Ennen raskautta olin jo XL-kokoinen nuori nainen ja silloin sai varsinkin perheessä kuulla kommentteja siitä kuinka pitäisi laihduttaa tai kuinka sitä on taas pyöristytty ja pitäisi pitää huolta terveydestään jne jne. Totta joka sana, mutta yleensä tökerösti aseteltu lausahdus (sukuvika) pahoitti mielen kuitenkin.
Vaikka nyt raskaana ollessa vanhempien kommentit ovat kyllä saman suuntaisia valtavasta mahasta tai kasvuiästä, niin ne on kuitenkin asetettu positiiviseen sävyyn. Nyt on hyvä, että vatsani kasvaa. Syömisistä ei tullut lähimainkaan niin paljon sanottavaa kuin yleensä. Lähinnä asenne tuntuu olevan se, että eihän sitä nyt pidä nipottamaan alkaa syömisistään; perään hitusen katsoa kuitenkin. Isä antoi minulle sokerimittarin ja se oli minusta melkein joulun paras lahja. Voimpahan seurata tilannetta jo ennakolta ennen testiin menoa.
Ennen raskautta olin kaikkien mielestä hirveän iso, nyt sopiva. Tai ehkä olen vain asennoitunut kommentteihin eri tavalla.
[Missing text /templates/comment/backToArticle for fi]