Lääkäri havaitsi rutiinitarkistuksen yhteydessä munasarjoissani "jotain poikkeavaa". Ehdin jo pelätä, että minulla on syöpä.

Julkaistu 2.10.2018   -   Päivitetty 8.10.2018

Oli ihan tavallinen, aurinkoinen kesäkuinen torstaiaamu ja olin varannut ajan rutiinitarkastukseen ja e-pillerireseptin uusintaan. Olin syönyt e-pillereitä jo 17 vuotta, joten homman piti olla peruskauraa.

Lääkäri kuitenkin totesi munasarjoissani ja kohdussani olevan jotakin poikkeavaa ja halusi varmuudeksi ultrata. Mielessäni ehti jo käymään pahin: voiko se olla syöpä? Kun ultran näytölle vielä piirtyi kohdussani epämääräinen möykky, ehdin jo hätääntyä ja pelästyä, että kyseessä olisi kasvain – tunsin hengitykseni lamaantuvan.

Kaikki olikin valmista nyt

Kun ultra tarkentui, erottui möykyssä kuitenkin pää ja 4 pientä raajaa. Kyyneleet nousivat silmiini: se onkin vauva. Lääkäri katsoi minua syvälle silmiin lempeästi ja sanoi, että näköjään jo tunnistinkin mikä ruudulla näkyy.

Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Epäusko, shokki, paniikki, hämmennys ja helpotus toki siitä, ettei kyseessä olekaan kasvain, olivat ensimmäiset tunteet mitkä virtasivat läpi kehon. Jälkikasvu oli ollut meillä kyllä aviomieheni kanssa pitkäntähtäimen suunnitelmassa, mutta vasta sitten kun kliseisesti ”kaikki olisi valmista”.

Ensimmäinen kolmannes vilahti huomaamatta ohi

Näköjään elämä ja tämä pieni taistelija päättivät toisin. Kävi ilmi, että olin jo raskausviikolla 11, eli miltei 1/3 raskaudesta oli jo takana.

Olin ollut täysin oireeton, mitä nyt lihonut muutaman hassun kilon, jonka olin kuitannut sillä etten ollut treenannut ihan niin paljoa kuin tavallisesti. Mitään aamupahoinvointia tai muita raskausoireita ei ollut, kuukautisetkin olivat tulleet.

Tunteiden vuoristorata

Tunteet menivät vuoristorataa, en voinut uskoa tätä todeksi – miten tämä voi olla mahdollista? Lääkäri alkoi kirjoittamaan diagnoosia ja kehotti soittamaan puolisolle töihin.

Soitin.

Sain soperrettua värisevällä äänellä, että nyt on semmonen tilanne, että odotetaan vauvaa. Shokkiuutinen ei tainnut heti upota, saattoi luulla käytännönpilaksikin, sillä vastaus oli että jutellaan iltapäivällä kun pääsee töistä. Lääkäri oli ihana ja sanoi, että saamme tulla yhdessä miehen kanssa uudestaan ultraan toteamaan tilanne ja katsomaan vauvaa heti viikonloppuna, hän järjestää meille ajan.

Uudelleen ultraan

Kävelin autolle ja istuin ratin taa tuijottaen tyhjyyteen. Mieleeni nousi miten meitä oltiin varoiteltu, että mulla alkoi olla jo ikää (32v) ja miten pitkän e-pillerien popsimisen jälkeen voi mennä vuosia ennen kuin tärppää. Nyt yhtäkkiä tilanne olikin tämä: edessä ei ollut perinteinen 9 kuukauden valmistautuminen vauvan tuloon, vaan ainoastaan reilun 6 kuukauden.

Kun mies tuli töistä, halattiin tiukasti. Sinä iltana oltiin molemmat aika hiljaisia, shokkiuutisen upotessa pikkuhiljaa luihin ja ytimiin. Lauantaina mentiin yhdessä ultraan uudemman kerran. Siellä se pieni ihmisen alku, rakkauden hedelmämme, kellui ja heilutteli käsiään.

Laskettu aika 28.12.2018 – pieni jouluihme.

Odottelemme joulun tuloa ja perheemme täydentymistä!
Kuka siellä?
Blogia kirjoittaa 32-vuotias, esikoistaan odottava, parhaan ystävänsä kanssa naimisissa oleva businessnainen. Tämä kirjaimellisesti titaaninkova turkulainen on käynyt läpi skolioosileikkauksen 2014, missä selkäranka murrettiin ja siihen asennettiin 2 titaanitankoa ja 8 titaaniruuvia.

Jouluvauva, odotusnimeltään prinssi Tiitiäinen, saapuu maailmaan näillä näkymin suunnitellulla sektiolla jouluviikolla 2018. Perheeseen kuuluu myös 13-vuotias perhoskoiralady Naomi, josta tulee ylpeä isosisko pikkuiselle joululahjalle.
Seuraa instassa: @mustaajavalkoista
Lue kaikki blogikirjoitukset: https://www.vau.fi/blogit/mustaa-ja-valkoista

Lisää Mustaa ja valkoista:

Muita tämän lukeneita kiinnostivat myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?  

JAA