Palaneen käryä
”Mulla tosi paska fiilis, kun en pysty lopettamaan”, nimimerkki Pettynyt itseensä kirjoittaa raskaana tupakoinnista Vauva-Info-foorumilla.
Tupakoinnin onnistuneesti lopettaneet siskot ryntäävät apuun ja tarjoavat kilvan stumppaamisniksejä sekä henkistä tukea.
Abortista
Ellit-palstalla on puolestaan ruodittu aborttitunnustuksia.
Nimimerkki Nimettömänä tällä kertaa kertoo, kuinka hän teki abortin pikasuhteesta koituneen vahinkoraskauden takia. Päätös kuitenkin kaduttaa.
”Samainen mies kun on nyt rinnallani ja aikoo pysyä siinä lopun elämää. Menetimme jotain korvaamatonta. Ja minuun sattuu. Kovasti.”
Samassa viestiketjussa myös nimimerkki LostOne pui omaa päätöstään:
”Minulla oli abortin jälkeen todella sekava olo. Kadutti, itketti ja mietin mitä olin oikein tehnyt. Kun tavallaan halusin lapsen, mutta en olisi tässä elämäntilanteessa pystynyt huolehtimaan lapsesta.”
Kärkästä palautetta "vääristä" ratkaisuista
Kaikilla foorumeilla tunnustukset eivät saa yhtä hyvää vastaanottoa. Arat aiheet kirvoittavat helposti negatiivisia kommentteja.
Nimimerkki huoh, waaka ja Mama the strange tunnustavat Kaksplus-lehden foorumilla laittaneensa lapsensa yksivuotiaana hoitoon. Palaute on järjestelmällisesti negatiivista:
”Vain äidit, jotka eivät jaksa lapsiensa vaatimuksia, vievät lapsensa hoitoon alle 1-vuotiaana.”
”Päiväkoti on laitoshoitoa ja kuka nyt lapsensa sinne laumaan laittaisi, jos ei ole ihan pakko.”
”Mun mielestä on vastenmielistä miten helposti äidit jättävät jopa 1-vuotiaan päiväkotiin 8-9 tunniksi.”
Tunnustuksia monista syistä
Miksi sitten tunnustamme asioita, joiden tiedämme aiheuttavan moraalista paheksuntaa? Tunnuspalstoja kuten Tunnustusten luolaa tutkinut Susanna Paasonen analysoi:
”Anonymiteetti helpottaa tunnustamista, mutta samalla mahdollistaa kärkevän kommentoinnin tai jopa vihapuheen.”
Negatiiviset viestit eivät varmastikaan tule yllätyksenä itse tunnustajille.
”Tietty aggressiivisuus kuuluu verkkokeskustelun muotoon”, Paasonen huomauttaa.
Tunnustuksia tuskin tehdään siksi, että toiset voisivat niitä paheksua. Miksi siis ihmiset tunnustavat?
”Ihmisillä voi olla tarvetta kirjoittaa asioista, joille kasvokkaisviestinnässä ei löydy tilaa. Toisaalta omat tarinat tai tunnustukset voidaan tarkoittaa myös varoituksiksi tai kannustuksiksi muille”, Paasonen kertoo.
Teksti: Jarkko Uro
Kuva: iStockphoto