Latest Blog Entries

39+3

2012-05-17T20:16:55+02:00

Melkein jo lähtökuopissa...

Eilen illalla (yöllä) jo hätyytteli. Nousin sohvalta mennäkseni nukkumaan ja kun otin housuja pois kummastelin, että mitäs ihmettä nämähän on ihan märät. Ja siinäpä samassa hulahti sitten lisää housuille ja lattialle.No siitä sitten vessaan että mitä ihmettä ( kun ei tosiaan siis minkään valtakunnan oireita ollut muita ). Ja tottahan se, aina kun nousi seisomaan niin hulahti sekä ihan vettä että sitten kirkasta limaa, johon sekoittui sitten myös verisiä viiruja.

No ei muuta kun soittoa sairaalaan, että mitäs nyt. Kun ei supistuksia ollut ja vuoto normaalin väristä ja vauva oli liikkunutkin ihan normisti niin ohjeena tuli, että jos ei muutosta missään niin puolen päivän aikaan tarkastettavaksi.

Yöllä jouduin nousemaan varmaan sen kymmenen kertaa vessaan, kun paine oli melkoinen tuolla alapäässä. Ja sitä vuotoa tuli ihan joka kerta. Mutta mitään supistuksia ei ollut...

Sairaalassa sitten tänään katseltiin käyrää ja tutkittiin kaikki mahdollinen ja passitus kotiinhan se oli.

Paikat oli joo pehmeät mutta täysin suljettuna vielä. Mitään poikkeavaa missään ei ollut ja kun ei niitä supistuksiakaan tullut ja vuotokin oli hiipunut niin ei kun kotiin odottelemaan parempia aikoja...

Soittivat tosin vielä perään, että tulehdusarvot olivat koholla eli huomenna aamusta sitten labraan taas...

Voisikohan ne supistukset nyt alkaa, että saisi ilman huolia tämän synnytyksen käyntiin......

Ei taida tulla uutta vauvaa

2012-05-17T10:24:00+02:00

Nyt näyttää pahasti sille ettei perheemme saa lisäystä. Huomen pääsen terveyskeskuksee tutkailemaa tilannetta.

Eilen ennen nukkumaanmenoa kävin vessassa ja tuntu jo vessaa mennessä että jotain valuu housuille, no pöntölle ku pääs niin pönttöö tippu iso klöntti. Varmasti 8cm pitkä ainaki. Sen jälkee ei ole kipuja eikä vuotoja ollu. Mutta olen aika varma että tämä ei mukana pysy, tai tuli ulos jo.

Koko raskauden ajan on ollu sellanen olo että kaikki ei ole kunnossa, välillä tuntuu että on mutta kuitenki sellanen tyhjä olo. Omituista koska edellisessä raskaudessa olo oli täysin varma koko ajan. Mutta nyt hyvin varuillaan.

Mutta silti ei näin meille voinu käydä. Niin käy kaikille muille ja itse olen vaan se joka pahoittelee muita ja toivottaa voimia, jaksamisia ja selviytymisiä.

Näin sitte yöllä unta siitä että Pepekin oli kuollu ja samantien sain keskenmenon, ja olin niin rikki ja surullinen ja kukaa ei uskonu minuu. Kukaa ei edes tienny että esikoiseni oli kuollut. Kun heräsin Pepen palpatukseen niin olin maailman onnelisin silloin. Hän on sittenki elossa ja saan nauttia hänestä joka päivä! Kestän tämän keskenmenon vain esikoiseni avulla. Vaikka hän oppi juuri näyttämään minun mahaa ja sanomaan vauva ja silittämään sitä. Niin ei sitä vauvaa nyt enää sielä ole.

Ja mieheni!! Voi taivas! "Onhan tässä pari hyvääki puolta, kohta sulla ei ole enää paha olo ja voit alottaa laihdutusruokavalion taas" Ei kyllä ole ihan päällimmäisenä mielessä se että JIPII voin kohta laihduttaa taas!!

