 |
|
Mitä parisuhde sinulle merkitsee? Iloa? Turvallisuutta? Rakkautta? Velvollisuutta? Kumppanuutta? Pakoa yksinäisyydestä? Jaettua vanhemmuutta? Ehkä kaikkea tätä ja vielä paljon muuta? |
Ykkösasioita elämässä
Trasselitukko kourassaan mies haaveilee saavansa seksiä illalla. Mutta nainen päättääkin ottaa etäisyyttä sängyssä: minä luen nyt kirjaa.
Läheisyyden ja etäisyyden sietäminen on [seksuaali- ja pariterapeutti] Heidi Valastin mukaan parisuhteessa taitolaji. Seksuaalinen onni on kuitenkin ykkösasioita elämässä.
"Jos ihminen ei ole yhteydessä seksuaaliseen voimaansa, hänen energiastaan on paljon pois. Kun ihmiset ovat löytäneet elämässään sen, mitä oikeasti tarvitsevat, he vapautuvat nauttimaan myös toisen ihmisen läheisyydestä ja seksuaalisuudesta ilman pakkoja ja paineita."
Milloin voi lähteä?
[Anna-Leena] Härköstä pännii se, kuinka joka puolelta painostetaan työskentelemään parisuhteen eteen.
”Se on aivan päätöntä. Ensin me stressaamme töissä, harrastuksissa, vanhempainilloissa ja kotitöiden kanssa. Pitääkö muka suhteen eteen tehdä kohtuuttomasti töitä? Parisuhteen olisi oltava lohdullista, turvapaikka, jossa stressaamisen voi jättää ulkopuolelle.”
Suhteessa on aina kaksi. Koska on tehnyt oman osansa? Mikä määrä työtä on riittävä määrä? Kuinka huonosti on voitava, jotta voi viimein lähteä?
Näihin kysymyksiin ei kukaan anna vastauksia. Härkösen mielestä parisuhdetyöskentely on suurten sukupolvien nuoremmilleen juottamaa hapanta maitoa.
”Luulen, että se on kateellisuutta. Ne, jotka ovat olleet 40 vuotta naimisissa, ajattelevat, että koska heillä on ollut vaikeaa, meillä ei saa olla helpompaa. Meitä haukutaan pullamössösukupolveksi ja sanotaan, että suhteet lopetetaan nykyään aivan liian kevyin perustein.”
”Se ei pidä paikkaansa. En tiedä yhtään pariskuntaa, joka ei olisi surrut eroa.”
Meidän äiskä ja iskä
Kumppanuus ja vanhemmuus tarkoittavat sitä, että pari muodostaa yhteisen vanhemmuuden syntyvien lasten hoitamisessa. Samanaikaisesti se kykenee ylläpitämään tunnetason rikkautta parisuhteessa. Tämä saattaa usein olla vaikeaa: miten pitää mielessä yhtaikaa näitä kahta tehtävää. Aika usein käykin niin, että parisuhteen hoito jää vanhemmuuden jalkoihin. Tämä saattaa näkyä siinä, että puolisot kutsuvat toisiaan pääasiallisesti äidiksi ja isäksi ja unohtavat toistensa etunimet puhuessaan. Liiallinen antautuminen vanhemmuuden hoitamiselle vie pohjaa intimiteetiltä, seksuaalisuudelta ja läheisyydeltä.
Tunnesyistä yhteen, mutta vain järkisyistä erilleen?
Avioliitto on vaikea päättää. Puoliso, ystävät ja sukulaiset haluavat kuulla “hyviä syitä” eroon. Me menemme naimisiin tunnepohjalta, mutta erotilanteessa meiltä vaaditaan järkisyitä eikä pelkkiä tunteita.
Kaikki saksitut:
