Levottomuus siitä, ettei lapsi pystykään omaksumaan niitä tietoja ja taitoja, joita hän tulee elämässään tarvitsemaan, saattaa nostaa päätään erilaisissa tilanteissa ja ”ylimenovaiheissa”, usein silloin, kun lapsi kohtaa uusia haasteita. Joskus pelko on täysin aiheetonta ja johtuu yleensä siitä, että omaa lasta verrataan muihin ottamatta huomioon lasten eriaikaista kehitystä ja erilaista oppimisvauhtia.
Mutta toisinaan lapsi voi tarvita erityisapua ja tukea oppiakseen muiden tahdissa tai oppiakseen ylipäänsä kaiken, mihin hänellä on edellytykset. Tietyissä tapauksissa vanhemmat saattavat tarvita ulkopuolista apua. Apua voidaan antaa neuvomalla tapoja, joilla lapselle annetaan virikkeitä, tai vahvistamalla vanhempien uskoa itseensä ja omaan kasvatustapaansa. Joskus ammatti-ihmiset osallistuvat konkreettisesti lapsen oppimis- ja kehitysprosessiin.
Asiantuntija-avun saaminen
Toisinaan lääkäri tai hoitohenkilökunta huomaa jo synnytyksen tai jonkin sitä edeltävän tarkastuksen yhteydessä, että lapsi poikkeaa selvästi odotuksista. Kyse voi olla motorisista/fyysisistä valmiuksista tai tavasta reagoida impulsseihin. Silloin vanhemmille tarjotaan tukea ja ohjausta, joko lääketieteellisen avun muodossa tai neuvoina siitä, kuinka lasta tulee kannustaa ja stimuloida alusta saakka. Toisinaan riittää, että annetaan ammattiapua, kunnes lapsi saa kiinni ikätoverinsa. Toisinaan taas lapsi voi tarvita apua tai tukea monen vuoden ajan, joskus koko loppuikänsä.
Toimintaesteisten lasten vanhempien on tärkeää olla selvillä oikeuksistaan. Ikävä kyllä he eivät aina saa automaattisesti tarvitsemaansa apua ja tukea. Joskus vanhempien on oltava itse aktiivisia ja osattava vaatia. Usein on viisasta ottaa yhteyttä muihin samassa tilanteessa oleviin vanhempiin, koska heillä on samanlaisia kokemuksia. Myös erilaisten potilas- ja edunvalvontajärjestöjen puoleen kannattaa kääntyä. Eikä pidä pelätä esittää kysymyksiä päiväkodin ja esikoulun henkilökunnalle.
Vuorovaikutuksen edellytykset
Leikillä ja vuorovaikutuksella muiden lasten kanssa on suuri merkitys lapsen oppimiselle, eritoten puhe- ja kommunikointivalmiuksissa. Osa toimintaesteisistä lapsista saattaa kokea tällaisen yhteispelin vaikeaksi. Siihen voi olla erilaisia syitä. Liikuntaesteiset lapset eivät ehkä pysy mukana laajalla alueella tapahtuvassa leikissä. Toisista lapsista voi tuntua, ettei heitä oteta mukaan leikkiin, koska heiltä puuttuu kommunikointiin ja yhteispeliin liittyviä valmiuksia. Silloin vanhempien on tärkeää luoda yhteistoimin päiväkodin henkilökunnan ja muiden asiantuntijoiden kanssa edellytykset lapsen myönteisille leikkikokemuksille. Joskus on tarpeen, että tietoa ja kokemusta omaavat aikuiset opettavat lapselle joitakin perusvalmiuksia menemällä mukaan leikkipiiriin. Muissa tapauksissa voi henkilökunta pitää huolen siitä, että esimerkiksi keskittymisvaikeuksista kärsivä lapsi pääsee pieneen ryhmään, jossa hän saa aikuistukea ja positiivisia kokemuksia omista lähtökohdistaan käsin.
Lasten oppimisvaikeudet ja toimintaesteet näkyvät usein selvästi ulospäin, mutta ne voivat myös olla melko näkymättömiä. Ongelmia, joilla voi olla kauaskantoisia seurauksia mutta joiden varhainen havaitseminen vaatii tavallista suurempaa valppautta, ovat lukihäiriö (dysleksia) ja laskemishäiriö (dyskalkulia). Kyseiset valmiudet ovat tavattoman tärkeitä nyky-yhteiskunnassa, niin työelämässä kuin kommunikoitaessa viranomaisten ja muiden ihmisten kanssa. Siksi on välttämätöntä, että lapsen vaikeudet huomataan aikaisessa vaiheessa ja häntä voidaan auttaa ja kannustaa omaksumaan kyseiset taidot mahdollisimman hyvin. Se, mitä aikaisemmin on sanottu lapsen puhekehityksen ja matemaattisten valmiuksien elvyttämisestä, koskee yleisesti ottaen myös tätä ryhmää. Mutta nämä lapset saattavat tarvita myös erityisvalmennusta, esimerkiksi motorisissa taidoissa.
Paras oppimistuki
Vanhemmuus merkitsee elämänikäistä sitoutumista toiseen ihmiseen. Alussa lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja muista läheisistään, joita ilman hän ei saisi tarvitsemiaan perustietoja ja -taitoja. Ei kuitenkaan kestä kauan, ennen kuin lapsi kehittyy suhteellisen riippumattomaksi. Hän alkaa saada entistä enemmän vaikutteita muilta kuin vanhemmiltaan – samanikäisiltä lapsilta, päiväkodin henkilökunnalta, koulun opettajilta, vapaa-ajan ohjaajilta ja tiedotusvälineistä. Se ei silti välttämättä muuta vanhempien roolia vähemmän tärkeäksi. Onpa lapsi normaalilahjainen tai ei, hän tarvitsee rakkautta ja tukea selviytyäkseen pienemmistä ja isommista haasteista, joita lapsen ja nuoren elämä sisältää. Rakkaus ja tuki on parasta, mitä vanhemmat voivat lapselleen antaa. He tietävät parhaiten, millaista apua ja tukea kukin lapsi henkilökohtaisesti tarvitsee.
Teksti: Jon Olav Berg
Julkaistu alun perin Oppiminen: Lapsen suunnattomasta oppimiskyvystä -oppaassa
Copyright © 2011 Vaukirja
Kuva: iStockphoto