Lapsikielteisyys on toimiva elämäntyyli kunnes puoliso alkaa perätä vauvaa. Lapsikysymys voidaan hoitaa hienotunteisesta, mutta useimmiten riita saa spektaakkelimaisen luonteen. Konfliktit johtavatkin toisinaan eroihin, sillä kompromisseja lapsen hankkimisen suhteen on hyvin vaikea tehdä.
Lue, kuinka lapsikielteisyys on vaikuttanut kolmen ihmisen elämään niin hyvässä kuin pahassakin.
Vakaumuksen taakka
”Ei pitäisi olla mikään automaatio, että kaikki naiset haluavat äideiksi”, Krista, 31, kertoo.
Krista on varma, ettei hän halua koskaan lapsia.
”En ole koskaan viihtynyt lasten seurassa. En tiedä, mitä heidän kanssaan pitäisi tehdä, enkä ole kiinnostunut vastaamaan heidän kysymyksiinsä”, Krista kertoo.
Lapsikielteisyytensä takia Krista on kokenut ongelmia parisuhteissaan. Hän on joutunut jopa jättämään rakastamansa miehen, koska mies halusi ehdottomasti lapsia.
”En voinut viedä toiselta mahdollisuutta vanhemmuuteen. Koskaanhan ei voi tietää, saako lapsia vai ei, mutta mahdollisuudet suvunjatkamiseen ovat tietysti suuremmat, jos molemmat suunnittelevat hankkivansa lapsia tulevaisuudessa”, Krista huomauttaa.
Nykyään miehiin tutustuminen on Kristalle vaikeaa.
”Ikäiseni miehet tuntuvat hyvin lisääntymishaluisilta. Pitäisikö minun siis kertoa heille vakaumuksestani ensitreffeillä vai odottaa, kiinnostuuko toinen ensin syvemmin”, Krista pohtii.
Lapsetonta elämää viettävän naisen suhteet vanhoihin kavereihin voivat myös hankaloitua.
”En osaa jakaa perheellisten ystävieni iloa jälkikasvustaan. Koska elämäntilanteemme ovat niin erilaiset, ei yhteistä puhuttavaa oikeastaan ole”, Krista sanoo.
Äitiys pelottaa
”Koen, että minut halutaan lapsentekokoneeksi ja vaihdetaan pois, jos en sellaiseksi rupea”, Anna, 25, kertoo.
Annan parisuhde on lapsikiistan takia vakavassa kriisissä. Lapsen hankkiminen ei kuitenkaan tunnu Annasta hyvältä ajatukselta.
”Pidän siisteydestä, rauhallisuudesta ja omasta ajasta. Lapset rajoittaisivat näitä kaikkia. En halua mitään lähiöperhe-elämää”, Anna painottaa.
Vanhemmuus tarkoittaa usein sovinnaisien roolimallien omaksumista. Mallit eivät kuitenkaan sovi kaikille.
”Olen feministi, enkä pysty omaksumaan pullantuoksuisen kotiäidin roolia. En halua jäädä lapsesta päävastuuseen”, Anna kertoo.
Erotessa lapset jäävät useimmiten äidin hoiviin. Suurien erotilastojen edessä nuoren naisen kannattaa punnita lapsiasiaa tarkkaan.
”Miehet eivät osaa ajatella, mitä muutoksia lapsi tuo parisuhteeseen. Pelkään, että heti lapsen synnyttyä mies alkaa juosta baareissa, pettää ja jättää minut”, Anna kertoo.
Anna ei pidä kuitenkaan omaa lapsikielteisyyttään lukkoon lyötynä.
”Jos minut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olen, saattaisi myös perheenperustamisvietti herätä. Vastustan sitä, että haave lapsesta menee onnellisen parisuhteen edelle”, Anna tiivistää.
Vasten tahtoa hyväksi isäksi
Moderni ihminen on tottunut tehokkuuteen ja toimivuuteen. Asiat eivät kuitenkaan aina toimi niin kuin on suunniteltu.
”Pillerit pettivät ja puolisoni alkoi odottaa kaksosia. Suhtauduin raskauteen suorastaan pakokauhuisesti ja aloin vaatia aborttia. Pelkäsin, etten perheellisenä enää voisi juhlia ja matkustella impulsiivisesti”, Erno, 36, kertoo.
Onneksi Ernon puoliso ei suostunut aborttiin, sillä pakokauhustaan huolimatta Ernosta kuoriutui pesunkestävä isä.
”Kun sain parinkuun ikäisiin lapsiini kontaktia, aloin nähdä asiassa yhä enemmän hienoja piirteitä. Aloin tuntea ylpeyttä ja suurta iloa lapsistani. Oli myös vaikuttavaa nähdä lapsissaan omia piirteitään”, Erno kertoo.
Jälkikäteen Erno suhtautuu lapsivastaiseen reaktioonsa jyrkästi.
”Toivon, etteivät lapseni saa koskaan tietää, miten ääliö olin”, Erno sanoo.
Teksti Jarkko Uro
Lue myös:
Onko lapsi tehnyt sinusta onnettomamman tai onnellisemman kuin ennen? Miten lapsensaanti on muuttanut elämänlaatuasi? Kommentoi!