaansa ilmaistua kiireiselle miehelleen, joten hän päätti ulkoistaa parisuhdeongelmansa ja ottaa yhteyttä Miesten Selittäjäpalvelu Nro Ykköseen.

Viimeksi päivitetty 13.7.2009

Liikemies

Miesten Selittäjäpalvelu Numero Yksi laittaa kotia pakoilevat liikemiehet kuriin.

Kun rouva Rosenlund veivasi antiikkipuhelinta, palvelun mainos pyöri hänen mielessään.

”Onko teillä kommunikaatiovaikeuksia suhteessanne? Me avaamme kaikki lukot ja selitämme asiat niin kuin ne ovat.”

Mainoksessa selittäjäpalvelun mies oli pukeutunut herrasmiehen tavoin hienoon pukuun, ja toimisto oli vuorattu tummalla mahongilla.

”Miesten Selittäjäpalvelu Numero Yksi. Kuinka voin auttaa?” pehmeä-ääninen herra vastasi puhelimeen.

”Sirkka Rosenlund tässä päivää. Minä tarvitsen teidän palveluitanne.”

”Sopisiko teille tulla käymään? Voisitte aluksi tulla ilman toista osapuolta.”

”Kyllä se sopii. Aamupäivät käyvät minulle parhaiten.”

”Varaamme teille ajan huomiseksi kello kahdeksalta.”

* * *

Seuraavana aamuna rouva Rosenlund ajoi uudella Mersulla keskustaan. Toimisto ei ollut aivan yhtä vakuuttava kuin mainoksessa, mutta mittasuhteet olivat kuitenkin kohdallaan. Paksut kiviportaat johdattivat puuovelle, jonka takaa avautui valoisa liikehuoneisto.

”Päivää. Saisiko olla kuppi teetä”, Patrik Henrikssoniksi esittäytynyt mies kysyi ja ohjasi samalla rouva Rosenlundin omaan toimistohuoneeseen.

Raskaat kirjahyllyt verhosivat työhuoneen seiniä. Rouva Rosenlund huomasi ikivanhojen painoksien joukossa lukuisia filosofisia monumenttiteoksia. Platon, Descartes ja Aristoteles jököttivät kaikki omilla paikoillaan.

”Tunnetteko filosofiaa?” rouva Rosenlund kysyi.

Herra Henriksson otti kulauksen teetä mietteliäänä.

”Työni vaatii perehtymistä moniin asioihin. Tunnen filosofian lisäksi myös talouden ja tekniikan maailman. Kun selittää asioita, on tiedettävä mistä puhuu.”

”Mutta ettekö te selvitä parisuhdekiistoja?”

”Kyllä. Pitää paikkaansa. Mutta yritysjohtajatkin muodostavat suhteita toisiin ihmisiin. Olemme selvittäneet useiden yrityksien sisäisiä ihmissuhdesotkuja. Mutta kerrohan, mitä voimme selittää teidän puolestanne?”

”Mieheni on yritysjohtaja”, Rosenlund aloitti.

”Selitämme päivittäin asioita juuri johtajille. Näyttää siltä, että johtajuus tekee sokeaksi monelle asialle”, Henriksson sanoi.

”Kyllä. Minun mieheni käy töissä, mutta ei tee sen lisäksi mitään muuta. Lapsien kanssa hän ei ole koskaan viettänyt aikaa, eikä vietä vieläkään, vaikka hänellä on jo lapsenlapsia. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan tästä, mutta hän ei kuuntele minua. Hän vain alkaa näppäillä puhelintaan tai laatia jotakin raporttia seuraavaa työpäivää varten.”

”Jatkakaa vain olkaa hyvä”, herra Henriksson kannusti naputellessaan rouvan lausuntoa tietokoneelle.

”Olen kyllästynyt hänen tapaansa toimia”, rouva sähähti. Sanat saivat muodollisuuksien taakse kätketyt tunteet pintaan. ”Minä en kestä enää hänen tympeää asennettaan ja hänen laiskuuttaan kotitöiden suhteen. Alan olla jo vanha ja haluaisin nauttia elämästä. En tahdo olla herran palvelijatar. Jos hän sellaisen haluaa, palkatkoon sitten vaikka sisäkön!”

”Ymmärrän. Ymmärrän.”

”Mutta hän on siihen aivan liian pihi. Tarkan-markan miehiä, kuten ennen vanhaan sanottiin.”

”Anteeksi kuinka? Nyt en ymmärrä.”

”Niin. Hän on liian pihi palkatakseen sisäkköä. Siksi hän on minun kanssaan edelleen naimisissaan, vaikka avioliitto on muuten kuihtunut kasaan.”

