Taas väännetään: kotihoito vai päiväkoti?

Keskustelu lapsen parhaasta hoitopaikasta käy taas kuumana. Ykkösen aamu-tv:n lauantainen tyynysota kotiäiti Nina Mikkosen ja päivähoidon puolestapuhujan, kirjailija Jarkko Tontin välillä on poikinut kasapäin kommentteja verkkoon.
Halaus

Saako lapsi tarpeeksi yksilöllistä huomiota ollessaan hoidossa kodin ulkopuolella? Tuleeko lapsesta kotona outo erakko, joka ei osaa olla toisten ihmisten kanssa? Vai mahtuisiko vastakohtien väliin harmaan sävyjä? 

Jarkko Tontti, kirjailija ja isä, puhui päivähoidon puolesta ja piti ihmeellisenä, miksi laajoista ruotsalaistutkimuksista päivähoidon myönteisistä ja pitkän aikavälin vaikutuksista on Suomessa vaiettu.
 
”Mitä varhemmin lapsi pääsee päivähoitoon sitä paremmin hän pärjää elämässään”, Tontti tiivisti tutkimusten tuloksia.
 
Hän on sitä mieltä, että on surullista miten moni lapsi ei Suomessa pääse päivähoitoon vaan joutuu olemaan kotona.
 
Mediapersoona Timo T. A. Mikkosen vaimona tunnetuksi tulleen Nina Mikkosen mielestä asiassa ei ole mitään epäselvää: kotihoito on lapselle ainoa oikea hoitomuoto, ja päivähoidossa ei ole mitään hyvää.
 
Ruotsalaisia tutkimuksia Mikkonen pitää nollatutkimuksina ja hölynpölynä ja Ruotsia sammuvana yhteiskuntana, jossa ”eivät lisäänny ketkään muut kuin maahanmuuttajat”.
 
”Laatua on lapselle se, että hän saa tehdä omaan tahtiin asioita eikä se että se pistetään tarhaan tappelemaan paikasta auringossa. Tarhassa oppii väärällä tavalla itsekkääksi. Siellä oppii, että syö tai tule syödyksi”, Mikkonen kuvaili haastattelussa.
 
Tontti taas muistutti, että kahden vanhemman ydinperheellä on erittäin lyhyt historia ja että ennen lapset ovat kasvaneet paljon isommissa yhteistöissä isovanhempineen, serkkuineen ja naapureineen. Nykyaikana lapset pääsevät Tontin näkemyksen mukaan nimenomaan päiväkodissa osaksi isompaa yhteisöä, näkemään muutakin kuin ydinperhe-elämää ja luomaan loppuelämän kestäviä ystävyyssuhteita.
 
 
Katso haastattelu Yle Areenalta
(Mikkosen ja Tontin haastattelu alkaa 13 minuutin kohdalta)

Lue Iltalehden juttu aiheesta

 
Mitä mieltä sinä olet? Onko lapsen hyvinvointi uhattuna kotona? Vai päiväkodissa? Olisiko keinoa, jolla tässä ikuisuuskeskustelussa vihdoinkin päästäisin pois näin mustavalkoisesta vastakkainasettelusta? Kommentoi!
Lähetä kommentti
 
