Ilmastonmuutos, lajien tuho ja saastuminen ovat kaikki tämän ajan kuumia perunoita. Lapsemme joutuvat väistämättä setvimään aikuisina meidän tuottamaamme sotkua. Mutta miten vanhempi voi puhua synkistä asioista kuten ilmastonmuutoksesta pienelle lapselle?

Viimeksi päivitetty 11.5.2009

”Ei ole tarkoituksenmukaista maalata uhkakuvia lapselle”, Suomen Ympäristökasvatusseuran toiminnanjohtaja Kati Vähä-Jaakkola sanoo.

Ympäristöasioista ei kuitenkaan voi vaieta, jos mielimme juurruttaa lapsiimme ympäristöystävällistä ajattelutapaa.

Vinkki 1:

Kierrätä, säästä ja opeta lapselle käytännön konsteja! 

Sen sijaan, että vanhemmat paasaisivat suurista linjoista, asennekasvatus sopii perheen pienille.

”Kestävää elämäntapaa voi opetella arjessa esimerkiksi lajittelemalla jätteitä, kierrättämällä ja opettelemalla säästeliästä vedenkäyttöä ja valojen sammuttamista”, Vähä-Jaakkola kertoo.

Aikuiset eivät kuitenkaan aina osaa opettaa ympäristöasioita. Toisinaan roolit pyörähtävät kuperkeikkaa, ja lapset opettavat vanhempiaan.

”Kokemuksesta tiedämme, että käytännöt usein siirtyvät päiväkodeista kotiin lapsen välityksellä. Monissa asioissa kuten autoilussa me aikuiset tarvitsisimme ennen kaikkea ympäristökasvatusta”, Vähä-Jaakkola toteaa.

Vinkki 2:

Luo lapselle hyvä suhde luontoon

Ympäristökasvatusta tutkinut kasvatustieteen tohtori Vuokko Vienola kehottaa aloittamaan ympäristökasvatuksen omasta lähiympäristöstään.

”Pienen lapsen kanssa voi aloittaa luontokasvatuksesta, menemällä käytännössä tutustumaan luontoon”, Vienola sanoo.

Lapsen olisi hyvä tutustua puunjuuriin, leppäkerttuihin ja kukkaketoihin. Jos lapsi elää ainoastaan asvaltoidulla alueella autojen keskellä, hänen saattaa olla vaikea ymmärtää, miksi luonnon eteen pitäisi nähdä vaivaa.

”Ihminen suojelee sitä, minkä se tuntee, ja mitä se rakastaa”, Vienola kiteyttää.

 

Vinkki 3:

Älä puhu ekokatastrofista ennen kouluikää

Koska sitten ikävistä tulevaisuuskuvista pitäisi puhua lapselle? Vienolan mukaan uhkakuvien ja ekokatastrofien käsittely tulisi säästää kouluikään.

”Aikuisen täytyy kuitenkin olla valmis vastaamaan, jos lapsi on kuullut jotain ja huolestuu tiedosta. Myös pienet lapset saattavat kuulla tsunamin kaltaisista katastrofeista, ja silloin heidän kanssaan täytyy puhua niistä”, Vienola sanoo.

Pienten lasten kanssa käsittelytavan täytyy olla käytännönläheinen.

”Vertauskuvia voi hakea lapsen omasta kokemusmaailmasta. Aikuinen voi esimerkiksi kertoa, että luontoon kuuluu myös ikäviä asioita kuten ampiaisen pistot”, Vienola sanoo.

Ympäristökysymykset ovat tärkeä osa kasvatusta

Lapsen kasvaessa ympäristökysymyksien käsitteleminen tulee yhä tärkeämmäksi.

”Lapsi kuulee joka tapauksessa medioista ja koulusta erilaisia uhkakuvia. On parempi keskustella ongelmista yhdessä kuin antaa lapsen yksin pohtia ja ahdistua”, Vähä-Jaakkola sanoo.

Ikävissä asioista ei kannata kuitenkaan maalata toivottomia. Lapselle on tärkeää, että asioihin voi vaikuttaa.

”Lapsen kanssa voi pohtia, kuinka omia arjen käytäntöjä pystyy muuttamaan ja kuinka kestäviä valintoja voi tehdä. Ympäristökasvatuksessa on aina syytä painottaa, että voimme valinnoillamme vaikuttaa maailman tilaan. Pienistä puroista syntyy suuri virta”, Vähä-Mäki kiteyttää.



Lue myös:

Tehdäänkö lastenvaatteet lapsityövoimalla?
Lapset katastrofien keskellä
Kestovaipat selviksi!

Mitä mieltä olet artikkelista?