”Joudun nyt esittämään muutaman henkilökohtaisen kysymyksen. Sopiiko tämä teille?”

”Sitä varten olen tullut tänne.”

”Oletteko nauttineet aviollisista eduista viime aikoina?”

”Hän on todella huono sängyssä. Emmekä ole edes naineet moneen vuoteen”, rouva töksäytti niin rahvaanomaisesti, että herra Henriksson vetäisi teen kurkkuunsa.

Henriksson otti silkkinenäliinan taskustaan ja kuivasi suupielensä.

”Alan saada tilanteesta selkeän kuvan. Haluatteko, että selitämme asian pehmeästi vai voimakkaasti miehellenne? Voimakkaan selityksen kohdalla emme voi taata, että liittonne jatkuisi. Kerromme silloin tilanteen korostetun huonossa valossa.”

”Mieheni on pölkkypää. Hän tarvitsee voimakkaan selityksen.”

”Näin teemme. Otamme yhteyttä parin päivän sisällä mieheenne. Haluatteko itse olla paikan päällä?”

”Kyllä.”

”Hyvä. Näemme siis piakkoin. Kiitos ja näkemiin”, herra Henriksson sanoi ja puristi rouvan kättä luottamusta herättävä hymy huulillaan.

* * *

Herra Rosenlundin sihteeri keskeytti tärkeän liikepalaverin.

”Anteeksi keskeytys hyvät herrat”, sihteeri sanoi ja nyökkäsi yrityksen ainoalle naisjohtajalle. ”Arvon rouva.”

”Meillä on erittäin kireä aikataulu. Mitä asiaa”, herra Rosenlund kysyi.

”Minulla on puhelin auki Miesten Selittäjäpalvelu Numero Yhteen. Pyytävät herra Rosenlundia puhelimeen. Soittavat jo neljännen kerran ja sanovat, ettei asia voi odottaa. Kysymys on strategisesta muutoksenhallinnasta”, sihteeri sanoi.

”Muutoksenhallinnasta”, Rosenlund tuhahti, mutta muisti sitten yrityksen organisaatiouudistuksen, joka uhkasi suistaa viimeisen neljänneksen miinuksen puolelle. ”Pärjäättekö ilman minua?”

”Budjettivaje on esityslistalla seuraavaksi. Pärjäämme kyllä. Muistio tulee tietysti sähköpostilla.”

Herra Rosenlund marssi puhelimelle ja vastasi jäyhällä äänellä:

”Rosenlund puhelimessa. Mitä asianne koskee?”

”Patrik Henriksson Miesten Selittäjäpalvelu Nro Yhdestä päivää. Olen pahoillani, että jouduin häiritsemään teitä, mutta teille on varattu aika kello kolmeksi. Pääsettekö käymään toimistollamme?”

”Eikö sihteerini voinut hoitaa tällaista aikataulukysymystä?”

”Olen pahoillani, jos olette ymmärtäneet väärin. Asia koskee teidän yksityiselämäänne ja siihen liittyviä asioita, joten näimme parhaaksi puhua asiasta suoraa teidän kanssanne.”

”Kuka tällaisen palvelun on varannut? Miksi minä tulisin?”

”Teidän vaimonne. Voin sanoa jo puhelimitse, että parisuhteenne on vaarassa. Jos jätettä tulematta, en usko, että vaimonne antaa sitä anteeksi. Hyvää päivänjatkoa.”

Sanat jäivät loppupäiväksi kummittelemaan herra Rosenlundin mieleen.

* * *

”Nils Rosenlund.”

”Patrik Henriksson.”

Miehet kättelivät hätäisesti.

Herra Rosenlund oli pahalla tuulella. Hänen kallisarvoinen työpäivänsä oli jäänyt kesken vaimon oikuttelun takia. Kotona rouva saisi kuulla kunniansa, herra Rosenlund ajatteli ja sanoi sitten:

”Odotammeko vielä jotakuta?”

”Toinen tuoli on vaimollenne. Voimme kuitenkin aloittaa ennen hänen tuloa.”

”No niin. Antakaahan kuulua! Mistä tässä on kysymys?”

”Te olette surkea mies”, Henriksson töksäytti. Herra Rosenlund oli juuri käymässä istumaan, mutta julmat sanat saivat hänet ponnahtamaan pystyyn.

”Mitä te sanoitte?”

”Sanoin, että teissä ei ole nimeksikään miestä. Istutte palavereissanne ja jauhatte budjeteistanne ja muista suuriksi kuvittelemistanne asioista, mutta loppujen lopuksi olette pelkkä ihmismato, surkeista surkein Luojan luomus, maanpäällinen erehdys.”

