Eli kuinka Jorma Ilmarinen onnistui siittämään lapsia maailmaan ilman, että hänen vaimonsa Anna sai tietää asiasta.

Viimeksi päivitetty 4.10.2010

Tarunhohtoisen Seppo Ilmarisen perillinen Jorma Ilmarinen veti kondomin siittimensä päältä putkivalojen kelmeässä särinässä. Alkemisti Ilmarinen oli jo pitkään toivonut, että hänen vaimonsa Anna soisi hänelle lapsen. Valitettavasti pohjoisesta kotoisin oleva Anna pysyi kylmänä ajatukselle ja Jorma Ilmarinen sai heittää siittiönsä kerta toisensa jälkeen vessan roskapönttöön.

Anna lekotteli raukeana sängyllä, kun Jorma Ilmarinen käveli takaisin makuukammariin. Näky oli niin ravisuttava, että Ilmarinen lankesi polvilleen laskien päänsä Annan haarojen väliin. Hän aneli niin kuin vain lasta toivova urho voi tehdä:

”Anna, taivaan ja maan kuningatar, soisitko sinä minulle ilon päästää veijarini vonkaamaan, munasolua mulkoilemaan. Anna, tee minun kanssani lapsi!”

Anna kiepautti jalkansa Ilmarisen yli ja hyppäsi sängystä.

”Vaikka noutaisin kuun pölyä maan kamaralle, vaikka keijukaisen pyydystäisin omalle alkemistilleni, mutta lasta en voi sinulle tehdä. Katsohan, maailma on minulle vielä uusi, enkä voi jättää aamunkasteen pisaroita, vuoriston hiljaista vaikerrusta ja maan poven henkäystä. Haluan elää vielä itseäni varten.”

”Kultaseni”, Ilmarinen vaikeroi ja konttasi naisensa jalan juureen. Anna otti hänen päänsä käsiensä huomaan ja puhalsi hellästi hiuksiin. Silloin Ilmarinen tiesi, mitä hänen olisi tehtävä.

* * *

Syvälle kallioiseen maankuoreen taotussa työhuoneessa Jorma Ilmarinen antoi aivonsa ajatella. Jos hän laittaisi kaiken taitonsa ja tietonsa likoon, jos hän työskentelisi yhtä raivopäisesti kuin hänen alkuisänsä Seppo Ilmarinen, hän saattaisi onnistua hankkeessa.

”Pyhät esi-isäni, maailman ja kaikkeuden luojat, antakaa minulle anteeksi! En voi enää odottaa. Minun on laitettava koko sukuhistoriani kallisarvoinen tietomäärä viheliäiseen ja salamyhkäiseen käyttöön ja valmistettava lentävää spermaa, keijusiittiöitä, jolla toteutan salaa sen, minkä olin toivonut tapahtuvan yhteisymmärryksen vallitessa.”

Jorma Ilmarinen avasi vuosituhansia vanhaa viisautta sisältävän pölyisen teoksen hedelmällisyyden alkemiasta. Hän otti pullonsa ja alkoi keittää mystisiä voimia sisältäviä ainesosia. Lopulta Jorma Ilmarinen pyöräytti penistään käsissään ja sai karheaan kouraansa muutaman tipan valkeaa elämän eliksiiriä.

”Spiritus rector”, Jorma Ilmarinen lausui ja tipautti siittiönsä höyryävään keitokseen. Tapahtui pienimuotoinen alkuräjähdys. Keitos hyytelöityi ja alkoi tulvia pullosta lattialle.

”Tarvitsette vielä siipenne”, Jorma mutisi ja tiputti pipetillä siemenensä päälle keijukaispölyä. Limainen keitos alkoi muuttua kaasuksi. Ilmarinen kiinnitti kierremäisen keräimen höyryävän astiaan. Kaasu alkoi kertyä keräimen päässä olevaan koeputkeen.

”Odotattava mielentila vallatkoon sieluni. Kun koittaa munasolun täysikuu, tuo ovulaatioksi nimetty aika, päästän keijuni valloilleen”, Jorma tuumi ja alkoi tutkia kalenteriaan.