<3

2012-05-16T13:31:42+02:00

tänään oli ihan mukava herätä vaikka ulkona onkin hieman pilvinen ilma mutta lämmintä riittää :) eilen oli neuvola ja kaikki meni hyvin vaikka hemoglobiini alikin alhainen ja lisättiin ratatablettien syöntimäärää.... sikiön sydämenlyönnit ovat todella vahvat ja liikehtikin miltein koko ajan :) olen raskausviikoilla 33+5 kovin ootan kesää ja laskettua-aikaa jotta lapsi syntyis ja saisin sen syliini..... viime aikoina olen nähnyt ihan hirveesti unia vauvasta hyviä että pahoja unia.... en malta odottaa että pääsisi jo ultraan :P

hmmm..

2012-05-16T11:20:26+02:00

Pitkästä aikaa ajattelin sitten tänne kirjoitella! =) Ensi viikolla olis sitten kauan odotettu toka ultra! iiks! Jännittävää..
Nuo lapsen liikkeet miuta hieman mietityttää, en ole täysin varma,että tunnenko niitä jo, kun välillä tuntuu sellaiselta että jokin kupla vain puhkeaisi siellä, joskus jopa muutama kulpa peränjälkeen, mutta kun en ole varma,että onko se lapsi,vai sitten ihan vaan joku pelkkä muu kupla siellä.. Nyt olen rv20, ja monethan tuntevat niitä vissiin jo paljon aikaisemmin..
AH niin, puoli väli saavutettu! :) Hyvin iloinen olen siitä!
Kyllä tämä kevät aika osaa olla v-mäistä, kamala siitepöly allergia miulla,välillä ei henki meinaa kulkea. Sitten pari päivää sitten tuli vielä kaupan päälle kuume, eli tulin vielä flunssaan tähän allergian päälle.. Nyt sitten olenki ollut saikulla pari pv, ja perjantaina vasta töihin..
Onneksi ei enää ole kuumetta!

Kirjoittelen sitten sen ultran jälkeen seuraavan kerran! :)

-N

vainoavat vauvanvaatteet

2012-05-14T16:01:44+02:00

kaikki vauvanvatteita myyvät liikkeet on olleet viimeaikoina aika pahoja paikkoja. jotenkin hirveän vahvana epärealistinen pelko siitä, että kaikki kivat vauvanvaatteet myydään loppuun, eikä mitään ihanaa ole enää kun itsellä olisi vauva! ne myös muistuttaa hyvin kipeästi siitä, ettei vielä ole mitään syytä ostaa niitä.

19+0

2012-05-13T19:41:19+02:00

19 viikkoa täynnä :) Vaavi myllertää jo kovasti, vilkas kaveri on <3 Niin jä uusia vaivoja tullut mulle.. Issiashermo kipuilee urakalla. Alaselkä ja vasen pakara vähän väliä tulessa, varsinki ku istunut pitempään tai nostelee jotain, ei ollenkaan kivaa känkkästä töissä ja irvistellä. Asiakkaatkihan nuo kahtoo ku irvistelen ja mutisen ittekseni ku koskee niin pirusti välillä ja jalka meinaa lähtä alta vihlaisujen takia :/ mut jospa tää tästä menis ohi. Osashan tuo äippä kertoo et hällekki tuttu juttu tuo raskauksissa aina. Sukuvika siispä.

Vihdoin ja viimein! <3

2012-05-12T20:34:21+02:00

6,5 vuotta yritystä takana, ilman yhden yhtä plussaa ovis-tai raskaustestissä. N. kuukausi sitten aloitettiin ensimmäinen clomi kierto,josta oli tarkoitus tehdä inseminaatio. Kontrolliultraan mentäessä,joka oli tortaina löytyi 3 oikein sopivan kokoista munarakkulaa. Lääkäri oli hyvinkin toiveikas,että ovis tulee seuraavana päivänä eli perjantaina ja inssi pystyttäisiin toteuttamaan.
Mutta kuinkas kävikään, perjantai tuli mutta ei plussaa ovis-testiin :( Ovis tuli sitten lauantaina ja inssi meni ohite! Noh luomuna sitten touhuttiin niin maan pirusti ;)

Viikko oviksesta tein r.testin,joka näytti negaa, siitä pettyneenä päätettiin,että teemme kuitenkin vielä viikon päästä uuden jolloin olisi tarkoitus kuukautisten alkaa. Niinpä viikko meni ja menneellä viikolla oli joitain oireita,mitä saatto olettaa raskauteen liittyvän, mutta en kuitenkaan antanut itseni niin uskoa.
Testin tein aamuvirtsasta ja aluksi ei ilmestynyt kuin kontrolliviiva,kunnes parin minuutin päästä katsoin uudestaan ja mitäs siinä näkyikään, niin selkeä viiva!! :D Tunne oli aivan uskomaton ja lähden heti makkariin sitä miehelleni näyttämään,joka sillä kertaa pomppas sängystä ylös kun huoneen oven avasin <3
Hetken pähkäiltyä,totesimme että olen raskaana ja meille tulee vauva!!

