Tuskin juuri kukaan vanhempi olisi valmis myöntämään suoraan ja omalla nimellään, että yksi lapsi on hänelle rakkaampi kuin toinen. Mutta miten käy, kun kysymykseen voi vastata nimettömänä?
Noin tuhat äitiä vastasi Daily Mailin järjestämään kyselyyn aiheesta, ja vastanneista yksi kuudesta (16%) tunnusti rakastavansa yhtä lapsistaan enemmän kuin muita.
Turha tabu
Äidinrakkauden epätasainen jakautuminen on tabu, ja äidit itse eivät siitä puhu, sillä tunne aiheuttaa suurta häpeää. Psykoterapeutti Christine Duffin mielestä se on harmi.
”Äideillä olisi oltava oikeus tietää, että he eivät ole tunteineen yksin ja että asialle on mahdollista tehdä jotain. Rakkauden epätasainen jakautuminen on kokemukseni mukaan usein kytköksissä epärealistisiin odotuksiin äitiydestä, rakkaudesta ja elämästä yleensä sekä liian suureksi paisuneeseen itsekriittisyyteen”, hän sanoo.
Ylä- ja alamäkiä
Vaikka vanhemman ja lapsen välinen suhde on erityislaatuinen, on se samalla myös ”tavallinen” ihmissuhde ala- ja ylämäkineen – kuten Momlogic.comin sivujen nimetön kävijä osuvasti kommentoi:
“Minulla on 3 lasta, ja kun kakkonen ja kolmonen syntyivät, en todellakaan rakastanut heitä heti alussa yhtä paljon. Rakkaus kasvaa ajan myötä ja jos nyt kysyn itseltäni, rakastanko jotakuta lapsistani enemmän kuin toista, voin rehellisesti vastata, että en. Mutta edelleen joku heistä on suosikkini, ja riippuu päivästä, kuka se heistä milloinkin on.”
Myös suomalaisilla keskustelufoorumeilla asiaa on pohdittu vilkkaasti. Kaksplussan keskusteluissa nimimerkki äksypöksy vastaa toista lastaan odottavalle huolestuneelle äidille lohduttavasti:
”Minä suorastaan pelkäsin toista odottaessani, etten kuitenkaan osaa sitä rakastaa yhtä paljon kuin esikoista. Ja esikoista odottaessani pelkäsin, etten rakastaisi lasta yhtä paljon kuin miestäni. Ja nyt rakastan kaikkia vielä enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan!”
Suhde esikoiseen usein hankalin
Keskustelupalstoilla asiaa pohtivat enimmäkseen toista lastaan odottavat, jotka ovat huolissaan, riittääkö rakkautta uudelle tulokkaalle.
Monesti käy kuitenkin niin, että äitien on itse asiassa helpompi rakastaa muita kuin esikoista, sillä ensimmäisen lapsen kanssa sekä äitiys että vauvaperheen arki on vaatinut totuttelua ja aiheuttanut stressiä. Esikoisen jälkeen syntyviin lapsiin vanhempi suhtautuu huomattavasti rennommin.
Myös isiä huolestuttaa
Useimmiten keskitytään pohtimaan äidin ja lapsen välistä suhdetta, mutta samat rakkauden riittämisen huolet koskettavat myös isää. Babycentren keskustelussa Michelle kertoo:
”Yllätyin, kun mieheni tunnusti, että hän ei tunne samanlaista yhteyttä tyttäreensä kuin esikoispoikaansa, johon rakkaus syttyi välittömästi. Olen nyt alkanut käyttää rintapumppua, jotta myös miehelläni olisi mahdollisuus syöttää pikku tyttöämme. Minä annan heille kahdenkeskistä aikaa ja käytän samalla tilaisuuden hyväksi ja leikin esikoisemme kanssa. Vähitellen mieheni on alkanut katsoa tytärtämme samalla hellällä tavalla kuin poikaansa.”
Samalla tavalla ei tarvitse rakastaa
Ajatus siitä, että vanhemman olisi rakastettava lapsiaan täsmälleen samalla tavalla, on ehkä vähän hölmö:
”Lapset herättävät vanhemmissaan erilaisia tunteita, ovathan lapset erilaisia. Vanhempien ei siis tarvitse kyetä rakastamaan kaikkia lapsiaan samalla tavoin, vaan yksilöllisesti”, Interpedian haastattelema adoptiokuraattori Sanna Mäkipää sanoo.
Teksti: Petra Houghton
Kuva: iStockphoto
Lähteet:
Lue myös: