 |
|
Onnistuitko? Lähetä meille oma lopettamistarinasi osoitteeseen vau@vau.fi. |
Kaikki säännöllisesti tuprutelleet sen tietävät: Tupakkaan jää pahasti koukkuun. Nikotiinin tiedetään aiheuttavan voimakasta riippuvuutta, mutta silti moni tupakoitsija on sitä mieltä, että myrkkyjen lisäksi vähintään yhtä pahasti koukuttaa totuttu tapa.
Ilman tupakkaa mikään ei tunnu miltään
Aamukahvi ei tunnu miltään, jos sen jälkeen ei pääse aamusavuille. Stressaavan tapahtuman jälkeen tilanne on päästävä nollaamaan hermosavuilla. Rankka päivä töissä vaatii tuuletusta tupakkapaikalla. Ja tupakkapaikkahan sitä paitsi on paikka, jossa käydään kaikkein mielenkiintoisimmat keskustelut.
Aika ajoin nikotiinin hämärtämään mieleen kuitenkin hiipii ajatus lopettamisesta. Pääsisi eroon keltaisista sormista ja pahanhajuisesta hengityksestä. Yskittäisi vähemmän. Säästöön jäävillä tupakkarahoilla voisi lähteä vaikka reissuun.
Sitten – syntyy päätös: Nyt minä sen teen! Kimmokkeena saattaa olla jokin edellä mainituista tai ajatus perheen perustamisesta.
Ensimmäinen savuton päivä on kauhea
Alkaa savuttoman loppuelämän ensimmäinen päivä. Aamukahvin jälkeen mielessä on vain ja ainoastaan tupakka ja se autuaallinen tunne, kun keuhkot täyttyvät ensimmäisistä henkosista. Lounaaseen mennessä savuttoman elämän aloittanut on jo todella pahalla päällä: Työhuoneen ikkunasta on suora näköyhteys tupakkapaikalle, jossa näemmä on juuri kerrottu tolkuttoman hauska juttu. Illalla ei tule uni, sillä mieltä kaihertaa ikävä tunne: Jotain olennaista on tänään jäänyt kokematta, ja se on tämän kurjan savuttomuuden syytä!
Toisena päivänä savuttoman elämän aloittanut herää varovaisen hyväntuulisena. Kokonainen tupakaton päivä takana! Yksi Kokonainen Päivä eikä savun savua! Ehkäpä tämä sittenkin onnistuu…
Vähitellen vuoristoradan mutkat loivenevat
Seuraavat päivät ja viikot, ehkä kuukaudetkin, ovat yhtä vuoristorataa. On hetkiä, jolloin tupakoinnin lopullinen lopettaminen tuntuu mahdolliselta. Toisaalta tulee päiviä, jolloin ajatus koko loppuelämän kestävästä savuttomuudesta on sietämätön. Tulee takaiskuja ja sortumisia. Seuraa huonoa omatuntoa ja katumusta.
Jos hyvin käy, lopulta koittaa aika, jolloin tupakkaa ei muista ajatella kokonaiseen päivään. Tai viikkoon. Hajuaisti on parantunut, aamua ei tarvitse aloittaa yskänklimpeillä. Ehkäpä minä nyt tosiaan onnistun…!
Minulla tupakasta eroon pääseminen oli puolen vuoden ruljanssi, jossa kompurointia ja takaiskuja riitti. Nyt takana on 15 savutonta vuotta, mutta kuten 40 vuotta sitten viimeisen tupakkansa stumpanneen anoppini kanssa silloin tällöin toteamme: Kun kerran on ollut koukussa tupakkaan, on siihen jonkinlaisessa henkisessä koukussa koko loppuelämänsä – vaikka ei elämässään polttaisi enää ikinä.
Petra Houghton
 |
Kerro meille oma lopettamistarinasi
Oletko sinä onnistunut lopettamaan tupakanpolton?
Vaikka järki sanoo, että raskaus tai sen suunnittelu ovat tärkeitä syitä lopettamiseen, oliko ajatuksen toteuttaminen käytännössä silti vaikeaa? Mikä auttoi ja motivoi onnistumaan? Miten rohkaiset muita savuttoman elämän alkuun?
Kerro tarinasi meille. Parhaat vinkit kootaan ja julkaistaan Vau.fi:ssä.
Lähetä tarinasi osoitteeseen vau@vau.fi |