 |
|
Lapsivesitutkimus voidaan tehdä 15. raskausviikon jälkeen. Kuvassa 15. raskausviikko raskausanimaation mukaan. |
Viime viikolla mieheni ja minä menimme yhdessä klinikalle lapsivesinäytteen ottoa varten. Tunsin oloni rauhalliseksi ja mieltäni lämmitti tieto siitä, että niin moni ajatteli minua ja toivoi minulle parasta (olin puhunut tilanteestani avoimesti pienessä kotikaupungissani).
Jotkut kertoivat minulle omista kokemuksistaan lapsivesinäytteen otosta, ja juttelin tuttujen kanssa myös toimenpiteen mahdollisista seurauksista. Kaiken kaikkiaan tuntui hyvältä tietää, etten ollut yksin.
Toimenpidepöydällä
Siinä minä sitten lopulta makasin toimenpidepöydällä. Mieheni oli vieressäni ja piti minua kädestä. Pieni tyttömme näkyi monitorissa. Sikiö ei liikkunut paljon, mikä näytteenoton kannalta oli pelkästään hyvä asia: komplikaatioiden riski on silloin pienempi.
Lääkäri desinfioi ihoni ja peitti mahani sinisellä liinalla, jossa oli keskellä reikä. Sitten hän työnsi näytteenottoneulan ihoni läpi suurin piirtein navan ja häpyluun puolivälistä. Puudutusta toimenpiteessä ei käytetty, mutta toivottoman hankalalta se ei silti tuntunut — ei tosin miellyttävältäkään.
Neula monitorissa
Päätin olla katsomatta neulaa, mutta en voinut olla tuijottamatta monitoria, jonka kautta näin, kuinka pitkä ohut neula saapui määränpäähänsä. Ei lainkaan mukava näky! Silti koko proseduuri jollakin tavalla kiehtoi enkä siksi saanut käännetyksi päätäni pois.
Kaikkiaan näytteenottoon meni kymmenisen minuuttia. Keskityin hengittelemään rauhallisesti, koska en tiennyt mitä muutakaan olisin tehnyt. Ehkäpä rauhallinen hengitykseni auttoi tyttöäkin pysymään niin rauhallisena?
Ei kipuja eikä tiputtelua jälkeenpäin
Toimenpiteen jälkeen minun piti maata paikallani puoli tuntia, minkä jälkeen lääkäri palasi tarkastamaan, että kaikki on kunnossa. Kohtu tuntui kutisevalta, mutta ei niin kovin pahasti.
Sitten ajoimme kotiin, jossa seuraavat kaksi päivää lepäilin ja otin niin iisisti kuin mahdollista. En kärsinyt minkäänlaisista jälkivaikutuksista, en kivuista enkä tiputtelusta. Oloni oli kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvä.
Puhelinsoitto klinikalta
Sain puhelinsoiton klinikalta jo näytteenottoa seuraavana päivänä. Pikatestin tulokset olivat valmiit.
”Kaikki näyttää olevan täysin kunnossa – onneksi olkoon”, ystävällinen naisääni kertoi minulle puhelimessa.
Uutisten sulattelu vei tovin, olinhan elänyt epävarmuudessa jo niin monta viikkoa. Oli stressaavaa elää epävarmuudessa tietämättä, olisiko lapsellani jokin sairaus tai vamma ja jos olisi, kuinka paha. Kun sitten lopulta sain hyvät uutiset, helpotus oli tietenkin valtava.
Toiveikkaana eteenpäin
Soitin miehelleni välittömästi, ja pian hän kiiruhtikin kotiin ruusupuska toisessa ja pieni pullo samppanjaa toisessa kädessään.
Olen nyt 17. raskausviikolla. Pikkuhiljaa alan uskoa, että tämä raskaus saattaa toden totta päättyä onnellisesti, tämän uskomattoman kuoppaisen alun jälkeen…
Lue aikaisemmista käänteistä uraäidin
blogista.
Mikä lapsivesitutkimus?
Lapsivedessä on paljon sikiön iholta tai limakalvoilta irronneita soluja. Kun lapsivettä on tarpeeksi paljon, voidaan siitä ottaa näyte sikiön kromosomien tutkimista varten.
Tutkimus voidaan tehdä 15. raskausviikon jälkeen. Kohdussa on silloin noin kolme desilitraa lapsivettä. Lapsivesinäyte otetaan ultraääniohjauksessa ohuella neulalla vatsanpeitteiden läpi.
Useimmista äideistä pistos tuntuu suunnilleen samalta kuin verinäytteen otto.
Toimenpiteen keskenmenoriski on noin 0,5–1 prosenttia.
Jos sikiöllä todetaan jokin sairaus tai vamma, joutuvat perheet tekemään päätöksen raskauden jatkosta.