* * *

Annan ovulaatio tapahtui seuraavana lauantaina. Jorma teki kaikkensa, että Anna rentoutuisi. Hän laittoi ruokaa, kaatoi rutkasti viiniä ja tarjoutui hieromaan vaimoaan. Katala suunnitelma oli seuraava: Jorma Ilmarinen aikoi rakastella Annan kanssa. Annalla oli tapana jäädä seksin jälkeen makaamaan alasti sängylle. Tämä tapa sopi erinomaisesta Jorman suunnitelmaan, sillä keijusperma ei voinut tunkeutua vaatekerroksien lävitse emättimeen.

Suunnitelma eteni toivotulla tavalla. Anna oli erityisen kiihkeä ovuloidessaan, eikä Jorma Ilmarisella ollut vaikeuksia houkutella Annaa lemmenleikkeihin. Jo hieroessaan Annan alaselkää Jorma Ilmarinen teki käsillään sukelluksia Annan intiimialueelle. Hän tunsi, kuinka hänen vaimonsa valui odotuksen kiihkossa.

Ilmarinen ryhtyi toimeen. Hän otti kondomin yöpöydän laatikosta, peittosi veijarinsa tuolla viheliäisellä muovikappaleella ja aloitti rytmikkäät työntöliikkeet. Ovulaatiosta nautiskeleva Anna oli heti nautintonsa aallonharjalla. Hän kiepsautti Jorma Ilmarisen alleen ja jyräsi miehensä kuin valtava munasolu. Jorman herkkä penis ei kestänyt pitkään Annan kiihkeitä liikkeitä. Jorma laukesi. Anna suuteli miestään ja kierähti raukeana sängylle. Jorma näki tilaisuutensa tulleen. Hän oli keräävinään kondomiroskia yöpöydän laatikosta.

”Lentäkää ystäväiseni ja tehkää kaikessa salassa se ihana työ, johon minua ei ole valtuutettu”, Jorma Ilmarinen ajatteli ja avasi vaivihkaa siittiöpullonsa.

Sitten tapahtui jotain anteeksiantamatonta. Jorma kuuli Annan alapäästä inhottavan äänen. Villi seksi oli ahtanut Annan emättimen täyteen ilmaa. Lemmenleikin päätyttyä ilma purkautui alapäästä pitäen pierumaista röpinää. Ilmavirta oli niin kova, että emättintä kosikelleet siittiöt lensivät ulos emätinpierun voimasta.

Sattumuksella oli myös toinen viheliäinen seuraus. Jorma Ilmarinen jäi tuijottamaan Annan alapäätä kauhuissaan. Anna ei tiennyt pinnan alla virtaavista salaisista vaikuttimista. Hän näki miehensä katseessa ainoastaan pilkkaa. Anna kiskaisi vaatteensa päälle ja ryntäsi toiseen huoneeseen.

* * *

Anna ei uskonut miehensä outoja selityksiä. Olihan varsin epätodennäköistä, että Jorma olisi luonut epäkiitollisen katseensa Annan alapäähän ainoastaan akuutin närästyksen vuoksi. Niinpä pariskunnan suhde ajautui seksittömään vaiheeseen.

”Myrskytuulet ja aivoja liikauttavat sähkövirtaukset! Minun on onnistuttava hankkeessani. Muuten kaikki toivo on mennyttä”, Jorma Ilmarinen ajatteli.

Jorma linnoittautui maanalaiseen työhuoneeseensa, eikä noussut päivän valoon kuin muutaman kerran viikossa noutamaan ruokaa. Pyhän esi-isänsä mittainen mies alkoi laihtua. Hänen käyntinsä kävi kumaraksi ja vaivalloiseksi. Hankeen kolmantenakymmenentenä päivänä Jorma Ilmarinen kuitenkin julisti holvissaan niin, että maan poven rauhaan tottuneet hämähäkit ja koppakuoriaiset hätkähtivät:

”Jumalattaret kuulkaa taivaslinnoissanne! Olen runkannut pimeydessä 30 päivää, mutta se ei ole ollut turhaa. Minulla on nyt hallussani tuhat kertaa voimakkaampaa keijuspermaa. Jos en näillä siittiöillä saa lasta, kastroin itseni ja uhraan kivekseni hedelmälliselle äitijumala Kybelelle!”

