Lasten isä hoiti työt ja remontoinnin, lasten hoito oli 99%:sti minun kontolla. Apua ei saanu edes pyytämällä tai rukoilemalla. Lopulta henkiseen väkivallan alla uupuneena päädyin ottamaan eron, koska mielestäni se oli myös lasten edun mukaista. Väliaikaismääräyksellä lapset määrättiin minulle ja koko pesue alkoi jo toipua, kunnen käräjillä pysyvä lähihuoltajuus määrättiin narsisti isän ja hänen sukunsa valheiden perusteella isälle. Itse en puhunut muista pahaa ja se oli minun virheeni. Lasten toipuminen alkoi alusta. "Jännää" tässä on se, että kun lapset asuivat kanssani isä ei tavannut itse sopimansa tapaamissopimuksen mukaisesti lapsia, ei edes murto-osaa siitä ja vetosi, että "se on vain hänen OIKEUTENSA tavata lapsia". Muutoksen jälkeen olen saanut pyytää, suostutella ja anella että saisin tavata lapsiani edes sen mitä oikeudessa on sovittu.
Tilastot ovat minua kohtaa armottomia. Hovioikeus ei juuri koskaan muuta käräjäoikeuden tuomioita....sitä kuitenkin odotellessa...
[Missing text /templates/comment/backToArticle for fi]