Saavun Monican talouteen myöhässä, mutta hän ei ole asiasta moksiskaan. Kahvi porisee hiljalleen pannussa ja neljävuotias Luca-poika viihtyy piirrettyjen parissa.
Puhumme aluksi siitä, kuinka Monica päätyi Suomeen. Monica oli mukana ruotsalaisen avustajajärjestön toiminnassa Romaniassa ja hän hoivasi ankeisiin oloihin joutunutta orpolasta useamman vuoden ajan. Myöhemmin lapsi adoptoitiin Suomeen. Monica lähti tapaamaan lasta ja tutustui tällä tavoin suomalaiseen kulttuuriin.
Suomessa oli hiljaista ja mikä tärkeintä: täällä ei ollut kouriintuntuvaa korruptiota. Kun Monican oma poika syntyi, Monica päätti, ettei poika kasvaisi romanialaisen korruption keskellä.
Maassa maan tavoilla?
”Kasvatusmetodini on yhdistelmä kahden maan kasvatustavoista. Otan kasvatusajatteluun molemmista kulttuureista sellaisia puolia, joita näen itse hyväksi”, Monica kertoo.
Suomalaiseksi tavaksi Monica laskee tietoisuuden lastenkehitysvaiheista. Ehkäpä neuvolajärjestelmän takia ymmärrämme, minkälaista lapsen käyttäytyminen on missäkin kehitysvaiheessa.
”Ajattelen, että lasta pitää kuunnella. Kohtelen poikaani kohteliaasti ja kunnioittaen. Anna myös paljon positiivista huomioita. Tällainen ajattelu ei ole mahdollista Romaniassa. Siellä kehityspsykologinen ajattelu ei ole mukana lastenkasvatuksesta. Pieniltäkin lapsilta vaaditaan paljon ja lapsia rangaistaan fyysisesti”, Monica kuvailee.
Romaniassa on käytössä yleinen tapa, että lapsille luvataan asioita, jotta he käyttäytyisivät aikuisen haluamalla tavalla, mutta lupauksia ei edes aiota pitää.
”Olin juuri käymässä Romaniassa ja Luca tapasi isänsä. Mies lupasi tulla leikkimään pojan kanssa seuraavana päivänä, mutta jätti tulematta. Tämä oli iso pettymys Lucalle. Inhoan tällaista toimintatapaa”, Monica tähdentää.
Kuumaverinen ote
Monican mukaan on hyvä, että lapsi näkee myös vanhemman negatiiviset tunteet.
”Jos Luca repii hiuksiani, kysyn häneltä, haluatko että teen saman. Otan vähän hänen hiuksiaan ja nyhtäisen”, Monica kertoo opetustavastaan.
Suomessa neuvotaan, että lasta pitää nuhdella vasta kun on itse rauhoittunut. Tätä neuvoa Monica ei hyväksy.
”Jos olen vihainen, otan lapsesta kiinni esimerkiksi kädestä ja nuhtelen voimakkaalla äänellä. En kuitenkaan lyö lasta, enkä purista tämän enempää”, Monica sanoo tarttuen samalla käsiini näytteeksi.
Monican korostaa, että lapsen pitää oppia tuntemaan, miltä toisesta tuntuu.
”Neljä vuotiaan pitää jo tietää, että asioilla on seurauksia. Jos puret tai lyöt toista lasta, häntä sattuu”, Monica täsmentää.
Kohteliaisuutta ja sosiaalisuutta
Romanialaisessa kulttuurissa on myös hyviä puolia, joita Monica korostaa kasvatuksessa.
”Romanialaiset ovat hyvin kohtelias ja ystävällinen kansa. Minulle on hyvin tärkeää, että poikani oppii kohteliaaksi”, Monica kertoo.
Monica korostaa epäsuomalaisittain sosiaalisuutta kasvatuksessa.
”Kotona Romaniassa elämme hyvin sosiaalista elämää. Ihmiset ovat avoimia ja juttelevat toinen toisilleen kadulla. Poikani saattaa tervehtiä tuntemattomia ja kysyä heidän nimeään. Olen kannustanut poikaa tähän”, Monica kertoo.
Kulttuurierot ovat näiltä osin valtavat. Kerran jopa juro suomalaisemäntä aiheutti itkun Lucalle.
”Luca tervehti vastaantulevaa naista. Kun hän ei vastannut, Luca alkoi itkeä: miksi hän ei vastaa. Sanoin, että hän ei kuullut”, Monica sanoo.
Suomessa homma toimii
Romanialainen korruptio tekee kaikesta vaikeaa. Esimerkiksi päiväkodit ovat todella huonoja. Yksityiset tarhat puolestaan maksavat maltaita.
”Kun vein Lucan ensimmäistä kertaa Suomessa päiväkotiin, saatoin mennä ilman huolia töihin. Tiesin, ettei henkilökunta pahoinpitele poikaa tarhassa, eivätkö he syö pojalle tarkoitettua ruoka-annosta”, Monica kertoo.
Romaniassa ihmiset ovat menettäneet luottamuksen valtiollisiin tahoihin. Siksi Monicalla on tärkeää, että hän voi luottaa suomalaiseen päiväkotihenkilökuntaan.
”Romanialaisessa päiväkodissa lapsia saatetaan kohdella todella huonosti. Heille voidaan sanoa, että istu siinä ja pidä turpasi tukossa. Suomessa koulutettu henkilökunta tuntee lasten kehitykseen liittyvät teoriat ja osaavat hoitaa lapsia hyvin”, Monica hehkuttaa.
Yllättävää kyllä päiväkotiryhmät ovat Monicasta sopivan kokoisia Suomessa.
”Tiedän, että toiset pitävät suomalaisia päiväkotiryhmiä suurina, mutta verrattuna romanialaisiin ryhmiin ne ovat pieniä. Romaniassa yhtä aikuista kohden saattaa olla 30 lasta”, Monica kertoo.
Teksti: Jarkko Uro
Kuvat: Tiina Pokkinen
Lue myös:
Kun kukaan ei auta
Kehut kangistavat
Kyllä isä osaa