Tulipahan sitä kyseisenä päivänä tehtyä myös 2 muuta testiä,jotka myös näyttivät että raskaana ollaan.
Seuraavana aamuna tein myös testin,joka myös vahva plussa!
Päätin sitten soittaa samantie naistentautienpoliklinikalle,jossa hoidoissa oltu,että mitäs nytten tehdään :)
Sieltä laittoivat lähetteen labraan ja kävin samana aamuna antamassa verta, josta katsottiin hcg-hormonin arvo. 1 päivä menisi jotta tulos soitettaisiin minulle ja se vrk oli pitkä :)
Hoitaja soitti seuraavana päivänä ja onnitteli "Onneksi olkoon, olet hyvin vahvasti raskaana" :) hcg-arvo oli reilusti yli 300,kun minun viikoilla vaihteluväli on 3-426!

Varhaisultra on varattu tämän kuun loppuun ja en malttais millään odottaa!
Toivon niin,että tämä menisi loppuun ja kaikki olisi hyvin <3

Tunteet vaihtelevat laidasta laitaan, millon olen toiveikas, millon vaivun epätoivoon ja pelkään että tämä menee kesken ja millon kiellän itseäni ajattelemasta koko asiaa.
Mutta taihtoisin olettaa,että nämä tunteet ovat täysin normaalia, varsinkin kun niin pitkään on lasta halunnut, sitä kuitenkaan saamatta ja nytten se on niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana!!

Tänään mentäisiin viikolla 5+0 <3

Huhhuh

2012-05-12T20:28:51+02:00

Nyt on taas sellain olo että ei jaksais yhtää kotihommia! Haluan vaan pois kotoa ja olla ajattelematta kotiasioita.
Nyt kun on pieni masussa niin en tiedä onko jonkunlainen ressi siitä "omasta-ajasta" mitä ei ole ollu liiemmin nyttekää tän yhen papanan kanssa. Olen tyytyväinen jos kerran 2kk pääsen pariksi tunniksi pois kotoa. Mut nyt tuntuu että on pakko päästä pois.

Hyvä ystävä onneks ehdotti elokuviin menemistä, seki täytyy suunnitella tarkkaa. Mies on sellasissa töissä että tulee aika myöhää kotii, ja en myöhimpää leffa-aikaa halua mennä koska se menis sit niin myöhää se kotii meno.
Eli poitsun mummo on lomalla, ja poitsu menee sinne tai mummo tulee tänne, mies ku tulee töistä niin mummo lähtee ja mie saan olla rauhassa leffassa.

Toinen mikä ressaa on se että kun ultraa ei saa viedä lapsia, niin minne mie pojan saan siks aikaa ku kaikki on töissä!! Saati sitte sokerirasituksee ku täytyy mennä ja siin tulee huono olo nii en voi poikaa sinne ottaa ku on kuitenki aika vilkas tapaus. Ja sokerirasitus on 2 kertaa tämän raskauden aikana. (Varmaa kerroin jo tossa edellisessä viestissäki siitä).
"Älä ressaa, kyl ne asiat järjestyy" sanoo kaikki. Helppoha se on sanoa ku ei ole oma lapsi kenestä huolehtii. Min täytyy löytää joku joka ei olis töissä sillo, ja en voi vaatia ketää vaihtaa työvuoroja saatika kieltää menemästä töihin sen takia ku ite meen ultraa! Voi taivas että voi ottaa päähän

