...

Minulle raskaus tuli ihan suurena yllätyksenä, raskauteni oli vahinko, en olisi halunnut lapsia vielä pitkään aikaan, mutta en halunut mieheni kanssa aborttiakaan tehdä. Olimme sitä paitsi mieheni kanssa vasta tavanneet. Minusta tuntui siltä kuin minut olisi väkisillä tungettu tähän tilanteeseen, minua pelotti. Mieheni ei ymmärtänyt tilannetta, yritin puhua hänelle mutta hänellekkin asia oli niin uusi että hän itsekkin oli ihan pihalla. Minä itkin monesti, esitin iloista ja onnellista. Lihoin 20kg joka alkoi masentaa minua, ajattelin että en saa koskaan itseäni takaisin kun olen synnyttänyt, minulla oli paha olla. Loppu ajasta kaikki kuitenkin muuttui, saimme mieheni kanssa puhuttua asioista ja piristyin. Nyt tiesin että en ole yksin asian kanssa, toivonkin jo että oisin synnyttänyt, saisin vauvan syliini ja pääsisin hoitamaan tätä. En tiedä oliko minulla pientä masennusta, mutta välillä tuntui että kaikki kaatuu päälleni, enkä uskaltanut puhua asiasta.