 |
|
Kodin kaaoksesta siistiin sisätyöhön? |
Lapsen ensimmäinen hoitopäivä on tunteita tulvillaan: Vanhempia itkettää: Tästä se irtautuminen alkaa ja seuraava askel onkin sitten muutto johonkin kimppakämppään jonkun Oton ja Aten kanssa. Lasta ehkä itkettää, mutta sitäkin todennäköisemmin naurattaa: Uusia leluja! Uusia kavereita! Ai että Otto ja Atte, kivaa!
Pärjäänkö töissä?
Kaikkein tavallisin on tilanne, jossa äiti palaa töihin äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen. Mieltä kaihertaa lapsen hoidossa pärjäämisen lisäksi oma pärjääminen työelämässä kotona vietettyjen kuukausien tai vuosien jälkeen. Onko työelämän tahti kiristynyt? Kuinkahan paljon omat työtehtävät ovat muuttuneet? Entä taloon omaan vapaan aikana palkatut uudet työntekijät, toivottavasti ovat mukavia…
STM:n ESR–rahoitteisessa Äiti palaa töihin? Mammaduuni –hankkeessa, on selvitetty työn ja perheen yhteensovittamisen käytäntöjä, ongelmia ja mahdollisuuksia. Selvitykseen haastateltiin syksyllä 2007 nuoria, vuosia työelämästä poissa olleita äitejä, ja aineistoa kerättiin lisäksi kotiäitiysaiheisella kirjoituskilpailulla.
Vieras ihminen hoitaa omaa lasta
Selvityksestä käy ilmi, että vaikka työelämässä pärjääminen pitkän tauon jälkeen mietityttääkin, äitien kaikkein keskeisimmät tunteet liittyvät lapsiin.
”He (äidit) haluavat olla omien lastensa kanssa. Ajatus lasten jättämisestä vieraan hoitoon tuntuu vaikealta”, Suur-Jyväskylän lehden haastattelema suunnittelija Teija Ojala Helsingin yliopistosta kertoo.
Monia selvitykseen osallistuneita mietitytti myös, miten töissä otetaan huomioon äitiys ja pienet lapset. Miesvaltaisilla aloilla työskentelevistä naisista suurin osa ei halunnut minkäänlaista erityiskohtelua äitiytensä takia, mutta naisvaltaisilla aloilla naiset käyttävät enemmän työelämän sallimia joustoja, Ojala kertoo lehdessä.
Paluuta lapsettomaan arkeen ei ole
Kaikki perhevapaalta työelämään palanneet tietävät, että arki muuttuu kertarysäyksellä. Paluuta lapsettomien aikojen rytmiin ei enää ole, onhan nyt omalla vastuulla töiden hoitamisen lisäksi lasten kasvattaminen ja heidän jokapäiväisistä tarpeistaan huolehtiminen.
Aika on kortilla ja ensimmäiset kuukaudet työhön paluun jälkeen kuluvat monilta sumussa, eikä ajasta ei jää kirkkaita muistijälkiä. On vain jaksettava herätä joka aamu, etsiä lapsille vaatteet ja yritettävä muistaa pestä omatkin hampaat. Pakattava oma laukku: kännykkä, avaimet, huulirasva, eväät, työpaperit… Pakattava lapsen laukku: kurahousut, kypärämyssy, sisätossut, unilelu…
Paiskittava tehokas työpäivä, palattava kotiin, ulkoiltava lapsen kanssa, laitettava maukas ja ravitseva ateria, leikittävä, kylvetettävä ja luettava iltasadut. Sitten vielä rentouduttava, harrastettava ja nukuttava rauhaisat, vähintään seitsemän tunnin stressittömät yöunet. Paitsi silloin, kun lapsella on levoton kausi ja yöheräämisiä mahtuu yhteen yöhön ainakin viisi.
Oikeastaan työnantajan kuuluisi rohkaista työntekijöitä ottamaan lapset huomioon työelämän pyörteissäkin: Vai eikö muka ole niin, että mitä enemmän vanhemmasta tuntuu siltä, että arki rullaa, sitä enemmän henkisiä voimavaroja hänellä riittää myös työelämän hyväksi?
Teksti: Petra Houghton
Lue myös:
