 |
|
Pienet pojat on tehty etanoista ja tytöt inkivääristä. Vai onko näin? |
”Lapsi pitää nähdä kokonaisuutena. Sukupuoli taas liittyy lapsen persoonallisuuteen”, kasvatustieteen lisensiaatti Leila Tuominiemi kertoo.
Pieni lapsi ei pysty valitsemaan omaa sukupuoltaan kuin karkkia kaupasta.
”Täysin sukupuolettomasti kasvatettu lapsi huomaa kyllä sukupuolen läsnäolon, ja silloin hänen täytyy päättää, mitä hän on. Tämä voi tuottaa lapselle hämmennystä. On tärkeää, ettei lasta jätetä yksin sukupuolikysymysten keskelle”, Tuominiemi sanoo.
Sukupuolen huomioiminen kasvatuksessa ei kuitenkaan tarkoita sukupuolikarsinointia. Lasten leikkien turhaa rajaamista onkin syytä välttää niin suuntaan kuin toiseen.
”On ongelmallista, jos pojan ei anneta leikkiä herkkiä leikkejä tai jos tyttö ei saa olla raisu. Yhtälailla on haitallista, jos tytöltä kielletään hoivaleikit ja pojilta autoleikit sukupuolineutraalin kasvatuksen hengessä”, Tuominiemi sanoo.
Käytännössä sukupuolen ei tarvitse näkyä erityisesti kasvatuksessa.
”Riittää kun vanhemmat kuulostelevat, koska lapsi on itse kiinnostunut sukupuolesta ja vastaavat sitten lapsen sukupuoliasioita koskeviin kysymyksiin”, Tuominiemi sanoo.
Sukupuoli elää leikeissä
Tyttöjen ja poikien leluja syytetään usein perinteisistä roolimalleista, ja toiset vanhemmat yrittävät välttää sukupuolittuneiden lelujen antamista lapsilleen. Tuominiemen mukaan leikit ovat kuitenkin paljon monimuotoisempia kuin pelkät välineet.
”Lapset käyttävät välineitä omiin tarkoituksiin, eivätkä välineet määrittele leikkiä. Prinsessa- tai spidermanpuku päällä voi leikkiä hyvinkin erilaisia leikkejä. Toisaalta lapset leikkivät myös perinteisiä roolimalleja, vaikka heille ei olisi annettu ainuttakaan sukupuolitettuja lelua”, Tuominiemi sanoo.
Vaikka tyttöjen ja poikien lelumaailmat poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä, voi leikin voima murtaa karsinoiden kahleet.
”Jos tytöllä on nukke ja pojalla jokin avaruusötökkä, niistä voi syntyä mielenkiintoinen yhteinen leikki”, Tuominiemi huomauttaa.
Lasten leikit sisältävät erilaisia rooleja, joita lapset kokeilevat. On tyypillistä, että toiset roolit sisältävät perinteisiä sukupuoliasetelmia ja toiset ovat taas neutraalimpia.
”Jokaisessa lapsessa on monta puolta: pehmo pupu saattaa olla tärkeä pojalle, vaikka toisessa tilanteessa hän olisi henkeen ja vereen miekkamies”, Tuominiemi sanoo.
Jos pienen spidermanin toivotaan leikkivän ruoanlaittoa, lapsen on saatava sellaisia kokemuksia. Lapsen on siis nähtävä riittävän usein isän laittavan ruokaa.
”Leikit kumpuavat lasten kokemuksista ja niiden hyödyntämisestä. Lapsi jalostaa ja työstää kokemuksiaan leikin avulla”, Tuominiemi kertoo.
Kohti tasa-arvoa
Sukupuoliroolimalleja rikkovalla kasvatuksella tavoitellaan yleensä tasa-arvoa. Täydellinen sukupuolesta irtisanoutuminen saattaa kuitenkin olla tasa-arvon vastaista.
”Tasa-arvo täytyy nähdä vuorovaikutuskysymyksenä. Jos emme huomioi sukupuolta ollenkaan, onko se silloin tasa-arvoa suhteessa mihin”, Tuominiemi kysyy.
Tuominiemen mukaan toimivinta tasa-arvokasvatusta on kohdella lapsia pienestä pitäen yksinkertaisesti tasavertaisesti.
”Esimerkiksi lastentarhassa kaikille lapsille täytyy laatia yhteiset säännöt ja niistä pidetään myös kiinni. Kukaan ei saa saada sukupuolensa tähden erivapauksia sääntöihin”, Tuominiemi kertoo.
Teksti: Jarkko Uro