Raskausviikko 29+6

2012-05-12T19:06:11+02:00

hui, tänään on tullu pari kipeää oikeeta supistusta sohvalla makoillessa, ja maha kireellä koko ajan. vauva tuntuu olevan oudossa asennossa, ja alapää tuntuu siltä et se antaa periks. väsyttää kanssa ihan hirveesti. oon makaillu koko päivän, sen minkä nyt 2-vuotiaan kanssa voi.

aika jännää, kun tuli niin elävästi mieleen, miten se synnytys alko viimeks. kun nyt vaan ainakin kuukauden vielä kaikki pysyis sisällä.. se synnytyksen alku ei ollu mitenkään kauhee, kun ne supistukset voimistu pikkuhiljaa, niin jotenkin siitä selvis. ja sitten tulee se epiduraali..mutta sen jälkeiset tapahtumat mua pelottaakin ihan sairaasti, koska ei voi tietää riittääkö puudutus, ehtiikö saada uuden, tunteeko ponnistamisen tarpeen..no turha ois miettii ku ei voi vaikuttaa..

tänään varmaan sitten heti nukkumaan kun napsu menee, lääkettä vaan nassuun. ja loput tenttiinluvut suoritettava aamulla, huoh. kunpa huomenna sitten ois parempi päivä.

kaksi negaa

2012-05-12T08:56:16+02:00

jep. testattu kaksi negaa.

toivon että menkat alkaa tänään että pysyy kierto mallillaan. kramppailua kyllä on juuri nyt tätä kirjoittaessa, että ehkä se on hyvä merkki.

Jospa uusi kierto tois onnen tullessaan, eikös matematiikassakin kaksi miinusta tuota plussaluvun?

38+4

2012-05-11T15:21:07+02:00

Uh ja puh. Tähän asti on menty helpolla! Nyt uskon ihan jokaikisen tarinan siitä, miten loppumetreillä alkaa toivoa, että vauva syntyisi, ihan koska tahansa.

Oikeastaan suorastaan kertaheitolla on oma olo muuttunut tukalaksi. Liikkuminen on hankalaa, tai no kyllähän sitä liikkuu mutta kumartelut tuottaa ylimääräistä ponnistusta ja sitten kun liike pysähtyy pitää päästäkin jo vessaan.

Ja tällä viikolla koin ahaa-elämyksen. Nyt tiedän vähän miltä supistukset pitäisi tuntua! Maanantain ja tiistain välisenä yönä heräsin siinä karvan vaille kaksi yöllä siihen, että selkää särkee. Luulin siinä tokkurassa vain nukkuneeni huonossa asennossa ja vaihtelin asentoa muutamaan kertaan kunnes tajusin - sattuu muuallekin! Sellaiset aaltoilevat kuukautismaiset kivut meni alavatsan, lantion ja koko alapään alueella. Kuullostelin ja kummastelin, olihan nämä nyt sitten ihan ihka ensimmäiset tuntemukset tällä saralla!

Siinä noin vartin päästä totesin, että ei, pakko mennä vessaan.... Vielä kapusin takaisin sänkyyn, mieskin jo hiukan havahtui siinä kun temusin. Mutta sitten - viisi minuuttia taisin pystyä olemaan paikoillani kun totesin ääneen, että ei hitto vie, nyt ei enää pysty. Mies nousi istumaan ja heräsi samoin tein - Nytkö?

No ei sentään, mutta ylös oli noustava kävelemään ja kauratyyny mikroon.

Koirat tietenkin heräsivät myös ja hölmöjä kun ovat luulivat, että nyt on viissiin aamu, joten mies kiitteli kun koko lauma piti käyttää puoli 3 aamuyöllä ulkona....

Lämmin kauratyyny auttoi ja siinä vähän vaille kolme pääsin jo takaisin sänkyynkin ja sain jopa unenpäästä kiinnikin...

Samanmoista tunnetta ei ole nyt tullut uudestaan mutta karvan kovempia harjoitussuppareita onkin sitten ihan joka päivä. Ja tänään on selkä ollut jotenkin kovilla, mikään asento ei tunnu hyvältä ja olo on tukala.

Saahan tuo pieni nyt toki tulla maailmaan koska tahansa, ollaan niin lähellä jo LA mutta silti jännittää....

