”Yritimme lasta kaksi vuotta. Kun raskautta ei kuulunut, luovuimme luonnollisen raskauden toivosta ja varasimme ajan Väestöliiton klinikalle. Mutta juuri ennen klinikkakäyntiä me plussattiin”, Anna-Liisa muistelee tapahtumia.

Anna-Liisa ja hänen miehensä olivat monen vuoden yrittämisen jälkeen hyvin onnellisia ensimmäisestä raskaudesta. Valitettavasti matkaan tuli ongelmia jo melkein ensimetreillä.

Lue myös: Lapsettomuudesta stressiä vai toisin päin?

”Viikolla 12 ultrassa todettiin massiivinen niskapoimuturvotus. Meidät ohjattiin eteenpäin Naistenklinikalle tutkimuksiin”, Anna-Liisa kertoo.

Istukkabiopsista selvisi turvotuksen syy. Anna-Liisa odotti Turner-tyttöä.

”Maailma pysähtyi täysin. Jälkeen päin on tuntunut epäinhimilliseltä, ettei meille tarjottu minkäänlaista henkistä tukea. Toivotettiin vain jaksamisia”, Anna-Liisa kertoo.

Aina on toivoa

Turner-raskauksista menee kesken noin 90 prosenttia. Varsinkin jos niskapoimuturvotus on massiivista, keskenmenon riski on todella korkea.

”Raskaus jatkui epätodennäköisyyksistä huolimatta. Kehitys oli vuoristorataa. Välillä meni parempaan suuntaa ja välillä huonompaan suuntaan”, Anna-Liisa kertoo.

Syndrooman aiheuttaa X-kromosomin puuttuminen, joten syntyneet Turner-tytöt eivät pysty saamaan omia jälkeläisiä. Turner-syndroomaan saattaa myös liittyä sydänvikoja.

Lue myös: Mistä kohtukuolema johtuu?

”Joka käänteessä sairaalahenkilökunta muistutti meitä abortin mahdollisuudesta. Emme kuitenkaan nähneet syytä aborttiin, sillä tyttö olisi voinut syntyä ulkoisesti täysin terveenä”, Anna-Liisa kertoo.

Synnytys

Viikolla 20 Anna-Liisa sai pahan aavistuksen.

”Ajattelin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Soitin Naistenklinikalle, mutta minua ei otettu sisään. Parin päivän päästä meillä oli tarkastus, jossa todettiin, että sikiön sydän oli pysähtynyt”, Anna-Liisa kertoo.

Seuraavana päivänä Anna-Liisaa odotti synkkä synnytys.

”Se oli elämäni rankin päivä, vaikka itse ponnistusvaihe oli helppo. On ihan eri asia synnyttää elävä lapsi ja tietää, että kivun jälkeen saa palkinnon syliinsä”, Anna-Liisa kertoo.

Syntynyt sikiö oli 25 senttiä pitkä.

”Se oli ihan oikea pieni lapsi. Suru oli sanatonta, koska tunteet olivat tuolloin niin totaalisia, ettei niitä pystynyt sanoilla kuvaamaan”, Anna-Liisa kertoo.

Lue myös: Keskenmenon syy jää usein arvoitukseksi

Toipuminen

Kunnallinen puoli tarjosi Anna-Liisalle henkistä jälkihoitoa ainoastaan neuvolakeskustelujen muodossa. Onneksi Anna-Liisan työterveydenhuoltoon kuului psykologin palveluita.

”Sain ennen ja jälkeen keskenmenoa työpaikkani kautta ammattiapua. Olen myös käyttänyt kirjoittamista terapiamuotona”, Anna-Liisa kertoo.

Nyt Anna-Liisalla on Väestöliiton klinikalla aika, ja hän suunnittelee seuraavaa raskautta innokkaasti miehensä kanssa. Suru on kuitenkin jättänyt jälkensä.

”Mikään tapahtuma koskaan aiemmin ei ole jättänyt minua niin tyhjäksi ja surulliseksi. Sanat epätoivo, ikävä ja tyhjyys ovat ainoat, millä pystyn menetyksen aiheuttamia tunteita kuvaamaan”, Anna-Liisa kertoo.

Teksti: Jarkko Uro

Lue myös:

Istukan vika monen kohtukuoleman takana
Istukan poikkeavuudet aiheuttavat neljänneksen kohtukuolemista. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan kohtukuolemien taustalla on yleensä syitä, joihin nainen itse ei voi vaikuttaa.

Miksi kohtu hylkää sikiön?
Keskimäärin 15–20 prosenttia kaikista raskauksista päättyy keskenmenoon. Jos mukaan lasketaan myös varhaisessa vaiheessa tapahtuneet keskenmenot, joita nainen ei itsekään huomaa, saattaa luku olla 50 prosenttia.

Keskenmenon riski ei sittenkään kovin korkea?
Keskenmenon riski ongelmattomassa alkuraskaudessa saattaa olla paljon luultua pienempi.