Isiä ja isien lapsia

Rakkautta ehdoitta.

 

Aloin aikani kuluksi pössytellä ilokaasua. Ensin varovaisemmin, kun hoitaja oli paikalla, mutta sitten vapautuneemmin, kun hän poistui. Televisiosta tuli uutiset. Ilokaasun ansiosta tuntui kuin Urpo Martikainen olisi huutanut. Otin yhteisvalokuvia iloisissa tunnelmissa, kun vaimo jo kärsi. Oli outo tilanne, kun tiesi, ettei vaimolla ollut oikeasti mitään hätää, mutta en ollut ikinä nähnyt, että ketään lähimmäistä sattuu niin paljon. Vauva oli ruttuinen ja märkä. Tuntui, että jos kämmenen kokoisen mytyn laskisi sängylle, se menisi rikki.

 

 

 

 

Jos ihminen ei osaa näyttää tunteitaan, antaa ja ottaa vastaan rakkautta, mitä hänelle jää? Tehtävänäni Danan vanhempana on luoda Danan elämälle turvallinen pohja ja antaa hänelle työkalut rakentaa elämäänsä. Olen tukemassa ja rakastamassa. Uskon, että Danalla, niin kuin meillä kaikilla, on oma uomansa, jossa vesi virtaa.  Tehtäväni on vain ohjailla sen virtaamista.

 

 

 

 

Barack Obama on edelleen se sama mies, johon rakastuin 19 vuotta sitten. Hän on se, joka 10 vuotta sitten kyyditsi minut ja juuri syntyneen pikkutyttömme sairaalasta kotiin. Hän ajoi etanan vauhdilla, vilkuillen huolestuneena peruutuspeilin kautta takapenkille. Hänellä oli käsissään tulevaisuuden koko paino ja mielessään päättäväisyys, että hän aikoo antaa tyttärelleen kaiken sen, minkä puolesta hän oli ikänsä tehnyt työtä ja kaiken sen, mitä hän itse ei koskaan saanut kokea: isän hyväksyvän ja vahvaksi tekevän rakkauden.

 

 

 

 

Olen tyytyväinen ja etuoikeutettu isä, kun ei ole koskaan tarvinnut pelätä saavansa mitään siitä roinasta, mitä tällä viikolla taas lehdissä mainostetaan. Ei esim. lämpökerrastoa, ei punaista froteeaamutakkia, ei riistapataa lounaaksi, ei viiden euron partavettä, ei momenttiavainta eikä viina- ja seksiaiheista vitsikirjaa. Miksi isän pitäisi taantua ihan törpöksi isänpäivän takia? Eihän äitienkään enää tarvitse äitienpäivänä.

 

 

 

Isyys onnistuu parhaiten silloin, kun mies on halunnut tulla isäksi.