Minusta on ihan hyvä, että vanhemmaksi tulevat ihmiset valmistautuvat vanhemmuutten todella POHTIMALLA asioita. Ikävä kyllä edellisinä vuosikymmeninä on lapsia kasvatettu tavoilla, jotka eivät nykytietämyksen valossa ole lapsen psyykkiselle kehitykselle hyväksi. Myös omasta lapsuudestaan voi tiedostamattaan tuoda omaan vanhemmuuteen sellaisia "ei niin hyviä" toimintamalleja, ellei ole erikseen pohtinut sitä, mitä pitää oikeana, tai mitä tekisi itse toisin.
Kun lapsi ei ole vielä kypsä olemaan erossa emostaan sitä 20 tuntia, niin silloin poikasta ei jätetä vielä yksin niin pitkäksi aikaa... Lapsi myös takuulla tarvitsee enemmän rintaa kuin puoliso. Enkä ymmärrä miten koko perheen keskinäinen läheisyys voisi olla keneltäkään perheenjäseneltä pois. Ainakin meillä kiintymysvanhemmuus on luonut lämpimät ja läheisemmät välit kuin lapsuuteni perheessä / tuttavaperheissä oli ikinä. Lapsuus on elämänkaaressa kuitenkin NIIN lyhyt elämänjakso, että sen rakennuspalikat kannattaa kasata kunnolla.
[Missing text /templates/comment/backToArticle for fi]