Nimesi:
Otsikko:
Kommenttisi:
Kirjoita tähän, mitä näet yllä:
Kommentteja yhteensä: 9
sekä että...
Kirjoittaja Tiina 22.03.2012
Paras paikka alle 3-vuotiaalle on kotona. Kuitenkin on hyvä, jos lasta kotona hoitava vanhempi kävisi lapsen kanssa kerran tai pari viikossa jossain leikkimässä muiden lasten kanssa. Esimerkiksi perhekerhot, muskarit ja leikkipuistot ovat hyviä paikkoja tavata muita. Näin lapsi saa olla muiden lasten kanssa harjoittelemassa sosiaalisia taitoja, mutta tarvittaessa oma turvallinen aikuinen on lähellä lohduttamassa ja neuvomassa. Lapsen kasvaessa voi näitä sosiaalisia tilanteita olla enemmänkin viikossa tai niiden kesto voi olla pidempi, jos lapsi ja vanhempi näin haluaa.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Keto
Kirjoittaja viola 21.03.2012
Iso yhteisö ei ennenvanhaankaan ollut 12 samanikäistä huutavaa pikkulasta ja 3 vierasta aikuista vaan yhteisöön kuului kaikenikäisiä välittäviä sukulaisia. Päiväkoti kasvattaa turhautuneisuutta ja sitä kautta aggressiivisuutta. Perhepäivähoito tms. paras vaihtoehto normaalin välittävän kodin jälkeen, ainakin 4 vuotiaaksi. Haluammako, että lasten ja tulevien aikuisten maailma on alusta asti sitä, että röyhkeimmät pärjäävät. Sitä se on tänä päivänä ja varmasti kaikki haluaisimme muutosta siihen.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Puolipäivähoito
Kirjoittaja matamimimmi 20.01.2009
Me haluaisimme myös lapsemme puolipäivähoitoon, koska meillä on 3v esikoisen lisäksi pieni vauva. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä äiti on kotona. Kaupungissamme on päivähoidossa niin täyttä, ettei lasta saa edes puolipäivähoitoon jos eivät molemmat vanhemmat ole töissä. Joissain kaupungeissa lapsi saa jäädä kokopäivähoitoon äidin jäädessä äitiyslomalle, ei meillä.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
ääripäät, ei kumpikaan hyvä
Kirjoittaja Pauliina 20.01.2009
Kannattaisin ehkä puolipäivähoitoa. 9 Tuntia päiväkodissa on pitkä aika eikä hereilläoloaikaa vanhempien kanssa juurikaan jää. Suhde vanhempiin on kuitenkin tärkeämpi lapsen kehitykselle kuin suhde kavereihin. Päiväkodissa taas saa niitä kavereita ja opitaan yhteisön jäseneksi. Äitini oli kotona siihen asti kun nuorin oli 8. Itse olin 16. Meitä sisaruksia oli lähes samanikäisiä 3 ja naapurissa 7 samanikäistä, joten kavereita oli ja oma mielikuvitus riitti leikkeihin ulkona niin, ettei siinä mitään kerhoja edes kaivattu. Olen onnellinen tuosta ajasta. Olen terve ja tasapainoinen 24vuotias (kohta itsekin äiti), enkä koe että olisin jäänyt vaikke kavereita tai yhteisökasvatusta kun en ollut päiväkodissa tai olisin syrjäytynyt tai muuten tullut hulluksi kun äiti oli kotona. Mielestäni tässä yleistetään liikaa. Kukin tekee valinnat elämän tilanteensa mukaan. Kaikki eivät asu turvallisessa taajamassa, jossa samanikäisiä leikkikavereita on naapurusto täynnä.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
kerhotoiminnasta
Kirjoittaja Miskaro 20.01.2009
Mammamialla on pointti tuossa kerhotoiminnassa, harmi vaan kaikkialla ei ole kerhoja. Esimerkiksi meillä täällä jyväskylässä poika pääsi tuurilla kerhoon, mutta se kokoontui vain kerran viikossa kolmen tunnin ajan =( Lähimpään perhepuistoonkin on neljän kilometrin kävelymatka, autottomassa perheessä se ei siis ole vaihtoehto kun linja-autolla yhteen suuntaan maksaa 2,90 ja talvella kaukainen perhepuisto on muutenkin huono vaihtoehto päivittäiseen touhuamiseen. Täytyy sanoa, että meilläpäin kerhotoimintaa on todella nihkeästi =( Hami. Nyt poika kuitenkin on hoidossa ja saa siellä virikkeitä
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Mikä on liian aikaisin
Kirjoittaja mamma86 20.01.2009
Minä olen samaa mieltä siitä, että kyllä lapsen pitää kotona olla ensimäinen vuosi, mutta kun lapsi osaa kävellä, hän varmaan pysyy porukan mukana. Tietenkin tämäkin on tapauskohtaista, kuten kävelemään oppiminenkin, mutta meillä vein lapsen tarhaan kun hän oli kävellyt jo puoli vuotta, eli 17kk ikäisenä ja hyvin meni. Nautti kavereista ja leikeistä eikä itkeskellyt tarhaan jääntiä.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Entäpä kerhotoiminta
Kirjoittaja mammamia 20.01.2009
Hmmm, omasta mielestäni tässä mennään nyt täysin ääripäästä toiseen. Jos on koti vs.päiväkoti....
Joskus on tilanteita jolloin on todellakin lapsen teveellisen kehityksen ja kasvun kannalta turvattava asioita ja viedä lapsi päiväkotiin. Kotona voi olla todella tulehtunutta tai erittäin vaikeita kriisejä/asioita, päihteitä tms.
Mutta tästä unohdettiin se tosiseikka että lapset jotka ovat kokopäiväisesti kotona, on heilää mahdollisuus kunnan/kaupungin tai seurakuntien iltapäiväkerhotoimintaan!! Sieltähän niitä ystävyyssuhteita ja virikkeitä myöskin saa 2-3 kertaan viikossa, ja sitten on vielä nämä avoimet päiväkodit.Lasta ei tarvitse pitää koko päivää hoidossa. Miksi näistä asioista aina vaietaan!!!? Juurikin tällaista toimintaa kaivattaisiin kotona oleville lapsille enemmän (tarkoitan nyt kerhotoimintaa) jossa kuitenkin leikin omaisesti harrastetaan suunniteltua ja päämäärällistä kasvatustoimintaa. Siinähän olisi jollekkin yksityiselle yrittäjälle hyvää ideaa.....
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Kaikella aikansa
Kirjoittaja mamacita 19.01.2009
Liian varhainen hoitoon vienti ahdistaa ja hämmentää lasta. Kun lapsi oppii kunnolla liikkumaan ja leikkimään muiden kanssa, sekä kommunikoimaan puheella, on hyvä aika viedä hoitoon eli n. 2-3 vuotiaana. Lapsi oppii ryhmässä toimimista, leikkejä ja sosiaalisia taitoja ennen kouluun menoa. Viimeistään tarhan esikouluun kannattaa viedä.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Äärimmäisyyksiä
Kirjoittaja Miskaro 19.01.2009
Mielestäni molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa ja meillä ainakin on toiminut hyvin "vuorottelu". Esikoinen oli 1,5vuotiaasta eteenpäin noin yhdeksän kuukautta tarhassa, jonka jälkeen vietimme kotona kesälomaa puolivuotta ja sitten taas tarhaan, kunnes taas puolen vuoden tarhajakson jälkeen alamme viettää yhdessä kesälomaa ja perheeseemme tulee uusi tulokas, pikkuveli.
Eli siis tuollaiset tarhakaudet ovat mielestäni ihan hyviä. Niissä meidän esikoinen on oppinut paljon leikkejä, pelejä, lauluja ja roppakaupalla hyviä tapoja, jotka olisivat jääneet kotona yksin äidin kanssa paljon vähemmälle. En minä ainakaan osaa tarjota lapselleni niin monipuolista tekemistä kuin mitä hän tarhassa saa. Eikä leikkikavereitakaan (vielä) löydy kotoa, kun kaikki muiden lapset ovat päivät tarhassa. Mielestäni siis molempia sopivissa määrin, on paras vaihtoehto.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti

 

Päätoimittaja: Petra Houghton
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Hanna Brockman
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.