Kiinassa, Zhejiangin provinssissa sijaitsevassa päiväkodissa järjestettiin kesäkuun alussa vanhemmuuskoe. China Daily -lehden haastattelema päiväkodin johtaja Cheng Yanqing kertoo, että 20 prosenttia vanhemmista ei onnistunut suorittamaan koetta hyväksytysti.
Hyvä vanhemmuus on opeteltava
Kokeessa testattiin vanhempien kasvatus- ja koulutustaitoja. Siinä kysyttiin muun muassa, kuinka monta tuntia lapset tarvitsevat unta vuorokaudessa eri ikäkausina, mitkä ruuat sisältävät lapsen kasvulle tärkeitä ravintoaineita ja miten uhmakasta lasta tulisi käsitellä.
Taitava vanhemmuus ei ole synnynnäinen ominaisuus vaan se on opittava, päiväkodin johtaja sanoo China Dailyn artikkelissa.
Huoltajuus lisenssin saaneelle?
Jutussa kerrotaan myös, että vanhemmuuslupa ei suinkaan ole uusi asia, ja että tämänkaltaista lupaa on suunniteltu joissakin maissa käytettäväksi esimerkiksi niin, että avioeron yhteydessä lapsen huoltajuudesta päätettäessä vahvoilla olisi se vanhempi, jolla on voimassa oleva vanhemmuuslisenssi.
Kukapa ei haluaisi olla hyvä vanhempi? Vanhemmuuslisenssi on siksi kai hyvä idea? Vai onko sittenkään...
Kuka määrittelisi hyvän vanhemmuuden kriteerit?
Muutama melko hankala kysymys nousee mieleen: Kuka suunnittelisi vanhemmuuskokeen, toisin sanoen päättäisi, mitkä ovat ”yleiset” hyvän vanhemmuuden kriteerit? Entäpä jos joku ei raskaaksi tultuaan tai lapsen jo saatuaan millään onnistu suorittamaan koetta hyväksytysti?
Missä vaiheessa lisenssi olisi ylipäätään hankittava, jo lapsenteosta haaveillessa? Ja jos lupaa ei heruisi, olisiko edessä sterilisaatio? Entäpä jos vanhempi onnistuisi testissä, mutta käyttäytyisi kuitenkin ”väärällä” tavalla? Kuka valvoisi vanhempien käyttäytymistä?
Mitä mieltä sinä olet? Olisiko vanhemmuuslisenssissä mitään mieltä? Miksi? Miksi ei?
Teksti: Petra Houghton
Kuva: iStockphoto