Neuvolassa tällä viikolla maanantaina terkka totesi, että on vauva jo laskeutunut, että lähtökuopissa ollaan. Ensi viikolla olisi tiistaina kokoarviota polilla ja terkka sanoikin, että saas nähdä tarviinko sitä tai ainakaan seuraavaa neuvola-aikaa, joka olisi juuri LA.....

Ei sillä, mielellään en kauhean yliaikaiseksi tämän soisi menvän, sen verran todellakin alhaalla pieni nyt on, että olo ei todellakaan ole maailman mahtavin, vaikkei nyt mitään varsinaisia pahoja oireita olekaan...

Nyt vain sitten odotellaan....

Rv 31+3

2012-05-10T09:45:09+02:00

Ja taas osastolla. Katotaan päästäänkö enää edes yhtenä kappaleena poisa täältä vai ollaanko nyt sit siihen asti että kahtena osana kotia. Kortisoni hoidonkin varulta aloittivat että jos sattuu käymään niin että lapsi tulee kovastikki ennen aikaisena niin ompahan keuhkot paremmassa kunnossa. Onhan täällä hieman masentavaa makoilla ku ei saa oikein mielellään edes istua ja ainoot liikkumiset mitä saan tehdä o vessa ja suhku käynnit.

Mutta pää asia on se että vauvalla on kaikki hyvin ja omatkin veriarvot parantunut niin että niistäkään ei nyt tartte olla huolissaan.Täällä onneksi on osaava henkilökunta ja saa hoitoa niin ei tuu sit kauheita yllätyksiä niikuin eilen ku ihan rutiinitarkistukseen tulee niin sit joutuu tänne myös jäämään. Mut elämän on ja sen mukaan on vaan mentävä. Tällekkään tilanteelle kun itse ei voi mitään mut luonto on näin päättäny niin sit myös näillä mennään.

Ulkonakin sataa vettä niin ei harmita täällä makoilla. Muutenkin sisällä makoilis niin mikäpä tässä, ruokakin tuodaan suoraan nokan eteen. :)

Potkuja, potkuja <3

2012-05-10T07:41:59+02:00

Viikoilla 18+4 mennään ja tällä viikolla onkin pikkuinen useampaan otteeseen ilmotellut olemassaolostaan pienillä potkuillaan <3 Ensimmäiset potkut tunsin kunnolla kun katsoimme MM peliä ja illakoin Suomen maalista ja istuin takaisin sohvalle, niin silloin hän useamman kerran potkaisi pikkuruisilla jaloillaan. Taas myöhemmin illalla nukkumaan mennessä tunsin taas ja seuraavana aamuna ja päivänä jne. Nyt niitä on tuntunut aina välillä pitkin päivää, yleensä kun rauhoitun istumaan tai makaamaan. Ihanalta tuntuu <3 vielä ainakin kun ovat niin hentoja. Voipi olla toista sitten se kylkiluihin potkiminen kun yrittää nukkua. Ihan kohta ollaanki jo puolivälissä raskautta, ohhoh kuinka aika liitää eteenpäin. Kuulin tuossa kivan uutisen kun kerroin serkulle raskaudestani, että hänkin oottaa lasta ja LA heillä olisi 10.10. Saapas nähä kumpi kerkee ensin kun näin lähekkäin mennään :) hassua.

Rv 15+1

2012-05-09T20:38:19+02:00

Kävin ultrassa ja siel se pikkune köllötteli ja moikkas minua ja äitiäni. Minulla oli mukanani sisko, viimesillään raskaana oleva ystäväni ja parhain tukeni äiti. Oli lähellä ettei itku tullut, koska en voinut uskoa että olen raskaana ja siinä se oli, minun pikkuiseni. Laskettu aika muutettiin. Nykyään se on 30.10. Huvittavaa tässä on se että minun serkkuni vaimo odottaa kanssa vauvaa, ja heidän vauvan laskettu aika olisi 31.10. :) Mun vauvan ympärillä oli jonkilainen ihmeellinen kalvo eikä lääkäri ja kätilö tienneet mistä se johtuisi. Vannoivat mulle ettei ole mitään vakavaa, mut sitä tutkitaan tarkemmin lääkärin kanssa 18.5. Eli parin viikon päästä perjantaina, vähän jännittää.