Kiukku nousi herra Rosenlundin kasvoille. Hän kirosi herra Henrikssonin ja kääntyi kannoillaan. Hän oli juuri marssimassa ulos toimistosta, kun ovi avautui. Oven takana seisoi rouva Rosenlund.

”Päivää rouva Rosenlund. Avasin juuri sessiomme pehmentämällä miehenne ylimielistä ja egoistista kuorta. Pääsemme varmasti pian itse asiaan, kunhan miehenne suostuu avaamaan suojakupuaan”, Henriksson sanoi noustuaan seisomaan.

Rouva istuutui tuolilleen, mutta herra Rosenlund empi hetken. Pitäisikö hänen lähteä? Pakeneminen olisi tosin heikkouden myöntämistä. Yksikään mies ei pakene yhdestäkään liikeneuvottelusta, vaikka tunnelma olisi kuinka kireä, hän oli itse määrännyt lautakunnan kokouksessa. Niinpä hän päätti jäädä ja kaiken lisäksi voittaa tulevat neuvottelut.

”Nytkun olette molemmat paikalla, voimme mennä itse asiaan. Herra Rosenlund, vaimonne on saanut teistä tarpeeksenne. Ette vietä aikaa lasten kanssa. Ette tapaa lapsenlapsianne. Ette tee kotitöitä, ettekä huomattavista varoista huolimatta palkkaa kotiapulaista talouteenne. Haluatteko kommentoida? Mistä tässä oikein on kyse?”

”Minä, tuota. En ole ehtinyt. Paljon liikeneuvotteluja.”

”Minulla on tässä sihteerinne toimittama kalenterisi muutaman päivän ajalta. Älä syytä sihteeriänne tiedon vuotamisesta. Voin suoraa sanoa, että huijasimme tämän häneltä. Näyttää siltä, että päivänne eivät ole erityisen kireitä. Olette eilenkin lounastaneet kaksi tuntia.”

Herra Rosenlund tuhahti.

”Tiedättekö mikä minun asemani on? Kyllä minun työtehtävissäni voi jo viettää vähän pidempiä lounaitakin.”

”Varmasti, varmasti. Mutta lounastatte siis mieluummin yksin kuin tapaatte lapsianne?”

Herra Rosenlund ei vastannut.

”Sen lisäksi, olette viettäneet niin paljon aikaa toimistollanne, että ette ole jaksaneet moneen vuoteen rakastella ainakaan vaimonne kanssa.”

Rakkauselämän mukaan vetäminen sai Rosenlundin murtumaan. Olihan hänen kaltaisen yrityshain pystyttävä myös sänkyhommiin, mutta kovat työpaineet olivat vieneet häneltä kaikki halut niin vaimoa kuin myös muita naisia kohtaan

.

Herra Rosenlund loi häpeissään katseensa alas.

”Teillä on nyt edessä valinta: Voitte jatkaa samaan malliin, jolloin vaimonne ottaa teistä eron. Toinen vaihtoehto on muutos. Parisuhteenne voi jatkua, jos panostatte siihen huomattavasti enemmän. Mitenkä on? Miten aiot tehdä?”

”Ei hänen tarvitse heti päättää”, rouva sanoi väliin. Hän oli alkanut sääliä miestään.

”Hyvä on. Olen nyt selittänyt miehellenne pyytämänne asiat. Loppu on teidän harteillanne. Ehdotan, että menette kotiinne ja puhutte asioista ja jos välillänne on vielä epäselvyyksiä, ottakaa rohkeasti meihin uudestaan yhteyttä.

* * *

Kotona riitaisan yhteenoton jälkeen herra Rosenlund lupasi rouvalle tavata lapsiaan useammin. Kotitöitä herra Rosenlund ei taipunut tekemään, mutta hän suostui palkkaamaan kotiapua, niin että rouvalle jäi aikaa toteuttaa omaa haavettaan: rouva Rosenlund halusi perustaa oman yrityksen.

Kaikki sujui mallikelpoisesti seuraavat viikot. Mutta kun rouva Rosenlund oli pankissa sopimassa laina-asioita, hän sai yllättävän puhelun.

”Herra Hendriksson Miesten Selittäjä Palvelu Numero Yhdestä päivää.”

”Päivää. Saittehan maksamani laskun?”

”Saimme kyllä. Asiani ei koske teidän asiaani, vaan soitan uuden päämiehen valtuuttamana. Herra Rosenlund haluaa, että selvitämme teille muutaman asian. Pääsettekö tulemaan kello neljätoista toimistolle?”

Rouva oli pudottaa puhelimen lattialle.

”No, kai minä sitten pääsen tulemaan”, hän vastasi hämillään.

”Nähdään iltapäivällä.”

