Mitkä apgar-pisteet?

Apgar-pisteet

Vastasyntyneen lapsen tilan arvioinnissa on käytetty vuosikymmenten ajan apgar-pisteitä. Vuonna 1952 kehitetyllä menetelmällä mitataan viittä osa-aluetta. Maksimipistemäärä on 10.
Apgar-pisteytys annetaan vastasyntyneelle tavallisesti yhden, viiden ja vielä mahdollisesti 10—15 minuutin kuluttua syntymästä.
 
Pisteitä vauvalle annetaan viidestä osa-alueesta, joista kustakin voi saada 0, 1 tai 2 pistettä: 1) Ärtyvyys (vastasyntyneen reagointi käsittelyyn), 2) Sydämen lyöntitiheys, 3) Hengitys, 4) Lihasjäntevyys ja 5) Väri. 
 
 
Pisteiden keskiarvo alenee 
 

Suomessa apgar-pisteytys on ollut käytössä vuodesta 1962. Stakes on kerännyt maassa annetuista apgar-pisteistä tilastoa vuodesta 1987 lähtien.
 
Turun Sanomien julkaisemassa jutussa kerrotaan, että koko maan apgar-pisteiden keskiarvo on laskenut hitaasti parinkymmenen vuoden aikana. Syynä tähän on muun muassa synnyttäjien kohoava keski-ikä ja sen mukanaan tuomat ongelmat, kuten ennenaikainen syntymä, erilaiset epämuodostumat ja sikiön kasvun ongelmat, lehden haastattelema kehittämispäällikkö Mika Gissler Stakesista arvioi.
 
 
Yhdeksän täyttä kymppiä tavallisempi
 

Suurin osa vauvoista sinertää syntyessään, joten 9 pistettä on tavallisempi tulos kuin täysi kymppi. Huonokuntoisuuden rajana pidetään 6 pistettä, mutta sen alle jää harva.  Kolmoseen tai sen alle jääviä pisteitä pidetään kriittisen alhaisina.

 
 
Osa-alue 0 1 2
Sydämen lyöntitiheys puuttuu alle 100/min yli 100/min
Hengitys ei hengitä epäsäännöllinen
haukkova
säännöllinen
Lihasjäntevyys veltto alentunut normaali
Ärtyvyys ei reagoi reagointi
vähäistä
normaali
Väri kalpea sininen punakka
Apgarin kuntopisteet (TherapicaFennican mukaan).
 

Amerikkalaisen lääketieteen tohtori Virginia Apgarin (1909—1974) kehittämää pisteytystä käytetään edelleen, mutta sitä pidetään jo ehkä hieman vanhahtavana metodina eikä enää kaikkein tarkimpana mittarina vastasyntyneen tilasta.
 
 
Napaverestä saadaan  tarkkaa tietoa vastasyntyneen tilasta
 

Napaverinäytteen avulla saadaan nykyisin tarkkaa tietoa vastasyntyneen kunnosta. Napaverinäytteen avulla on mahdollista selvittää esimerkiksi lapsen diabetesalttiutta.
 
Napaverestä tehtävät erilaiset seulontatutkimukset tehdään yleensä vanhempien erikseen antamalla tutkimusluvalla. Napaverta tutkimalla saadaan tietoa muun muassa lapsen veren happipitoisuudesta sekä happo- ja emästasosta.
 
Kuva:  iStockphoto
 

Lähteet:
 



Lähetä kommentti
 
Nimesi:
Otsikko:
Kommenttisi:
Kirjoita tähän, mitä näet yllä:
Kommentteja yhteensä: 0

Päätoimittaja: Petra Houghton
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustajat: Hanna Brockman, Jaana Kinnari


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.