Vanhemmuus

Yksin elävälle naiselle hedelmöityshoidot ovat yksi vaihtoehto tulla raskaaksi ja hankkia lapsi ilman parisuhdetta. Kumppanuusvanhemmuus tarjoaa toisen vaihtoedon, jossa vanhemmuutta on mahdollista myös jakaa jonkun kanssa.

Lapsista huolehtiminen on inhimillistä ja tietysti tarpeellista – pienen ihmisenalut tarvitsevat aikuisten tukea ja suojaa pidempään kuin mikään muu laji maailmassa. Mutta voiko vanhempi olla lapsistaan liiankin huolissaan? Kyllä voi, vastaa aiheesta kirjan kirjoittanut sosiologi.

Tutkimuksen mukaan isällä voi olla peritty taipumus saada enemmän joko mies- tai naispuolisia jälkeläisiä. Tämä taipumus saattaa paljastua siitä, onko hänellä itsellään paljon siskoja tai veljiä.

Äiti ei aina sano sitä mitä tarkoittaa – varsinkin, jos keskustelukumppanina on vaahtosammuttimen mittainen ihmisenalku. Silloin otetaan nämä sanat käyttöön.

Monet sanovat, että kaikki oli paremmin vanhoina hyvinä aikoina. Totuus kuitenkin on, että vanhemmuus on tänä päivänä paljon mukavampaa.

Miksi imetys ei onnistu kaikilta äideiltä, vaikka tällaisia ongelmia ei ole ollut aikaisemmin ihmiskunnan historiassa? Miksi vauvat itkevät länsimaissa enemmän kuin muissa kulttuureissa? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen löytyy vastaus Tiina Kaitaniemen kirjassa Luonnollinen lapsuus, jossa lastenhoitoa ruoditaan evoluutiopsykologian näkökulmasta.

Olipa tukenasi sitten rakas äitiystäväsi, elämänkumppanisi, oma äitisi, upeat appivanhemmat tai kuka tahansa muu merkityksellinen ihminen, tiedät sen – juuri saamasi tuen avulla jaksat olla parempi äiti jälkikasvullesi. Oman tukiverkostonsa ja henkireikänsä voi löytää myös sosiaalisen median äitiysverkostoista. Mutta miten välttyä somessa usein sinkoilevilta ilkeiltä sanoilta, ja niitä seuraavalta riittämättömyyden tunteelta?

Vauva kehittyy huimaa vauhtia syntymänsä jälkeen, mutta tiesitkö, että myös äiti muuttuu – aivoja myöten? Äitiys vahvistaa aivojen hermosolukkoa, terästää kognitiivisia kykyjä ja herkistää äidin vauvansa viesteille.

Mallamoijaa lapsen vauva-aika ei innostanut. Yhtään. Synnytys oli vaikea. Nyytti roikkui tississä kokoa ajn. Oli puuduttavan tylsää. Kotielämä ärsytti, rutiinit ärsyttivät ja vauva tuntui vain vaativan vaatimistaan ilman, että itse sai mitään. Syyllisyys oli hirvittävä. Ja aina läsnä.

Vanhemmilla, erityisesti luultavasti esikoisen vanhemmilla, on varmaankin aina pelkoja lapsensa kehityksen suhteen. Pitäisikö sen jo? Miksei se jo? Kun naapurinkin vauva jo ja sielä perhekerhossakin se yksi tyttö ja neuvolakortin takakannessakin on ne rastinpaikat…