Puhelu katkesi ennen kuin rouva Rosenlund ehti sanoa ”näkemiin”.

* * *

Rouva Rosenlund astui tuttuun toimistoon ärtyneenä. Hän ei voinut uskoa, että hänen miehensä kehtasi palkata saman toimiston hänen kimppuunsa. ,Ja heillä kun oli mennyt niin hyvin viime selvityksen jälkeen.

”Iltapäivää”, Hendriksson huikkasi ja viittoi rouvaa istumaan. Herra Rosenlundia ei näkynyt missään. Hendriksson näytti lukeneen rouvan ajatukset:

”Me käymme tämän asian läpi kahdestaan, sillä herra Rosenlund ei halunnut olla paikalla.”

”Mitä ihmettä minun mieheni haluaa minun ymmärtävän? Eikö hän ollut tässä tapauksessa se ongelma?”

”Me ehdotamme kaikille asiakkaillemme vastaselityspalvelua. Asioilla on nimittäin aina kaksi eri puolta. Voin sanoa, että miehenne ei tarttunut tarjoukseen kovinkaan hanakasti, mutta pitkän keskustelun jälkeen löysimme tärkeitä asioita, joita meidän olisi syytä käydä läpi. Mutta istukaa olkaa hyvä, niin pääsemme aloittamaan.”

Rouva Rosenlund istuutui.

”Te olette ollut hyvä äiti. Mutta valitettavasti olette ajaneet miehenne perheen ulkopuolelle. Teidän miehestänne tuntuu, ettei hän osaa tehdä mitään. Kun lapset olivat pieniä, annoitte miehenne ymmärtää, ettei hän osaa olla lasten kanssa. Herra Rosenlund pakeni töihin. Työpaikallaan hän koki olevansa hyvä ja niin hän teki yhä enemmän töitä. Lopulta työura imaisi hänet, ja kuten tiedätte, häntä ei enää näkynyt kotona kuin nukkumassa.”

”Mitenkä minä nyt olisin”, rouva aloitti, mutta vaikeni sitten mietteisiinsä.

”Myöhemmin miehenne ei enää kuunnellut teitä, mutta syy tähän ei ollut pelkästään miehessänne. Hän sulki korvansa, sillä ei halunnut enää kuulla syytöksiä.”

”Mutta minähän vain yritin saada hänet ymmärtämään! Hän ei hoitanut lapsia, eikä tehnyt kotitöitä!”

”Niin. Se on totta. Ja miehenne ymmärtää sen nyt. Mutta te puolestanne saitte miehenne tuntemaan, ettei hän osaa tehdä kyseisiä asioita. Te, sallinette suoruuden, haukuitte miehenne pataludaksi ja lannistitte hänen toimintakykynsä perhesektorilla.”

Asia tuntui rouvasta järjenvastaiselta. Hän oli kärsinyt vääryyttä, ja nyt häntä vielä syyllistettiin asiasta.

”Kiitos, että kerroitte tämän minulle. Minun täytyy tästä lähteä. Hyvää päivän – – ”

”Vielä yksi asia”, Hendriksson keskeytti. ”Todennäköisesti ette ota selitystä kuuleviin korviinne. Miehenne kuitenkin toivoo tasapuolisuuden nimissä, että hyväksytte myös hänen näkökulmansa asiaan. Hän ei halunnut uhkailla, mutta pelkää suhteenne joutuvan samaan epätasapainoiseen tilaan, jossa suhteenne on jo vuosia ollut, jos ette kuule häntä laisinkaan. Asia on tällä selvä. Näkemiin!”

* * *

Ajaessaan kotiin rouva Rosenlund pohti omaa käytöstään. Hän ei kuitenkaan löytänyt omasta toiminnastaan moitittavaa. Hänen miehensä oli jättänyt hänet päävastuuseen kotiasioissa, joten oli aivan luonnollista, että hän oli valittanut miehensä toimintatavoista, Eikö se ollut jokaisen johtajan etuoikeus?

Rouva Rosenlund päätti kotiovellaan painaa koko asian villaisella. Hän ei ottanut asiaa esille miehensä kanssa, eikä herra Rosenlund puhunut toimeksiannostaan rouvalle. Pikku hiljaa heidän välinsä kylmenivät uudelleen.

Herra Rosenlund vietti aikansa töissä, ja rouva puolestaan pyöritti uutta firmaansa. Kotiapulainen teki heidän kotityönsä. Lapsia he näkivät pyhien aikaa, silloin kun siihen oli molemmilla aikaa.

Teksti: Jarkko Uro

Lue muita novelleja:

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliRaksakundin vauvavapaa
Seuraava artikkeliPitkällä liitolla pitkä elämä?
JAA