Musta tuntuu että oon iha yksin tän raskauden kanssa. Ja olenha minä. Kenelle mä iloitsen sitä että masu on vähän jo kasvanut? Kenelle mä esittelen ihania vaatteita mitä me äidin kanssa ollaan hommattu tai pieniä söpöjä vilttejä? Kenen kanssa mä jännitän sitä mitä lääkärissä sanotaan? Onhan mulla äiti ja perheeni, mutta tuntuu vaan ettei niitä kiinnosta. Tää tuntuu niin yksinäiseltä. Mun kuvitelmassani mä olin raskaana, onnellisessa parisuhteessa ja kesähäät tulossa. Koira, josta luovuin muutama viikko sitten olisi vielä mulla ja mulla olisi ihana avomies, joka välittäisi ja huolehtisi minusta ja minun voinnista. Ja mä toivoisin että se olisi tämän lapsen isä.

Mä kyllä välitän lapsen isästä yhä, mutta mä en vaa pystyn luottamaan häneen viime kesän tapahtumien takia, ja mitä tän vuoden alussa on tapahtunut. En vaan pysty, se on syönyt mua ihmisenä. Oon nykyään paljon yksin. Jos ystävieni kanssa menen baariin niin ne juttelee omia juttujaan ja mä jään ulkopuolelle. Sen takia en jaksa olla kauaa ja lähden yksin kotia. Haluisin oikeasti saada tän lapsen isän kanssa asiat kuntoon, mutta en tiedä miten kertoisin sen perheelleni. Mun oma isä kun ei tiedä kuka tämän lapsen isä on. Ainoastaan siskoni ja äitini sen tietää. Olen iha hukassa. Tekisi vaan mennä nurkkaan itkemään.

Toivoisin että olisi jo lokakuu. Lapseni syntyisi eikä minun tarvitsisi koskaan olla yksin.

Uni

2012-05-09T18:32:55+02:00

Unessa keskustelin ystäväni kanssa siitä, että meillä molemmilla olisi kohta laskettu aika.Ystävälläni oli todella pieni maha, lähes littana ja itselläni samanlainen maha kuin todellisuudessakin. Yhtäkkiä ystäväni sanoi ettei usko minun olevan oikeasti raskaana. Aloin inttää unessa raskauteni olevan todellinen, mutta ystäväni totesi uskovansa minun vain näyttelevän, koska haluan niin kovasti vauvaa.

Unessa mietin olisiko se mahdollista ja yritin muistaa olinko käynyt ultrassa ja saanut todisteita raskaudestani. En kyennyt muistamaan mitään.

Heräsin todella ahdistuneena.

Väsymys

2012-05-09T12:41:45+02:00

Ensimmäisessä neuvolassa kävin 7.5, ja aika touhua se oli pienen pojan kanssa. Meillä on sellanen tilanne että isovanhemmat on töissä ja en voi siis vaatia/pyytää heitä olemaan lapsen vahtina jos menen neuvolaa.

Ultra on sitte toinen juttu kun ei ole vaihtoehtoja, sinne huoneesee ku ei saa viedä lapsia. Vain yksi aikuinen minun lisäksi. Pepe (lapseni nimi muutettu) ei vielä tietenkää ymmärrä että hänestä tulee isoveli ja ihmettelee varmasti sitä miksi äiti on niin väsynyt koko ajan.

Itte raskaus on täysin erilainen kuin edellinen, mutta jotain samaaki on.

Ensimmäinen raskaus
- Alussa vihlo mahaa niin että itku tuli sitte plussasin
- Viikon oli paha olo, söin mehujäätä ja helpotti
- Viikolla 6 tai 7 alko verinen vuoto ja menin lääkärii, mut kaikki oli hyvin.
- Loppuraskauden söin lihaa ja mausteista ruokaa, paljon lihaa!!
- Naama kukki
- Poltin tupakaa
- Iskiashermo oireili tosi pahasti
- Hehkuin ku olin niin onnellinen
- Todettiin raskausdiabetes, mutta vaivaa ei ollu koska pelkällä ruoka-ajan säännöllistämisellä sain arvot kuriin.
- Hiukset oli hyvässä kunnossa koko ajan
- Sitruunaa teki mieli ihan kamalasti koko ajan ja siksi hampaat nyt vähä huonommassa kunnossa
- Rinnat oli arat

