 |
|
Että ihan syliin meinasi nukuttaa? Päin prinkkalaa on menossa tämänkin piltin kasvatus. |
Loppu silittelyille ja tuutulauluille
Helsingin Sanomissa 11.8. kommentoitiin Tuulia Matilaisen lapsenkasvatusneuvoja Lapsi elää rutiineista –kirjassa:
”Yhdessä asiassa hän on kuitenkin ihmeen ehdoton: lasta ei auteta nukkumaan mitenkään, lapsella on oikeus nukahtaa ilman silittelyä tai laulelua. Lasta ei liioin nukuteta viereen tai syliin. ’Vauvan on kuitenkin itse opittava tekemään unta. Muuten hän tarvitsee vanhemman apua myös jatkossa.’ Monet neuvoista ovat tuttuja neuvoloista. Kuten että lapsen ei saa antaa nukkua parisängyssä vanhempien vieressä. Itsekkäänä aikanamme neuvoa tyrkytetään joka suunnalta. Milloinkaan ei kuitenkaan selitetä, miksi vanhemmilla on oikeus toistensa läheisyyteen, mutta pimeätä tai mörköjä pelkäävältä pieneltä lapselta se kielletään.”
Ei pulleita poskia, kiitos!
Pekingin olympialaisen musiikillinen johtaja Chen Qigang pääsi perustelemaan, miksi avajaisissa esitetyn laulun oikeaa laulajaa, 7-vuotiasta Yang Peiyi –nimistä tyttöä pulleine poskineen ja epätasaisine hammasrivistöineen ei päästetty lavalle vaan korvattiin toisella, joka sitten aukoi suutaan musiikin tahtiin: ”Pikku-Yang ei päässyt esiintymään koska halusimme välittää katsojille oikean kuvan. Ajattelimme kansakunnan parasta”, Chen oli kertonut Sina-uutissivulla (Iltalehden mukaan 12.8.).
Muumit pelottavat
Uusisuomi.fi-verkkolehdessä kerrotaan 15.8. väitöskirjatutkimuksesta, jossa selvitetään, mitä televisiossa näkemäänsä lapset pelkäävät:
Piia Korhosen sosiaalipsykologian väitöskirjassa on vertailtu lasten kokemuksia vuosilta 1993 ja 2003. Aikaisemmin haastateltujen lasten pelot liittyivät pääasiassa aikuisten ohjelmiin, mutta vuonna 2003 lapset pelkäävät nimenomaan lapsille tarkoitettuja ohjelmia. Pelottavimmaksi ohjelmaksi koettiin molempina tutkimusvuosina (1993 ja 2003) Muumilaakson tarinoita -lastenohjelma. Erityisesti ohjelmassa esiintyvä Mörkö oli lasten mielestä pelottava olento.