Koska seksi ei tullut enää kysymykseen, Jorma Ilmarisen oli kehitettävä jokin toinen konsti vapauttaa lentävät siittiönsä hänen vaimonsa emättimeen. Kun Anna ovuloi jälleen, Jorma Ilmarinen sulloi itsensä kylpyhuoneen kaappiin ja jäi pullo kädessä odottamaan vaimonsa saapumista.

Kului melkein puoli vuorokautta ennen kuin Anna saapui suihkutilaan. Jorman kädet tärisivät ja hänen jalkansa olivat turrat. Hän kuuli, kuinka suihkuvesi ropisi Annan alastomalle keholle. Jorma kuvitteli, kuinka vesi virtasi Annan tuuheiden hiuksien läpi ja valui anteliaiden pakaroiden välistä viemäriin.

Ajatukset kävivät yhä seksuaalisemmiksi ja Jorma huomasi läähättävänsä jäykistynyt siitin kourassa huonosti ilmastoidussa kaapissa. Jorma ei pystynyt lopettamaan runkkaamista, ennen kuin oli liian myöhäistä. Raju orgasmi ravisutti miestä. Jorma horjahti ja kaatui maahan niin, että pullo hajosi sirpaleiksi. Kun Jorma nosti katseensa, Anna seisoi hänen vieressään täysissä pukeissa.

”Sinä!” Anna sähähti. ”Mitä ihmettä sinä matojen mailta ylösnoussut ruumis täällä oikein teet?”

Anna ryntäsi raivoissaan makuuhuoneeseen. Hän otti matkalaukkunsa ja alkoi pakata tavaroitaan. Lentävät siittiöt parveilivat Jorman ympärillä.

”Hyvästi”, oli viimeinen sana, jonka Jorma Ilmarinen kuuli vaimonsa murahtavan. Sitten ulko-ovi pamahti ja kovaa.

* * *

Annan lähdettyä yksinäisyys kalvoi Jorman sydäntä. Lapseton poikamieselämä teki Jorma Ilmarisesta apaattisen. Jorma kieltäytyi tekemästä alkemistin työtään ja hänen tulotasonsa tippui nälkäpäivätasolle. Kutakuinkin yhdeksän kuukauden kuluttua ikävästä kylpyhuonetapaturmasta Jorma Ilmarisen silmiin osui omituinen uutinen päivän lehdessä:

Keijukaislapset syntyivät

Kaupungin pahamaineisella eteläalueella on tapahtunut ihme. Yhdeksän kuukautta sitten 127 naista tuli selittämättömästi raskaaksi. Nyt lapset ovat kymmentä keskenmenoa ja kahtatoista aborttia lukuun ottamatta syntyneet.

Lapset ovat kaikki terveitä ja heillä on hämmästyttävä yhdennäköisyys. DNA testit ovat osoittaneet, että lapsilla on sama geneettinen alkuperä. Lapset ovat yhden ”keiju-isän” alkuunpanemia.

Yksi äideistä, Maria Välinoro suostui kertomaan tuntemuksistaan.

”Kärsimme pitkään miehestä johtuvasta lapsettomuudesta. Mieheni ei kuitenkaan halunnut käyttää vierasta siementä lapsen tekemiseen. Nyt rukouksiini on vastattu ja olemme saaneet keijulapsen”, Maria kertoo.

Jorma Ilmarinen nosti katseensa lehdestä ja joi kahvinsa yhdellä kulauksella loppuun. Oli aika avata alkemistin paja ja jatkaa harrasta työskentelyä, jonka Jorman alkuisä Seppo Ilmarinen oli jo aloittanut. Oli aika saattaa maailma jälleen hedelmälliseen tilaan.

Teksti: Jarkko Uro
Kuva: Crestock

Mitä mieltä olet artikkelista?  

Edellinen artikkeliProbiootit hillitsevät lapsen ylipainoa
Seuraava artikkeliLisääkö kotisynnytys lapsikuolleisuusriskiä?
JAA