NYT
- aloin epäillä raskautta kun menkat alko mutta verta jäi paperiin hyvin vähän per päivä.
- Tein testin ja oli haamu, parin päivän päästä oli selkeä plus
- PAHA OLO koko ajan
- VÄSYTTÄÄ koko ajan
- Välillä noustessa mahassa vihloo
- Rinnat on tosi arat

*lisäilen oireita sitä mukaa kun niitä tulee. Nyt kuitenki mennää vasta viikolla 8

Raskausviikko 29+2

2012-05-08T23:29:33+02:00

on menny vissiin liian hyvin, kun ei oo ollu tarvetta kirjotella. henkisesti siis.

vaikeinta viime viikkojen aikana on ollu käynti "isän" ja sen puolen sukulaisten luona. mutta tulipa käytyä ja ostettua lahjat kaikille. nyt voi taas olla rauhassa vähän aikaa. kynnenvierustat on ihan verillä ja unilääkettä kulu, kun ahdisti niin paljon, mutta ainakin tein parhaani ja vähän yli.

fyysisesti nyt eletään kyllä lopun aikaa. mikään nukkuma-asento ei toimi, kun närästää ja röyhtäyttää aivan karseesti. mahaa ei jaksa enää kantaa, vatsalihakset on ihan repeemässä. ja napaan sattuu, se venyy liitoksissaan, viimeksi oli vaan yhtä arpea synnytyksen jälkeen. siihen ei voi yhtään koskea, kun alkaa oksettaa, ja pelkään oikeesti että se iho ei kestä..

vielä yks tentti, ja äitiysloma alkaa. tai ei se tentti, vaan siihen lukeminen kaksvuotiaan pojan kanssa. onneks on masennus helpottanu, ja oon saanu kaikki koulutavotteet tehtyä. mikä vois olla pahempaa, kun joutua lykkäämään ikäviä velvollisuuksia odottamaan kunnes ei enää ahdista ihan yhtä paljon? eihän se ahdistus lopu ikinä, jollei oo jotain hyvää odotettavissa!

inhottavin asia elämässä tällä hetkellä on just alkanu julkisivuremontti, eli mun ulkoilut loppuu kohta kokonaan, kun en pysty edes menemään partsille ja ikkunat on pidettävä kiinni. en pysty mahani ja selkäni takia raahaamaan kirkuvaa kaksvuotiasta takasin sisälle pihalta, kun se on joka kerta niin suuri pettymys tulla sisälle.

eli tiedossa kesä neljän seinän sisällä, jossei pian kuulu uutta kämppää! ja verhot on varmaan pidettävä myös kiinni kun ikkunan takana heiluu raksaäijiä telat tanassa..

9viikkoa.

2012-05-08T09:46:38+02:00

vielä olisi 9viikkoa laskettuun aikaan.
tässä olisi vielä talokaupat ja muutto edessä ennen pikkusen tuloa maailmaan.
eilen tilasin kankaita että pääsee tekemään kestovaippoja.(: luulis sitten että vähän säästää vaippa hankinnoissa, vaikka välillä tietenkin kertakäyttö vaippoja käytetäänkin. tänään aattelin käydä ostamassa vielä kuminauhaa ja tarranauhaa vaippoihin. ja jos sieltä kaupoista löytyisi jotain muutakin hyödyllistä tarviketta vauvalle.

pelkoa ja toivoa ilmassa osa 6

2012-05-07T20:05:45+02:00

Tänään olin jo testi kädessä menossa pissalle kun mies puhui järkeä... jos malttaisin edes muutaman päivän vielä? viikon lopulla kun pitäisi menkkojen joko alkaa tai ei.
en vaan malttaisi odottaa! eilisen tunnelmista olen vähän päässyt kyllä ylös, mutta toisaalta tuntuu että huijaan itseäni. En halua niitä menkkoja! Haluan vauvan!
___
Lisäys:

munasarjojen tuntumassa tuntuu taas kipristelyä. Tulen varmaan hulluksi kohta! tunteet heittelehtii laidasta laitaan! Pyysin miestä tekemään taikoja, jotta olisin raskaana. (vitsailin toki, mutta ei siitä kyllä haittaakaan olis... :S ) Haluaisin niin kovasti olla raskaana!