kaupallinen yhteistyö

Seitsemän kysymystä lasten pelaamisesta – muistitko pelikasvatuksen?

Pelikasvatuksen tulisi alkaa heti, kun lapsi osoittaa kiinnostusta peleihin.

Pelikasvatuksen tulisi alkaa heti, kun lapsi osoittaa kiinnostusta peleihin.  Kuva: iStock

Nykyaikana on erittäin todennäköistä, että lapsi alkaa ennemmin tai myöhemmin kiinnostua video- ja mobiilipeleistä. Lapset saavat käyttöönsä älypuhelimen yhä nuorempina, mikä tarkoittaa, että vanhemman vastuu lapsen pelaamisesta tulee ajankohtaiseksi entistä aiemmin. Vaikka pelaamiseen liittyy useita negatiivisia ennakkokäsityksiä, kuten väkivalta ja peliriippuvuus, voi pelaaminen tuoda paljon iloa sekä lapselle että koko perheelle.

Ruutuaika – vanhentunut käsite?

Videopelien pelaaminen voi olla hyvä lisäys lapsen muihin rutiineihin, kunhan se on tasapainossa ulkona vietetyn ajan, unen ja muiden aktiviteettien kanssa. Vähän väliä mediassa esiin nouseva puheenaihe onkin kuinka kauan lapsen tulisi enimmillään viettää aikaa ruudun ääressä. Käsite ruutuajasta koetaan kuitenkin vanhentuneena, sillä älylaitteilla kommunikoidaan, opitaan uutta ja niitä käytetään suorittamaan erilaisia tehtäviä. Enemmistö Mediakasvatusseuran kyselyyn vastanneista piti tärkeämpänä, millaisia sisältöjä kulutetaan ja mitä ruudun ääressä puuhataan.

Aihetta on tutkittu tieteellisesti paljon, mutta yleispätevää sääntöä ruutuajalle ei ole. Useat tahot suosittelevat hyvin vähän (tai ei ollenkaan) ruutuaikaa alle kaksivuotiaille ja korkeintaan noin tunnin verran alle viisivuotiaille. Vaikka näyttöjen ja ruutujen katsominen ei sinänsä ole haitallista lapselle, kannattaa ruutuajan määrittämisessä käyttää omaa huomiokykyä ja maalaisjärkeä, milloin on aika tehdä jotain muuta. Ruudun yhtäjaksoinen tuijottaminen tuntikausia ei ymmärrettävästi ole terveellistä. Laitteilla olo onkin hyvä jaksottaa lyhempiin pätkiin mahdollisuuksien mukaan.

Mitä lapsi saa pelata tai katsoa?

Elokuville, videopeleille ja televisio-ohjelmille on luokiteltu ikärajat.  Videopeleissä käytetään PEGI-luokitusta näyttämään suositellut ikärajat. Ikäluokitus löytyy PEGI:n verkkosivuilta. Vaikka pelit ja pelisarjat, joissa on paljon väkivaltaa ja ammuskelua, ovat erittäin suosittuja, on olemassa useita väkivallattomia pelejä, joista nauttivat niin lapset kuin aikuiset. Etenkin Nintendolta löytyy mahtavia pienille lapsille soveltuvia pelejä, joita voi hankkia kätevästi digitaalisena ennalta maksetun Nintendo eShop -kortin avulla.

Kuinka pelien väkivalta ja epäsopiva sisältö vaikuttavat lapseen?

On ymmärrettävää, että vanhemmat eivät halua lastensa pelaavan erittäin väkivaltaisia videopelejä kuten esimerkiksi Grand Theft Autoa, jonka ikäraja onkin 18 vuotta. Siitä huolimatta useat lapset, jopa 10-vuotiaat, ovat kiinnostuneita samantyyppisistä peleistä. On erittäin todennäköistä, että ikärajoja rikotaan viimeistään lasten tullessa teini-ikään.

Tekevätkö väkivaltaiset pelit lapsesta väkivaltaisemman? On tutkimuksia, jotka väittävät että näin on, ja tutkimuksia, joiden mukaan mediaväkivalta lisää niiden lasten aggressiivisuutta, jotka kokevat sitä myös todellisessa ympäristössään. Lapset ovat kuitenkin yksilöitä ja kokevat asiat eri tavoin. Toinen saattaa järkyttyä tai ahdistua näkemästään väkivallasta, kun taas toinen kokee sen vain osana peliä, ei todellisuutta.

Kuinka suojelen lapseni yksityisyyttä pelimaailmassa?

Helpoin tapa suojella lapsen yksityisyyttä on antaa lapsen pelata offline-tilassa. Useimpia pelejä voi pelata yksinpelinä ilman internetyhteyttä. Konsoleissa voi lisäksi käyttää lapsilukkoa ja perheasetuksia, jotka estävät lasta jakamasta yksityistietoja ja estävät epäsopivan sisällön katselemisen. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin käydä lapsen kanssa huolellisesti läpi, mitä tietoja peleissä jaetaan ja miten internetissä yleensäkin käyttäydytään.

Mitä etuja ja haittoja pelaamisesta on lapsille?

Tutkijat ovat todenneet, että videopelit voivat edistää mielenterveyttä ja myönteistä käsitystä itsestä sekä lähentää perhesuhteita. Sosiaaliset videopelit voivat myös johtaa parempiin sosiaalisiin taitoihin ja sosiaalisempaan käyttäytymiseen. Muita videopelaamisen etuja on sanottu olevan ongelmanratkaisukyvyn kehittyminen, nopeampi reaktiokyky sekä oppimiseen liittyvät hyödyt. Koska kaikki väitteet eivät perustu tutkimuksiin, ei niitä kuitenkaan voi pitää yleispätevinä.

Peliriippuvuutta pidetään videopelaamisen yleisempänä haittavaikutuksena. Peliriippuvuus on laaja käsite, joka ei kata pelkästään pelaamiseen käytettyä aikaa tai rahaa, vaan se käsittelee pelaajan kokonaisvaltaista kykyä hallita omaa pelaamistaan. Riippuvuudet ja niihin ajautuminen ovat usein oire jonkin elämänalueen epätasapainosta, eikä digipelaamisen riippuvuudesta ole olemassa erillistä diagnoosia. Ongelmaksi pelaaminen kuitenkin muodostuu kun se haittaa muuta elämää, olipa kyse liiallisesta ajan- tai rahankäytöstä, eristäytymisestä tai unen puutteesta.

Kuinka edistää lapsen vastuullista median ja pelien käyttöä?

Pelikasvatuksen tulisi alkaa heti, kun lapsi osoittaa kiinnostusta peleihin. Etenkin pikkulasten vanhempien kannattaa ohjata lasta siten, etteivät pelisessiot veny liian pitkiksi, ettei taukojen määrä unohdu, ja ettei unen ja muun tekemisen määrä kärsi. Myös pelisisällöistä ja pelien ikärajoista on hyvä keskustella sekä varmistaa, että lapsi ymmärtää pelimaailman ja todellisen maailman eron.

Myös koululaisen tai teinin vanhemman on hyvä olla tietoinen siitä, mitä lapsi pelaa ja kuinka paljon pelaamiseen kuluu aikaa ja kenties myös rahaa. On hyvä sopia perheen pelisäännöt pelaamiselle jo alusta pitäen. Pelikasvatuksesta löytyy tietoa Pelitaito.fi -sivustolta, joka on EHYT ry:n (Ehkäisevä päihdetyö) yksi toiminta-alue.

Päivitetty 08.08.2017



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Forum-vastaava: Päivi Järvinen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa ja lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.

 

Sivun alkuun