Sydän auki: miten minusta tuli kolmosten odottaja
"Olen raskaana, nyt neljännellä kuulla, ja odotan kolmosia. Huomaan, että kulmakarvasi kohoavat. Kolme, ihan totta."
Ja lopulta kaikki on hyvin
30 varvasta, 30 sormea, kuusi jalkaa, kuusi kättä, kolme päätä. Kolme sydäntä, kuusi korvaa, kuusi silmää. Kolme suppusuuta, kolme viatonta ihmislasta.
Todellisuuden pakoilua vai mielikuvamatkailua?
Makaan sairaalan sängyllä selälläni käyrillä ja vieressäni olevan monitorin näytössä vilisee lukuja. Kätilö vaihtaa anturin paikkaa, kyselee vauvojen sukupuolta ja vaunuhankintoja. Itkettää; kätilö on huomannut pahan oloni ja koittaa viedä ajatukseni muualle.
Mitä kolmosraskaus on opettanut minulle?
Jo kymmenen viikon päästä meillä voi olla kolme pienen pientä vauvaa tässä maailmassa. Se on aika ihana, ja samalla pelottavakin ajatus.
Kolminkertaista varustelua
"Tarvitsemme kolme syöttötuolia. Kolme pinnasänkyä. Kolme turvakaukaloa. Vaunuihin tulee todennäköisesti uppoamaan iso summa rahaa, koska ne haluamme uusina liikkeestä."
Epätoivoa, ahdistusta ja pelkoa – lapsettomuushoidot jättivät jälkensä
Elämäni on tällä hetkellä monivivahteista. On iloa, onnea, naurua ja kuplivaa jännitystä. Sitten on myös pelkoa tulevasta, ahdistuksen tunnetta ja epävarmuutta.
”Tämmöset asiat tapahtuu aina tua jossai kaukana!”
Näin kerrot naapureille ja kylänmiehille odottavasi kolmosia. Esimerkki 1.
”Hengitä syvään ja kuvittele olevasi vauva”
Heräät päiväuniltasi tunnin–kahden päästä nukkumaanmenosta ja räväytät silmäsi auki. Alat välittömästi karjua ja huutaa täysin primitiivisellä tasolla, koska on tullut hiki ja nälkäkin kaiken lisäksi. Ehkä myös kakattaa.
Oodi tolle eli aviopuolisolle
"Jos puolisoni oli aiemmin ollut tukeni ja turvani, hän oli nyt peruskallioni, perustani ja kaiken sen kivijalka. Kun asuin internetissä ja hukuin kolmosraskauksien katastrofitietouteen, hän laski tietokoneen kannen ja käski lopettaa."
Onnittelujen sijaan meille puhuttiin keskenmenon riskeistä
Nyt raskaus on siinä vaiheessa, että parin kuukauden päästä viimeistään vauvat ovat tässä maailmassa. Välillä on matalalentoista, välillä korkealentoista.
”Päivää, saisinko tulla kertomaan teille intiimiasioistani?”
On ihana seurailla ihmisten reaktioita, kun heille valkenee se, että joku odottaa lasta. Yhtäkkiä ruoansulatus, intiimit vaivat ja kaikki vähän noloina pidetyt jutut ovat yleisiä jutunaiheita ja on esimerkiksi ihan OK kysyä kaupan kassajonossa, että ummettaako vai onko vatsa löysällä.
Reppu selkään ja synnytyspäivystykseen
Raskausviikko 26 ja karsea määrä uusia oireita ja vaivoja. Tieni vie synnytyspäivystykseen. Keskusteltuamme hetken saan luvan lähteä kotiin lepäämään. Takaisin pitää tulla hyvin matalalla kynnyksellä.
Sitä virkkuukoukulla silmään, joka vanhoja muistelee
Olen todennäköisesti Pirkanmaan ainoa ala-astelainen, jonka ei tarvinnut kutoa kuin tasan yksi sukka. Opettajan mielenterveys ei kestänyt enempää.
Ensimmäinen yö synnytysvuodeosastolla
Raskausviikko 29. Allani on synnytysvuodeosaston kapea kova sänky. Sängyssä ei ole pehmeiksi kuluneita, kauniita Finlaysonin lakanoita. Vieressäni on muovinen kaukosäädin, jolla saan kolisevaa sänkyä halutessani pystympään. Lakanat allani ovat karheita ja kovia.