Kasteen yhteydessä lapsi saa nimen. Samalla kaste on sakramentti, johon liittyy syviä uskonnollisia merkityksiä. Mutta kuinka moni kristitty ajattelee enää kasterituaalin teologista puolta valitessaan kasteen lapselleen?

Viimeksi päivitetty 15.2.2010

”Kaste on sakramentti, Jumalan armon näkyvä merkki. Se pesee meidät kaikesta synnistä. Kasteessa Pyhä Henki synnyttää meidät uudestaan ja lahjoittaa meille uskon”, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola sanoo.


 


Nämä seikat kuuluvat Ketolan mukaan kasteen teologisiin merkityksiin. Uskonnollisten sisältöjen lisäksi kasteella on myös vahva rituaalinen merkitys sekä yksilölle että yhteisölle.

”Ihmiset kaipaavat juuri nimenannon yhteyteen joko juhlaa tai sosiaalisesti merkittävää tapahtumaa. Ei liene siis uusi havainto, että suuri osa kirkon jäsenistä näkee kasteen juuri nimenantojuhlana. Jo nimitys ’ristiäiset’ alleviivaa kasteen nimenantomerkitystä”, Ketola sanoo.

Tietysti kasteella on vielä byrokraattinen puolensa.

”Kasteessa ihminen liitetään kirkon jäseneksi”, Ketola muistuttaa.

Lue myös: Uskonnoton nimenanto

Pelkkä muodollisuus?

Onko kaste sitten tyhjä toimitus, jos ihmiset harvoin vaivautuvat pohtimaan kasteen teologisia merkityksiä? Tyypillisestihän vanhemmat ovat enemmän huolissaan suvun kastemekon ja -maljan käyttämisestä kuin synnistä ja uskosta.

”Ihmisten kannalta oleellisempaa rituaalissa on tietty kaavamaisuus ja perinteiseen muotoon pitäytyminen kuin varsinaisesti teologiset tulkinnat itse toimituksen merkityksestä”, Ketola kertoo.

Tapauskonnollisuus ei ole länsimaisen maallistumisen tulosta. Antropologiset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että uskonnolliset merkitykset häviävät kaikissa kulttuureissa kaavamaisuuden kaipuulle.

”Siirtymäriiteissä ihmisille näyttää olevan kaikkein keskeistä itse toimitus, sen muoto ja kaavat. Tämä pätee myös kristilliseen kasteeseen. Vaikka kirkolla on siitä täsmälliset opetuksensa, osallistujat vaalivat silti omia merkityksiään”, Ketola sanoo.

Tapakristillisyys tuntuu elävän voimakkaasti etenkin luterilaisissa maissa. Ilmiöön voidaan hakea syytä uskonnollisten tapojen vähyydestä Suomessa.

”Kasterituaalin merkitys korostuu, jos kulttuuriin kuuluu paljon muistakin uskonnollisia tapoja ja seremonioita. Luterilaisuus on tässä suhteessa monia uskontoja köyhempi ja siksi alttiimpi maallistumiselle”, Ketola kertoo.

Lue myös: Mikä nimeksi pikkusisarukselle?

Kaste kestää

”Laajassa katsannossa rituaalit, joissa on vahva käsitys yliluonnollisen läsnäolosta tai siunauksesta, ovat kulttuurillisesti menestyksekkäämpiä ja pitkäikäisempiä kuin muut rituaalit”, Ketola kertoo.

Uhkaako maallistuminen sitten kastetta? Voiko kasterituaali kärsiä siitä, että ihmiset eivät pohdi sen yliluonnollisista merkityksistä?

”Ei tapakristillisyys uhkaa kasterituaalia. Asia on pikemminkin päinvastoin. Tavat lujittavat rituaalia”, Ketola huomauttaa.

Ketola muistuttaa, että suurin osa maailman uskonnollisista ihmisistä on tapauskovaisia. Tästä huolimatta rituaalit voivat hyvin ympäri maailmaa.

”Vahva hengellinen merkityksenanto ja elämäntapa ovat aina kuuluneet vähemmistölle”, Ketola huomauttaa.

Mitä mieltä olet artikkelista?