Olen niin onnellinen! Tulen muistamaan viime perjantain koko loppuelämäni. Sen tunteen, kun kävelen ulos TYKSin ovista sateeseen puristaen kourassani kauan odotettua päätöstä.

Julkaistu 8.10.2018

Olo on niin onnellinen, että kyyneleet nousevat silmiin eikä voi lopettaa hymyilemistä. Nimittäin raskausviikon 29 alkaessa – lokakuun ensimmäisenä perjantaina – oli tähän astisen elämämme ihanin päivä heti hääpäivämme jälkeen: saimme tietää TYKSissä Tiitiäisemme tulevan sektiopäivän eli syntymäpäivän, joka on perjantai 21.12.2018.

Mikäli raskaudesta loputkin menee yhtä hyvin kuin kaikki tähän asti, eikä joululahja päätä tulla jo aiemmin tähän maailmaan (tässäkin tapauksessa tehdään päivystyssektio), tapaamme pikku prinssimme TYKSissä perjantaina 11 viikon kuluttua eli tasan viikko ennen laskettua aikaa. Miten ihanaa! Emme malta odottaa tuota päivää!

Pelottaako leikkaus?

Tuntuu, että tämän tiedon myötä koko vauvan tulo elämäämme konkretisoituu ja voimme viimein alkaa oikeasti laskea päiviä. Pelottaako minua sitten tuleva elektiivinen eli suunniteltu keisarileikkaus? Ei sitten tippaakaan. Päin vastoin: tiedän olevani, en hyvissä, vaan parhaissa käsissä.

Olen ollut leikkauspöydällä ennenkin

Olen aina luottanut lääketieteeseen ja kirurgeihin. Viimeistään vuoden 2014 skolioosileikkaukseni myötä opin selkärangan kautta, että leikkauspöydällä olen niin turvassa kuin voi ihminen vain olla. Ympäröitynä lukuisilla ammattilaisilla, joilla on kaikki tieto, taito ja valmiudet välittömästi auttaa ja toimia – tapahtui mitä tahansa.

Skolioosileikkauksessani elokuussa 2014 selkäni viillettiin auki 25cm matkalta, selkärankani murrettiin ja se suoristettiin 2 titaanitangon ja 8 titaaniruuvin avulla. Jouduin leikkauksen jälkeen opettelemaan uudestaan kävelemään ja olin sairaslomalla puoli vuotta, luutumiseen meni pari vuotta. (Lisää skolioosileikkauksestani pääset lukemaan selkäleikkausblogistani www.fightbackstu.fitfashion.fi)

Tekisin tuon kaiken uudestaan milloin vain, sillä sen kaiken säryn, kuntoutumisen ja tuskan tuloksena sain terveen, kivuttoman, suoran selän mitä minulla ei koskaan ennen sitä ollut. Vanha skolioosin turmelema selkäni ei olisi kestänyt esimerkiksi missään olosuhteissa raskauden tuomaa lisäpainoa.

Kuva: Arsi Koivula photography

Sektion saaminen vaati taistelua

Koen, että itselläni on suht korkea kipukynnys kokemani vuosien skolioosista johtuneen kroonisen selkäsäryn ja lopulta skolioosileikkauksen tuloksena. Kipua välttääkseni tai sitä peläten en siis valinnut suunniteltua sektiota, vaan lukemattomista muista syistä – niitä avaan blogissani myöhemmin.

Huomasin nimittäin valitettavasti matkallani tähän pisteeseen, että sektiopäivän saamiseksi nykypäivän Suomessa, vaaditaan odottavalta äidiltä aimo annos oma-alotteisuutta, rohkeutta, periksiantamattomuutta, ehdottomuutta ja lannistumattomuutta.

Riskejä on molemmissa synnytystavoissa

Muutoin niin kovin yksilön oikeuksia jalustalle nostavassa maassamme tässä kohtaa nimittäin painostetaan pelottavan monelta taholta, ettei odottavalla äidillä olisi oikeutta päättää omasta vartalostaan. Mutta kyllä on. Sektio on rutiinileikkaus ja yleisin naisten leikkaustoimenpide, mutta Suomessa sektioita tehdään melko vähän verrattuna muihin länsimaihin. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan maailmassa tehdään vuosittain noin 18,5 miljoonaa keisarileikkausta.

Tottakai kuten kaikkiin leikkauksiin, myös sektioon, liittyy riskejä – niiltä en todellakaan ole sulkenut silmiäni. Olen tehnyt tutkimustyötä synnytystavoista vuosia ennen kuin edes Tiitiäisestä tiedettiin, punninnut huolella molempien synnytystapojen hyödyt ja riskit ja tullut siihen tulokseen, että itselleni parempi vaihtoehto on aivan ehdottomasti kaikessa rauhassa ja hallitusti toteutettu elektiivinen sektio. Suomen neuvoloissa ylitsepursuava alatieihannointi on aivan omaa luokkaansa ja itseäni lähinnä hirvittää, miten siellä käydäänkin läpi odottavien äitien kanssa vain alatiesynnytyksen EDUT ja sektion RISKIT.

Kuva: Arsi Koivula photography

Alatiesynnytys on valtiolle halvempi

Kattavista synnytysvalmennuksista ollaan Suomessa luovuttu, joten yhä harvempi nainen aidosti tietää mihin on ryhtymässä ja millaisille kivuille, stressille ja riskeille itsensä sekä vauvansa altistaa mennessään itsestäänselvyytenä pidettävään alatiesynnytykseen. Näistä alatiesynnytyksen lukuisista riskeistä neuvoloissa vaietaan, niitä vähätellään ja ne lakaistaan maton alle. Eikä ihme: alatiesynnytys on valtiollemme huomattavasti halvempi toteuttaa kuin sektio.

”Miten sinä jo ensimmäisellä kerralla haluat sektion? Yleensä se halutaan vasta, kun on jo kerran alatiesynnytys koettu” Niinpä niin, miksiköhän – taisi neuvolatäti jo itse vastata kysymykseensä.

Mikäli kiinnostuit miten suunniteltu sektio etenee käytönnössä, lue täältä.

Kuka siellä?
Blogia kirjoittaa 32-vuotias, esikoistaan odottava, parhaan ystävänsä kanssa naimisissa oleva businessnainen. Tämä kirjaimellisesti titaaninkova turkulainen on käynyt läpi skolioosileikkauksen 2014, missä selkäranka murrettiin ja siihen asennettiin 2 titaanitankoa ja 8 titaaniruuvia.

Jouluvauva, odotusnimeltään prinssi Tiitiäinen, saapuu maailmaan näillä näkymin suunnitellulla sektiolla jouluviikolla 2018. Perheeseen kuuluu myös 13-vuotias perhoskoiralady Naomi, josta tulee ylpeä isosisko pikkuiselle joululahjalle.
Seuraa instassa: @mustaajavalkoista
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/mustaa-ja-valkoista

Lisää Mustaa ja valkoista:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?