”Äidin odotetaan olevan alle kolmevuotiaan lapsen kanssa kotona. Ajatellaan myös itsestään selvänä asiana, että äiti osaa hoitaa vauvaa”, perhetutkija Eija Sevón Jyväskylän yliopistosta kertoo.
Paineet eivät aina synny ulkoapäin. Varsinkin koulutetut naiset ruoskivat itseään kohti täydellisen äitiyden ideaa.
”Väitöskirjassani tutkimani koulutetut naiset vaativat itseltään paljon. Äiteinä nämä naiset eivät päästä itseään helpolla, vaan ovat valmiita satsaamaan paljon aikaa lapsen kanssa olemiseen”, Sevón sanoo.
Mutta eikö äidin pidäkin tehdä kaikkensa lapsensa eteen?
”Ilmiön negatiivinen puoli on se, että äitiys täyttää helposti naisen identiteetin, eikä nainen pysty löytämään itseään ilman lasta. Silloin äitiys voi haudata esimerkiksi parisuhdeidentiteetin alleen”, Sevón sanoo.
Äitikilpa
Lapsen ja kodin eteen puurtaminen ei välttämättä ole pyyteetöntä työtä.
”Äitiys mahdollistaa yhteisyyden ja tukemisen lisäksi naisten välisen kilpailun ja vallankäytön. Naista on helppo loukata puuttumalla hänen äitiyteensä, sillä äitiys on tärkeä osa naisen identiteettiä”, Sevón kertoo.
Kilpajuoksu kohti täydellistä äitiyttä aiheuttaa mustavalkoista ajattelua.
”Erilaiset äitiryhmät jakaantuvat julkisessa keskustelua kahtia. Kotiäidit pitävät työssä käyviä äitejä huonoina äiteinä. Nuoret arvostelevat iäkkäämpiä äitejä ja päin vastoin”, Sevón huomauttaa.
Äitiys latistuu hyväksi tai huonoksi äitiydeksi. Syntyy helposti mielikuva siitä, että jos ei tee kuten hyvien äitien ajatellaan tekevän, on vääjäämättä huono äiti. Ei siis ihme, että äitien kuulee usein hokevan fraasia ”olenko huono äiti”.
”Ongelmat pidetään pitkään oman perheen sisällä, sillä hyvä äiti pärjää aina lastensa kanssa. Äidin voi olla hyvin vaikea pyytää ulkopuolista apua, koska se voi tuntua epäonnistumiselta äitiydessä”, Sevón sanoo.
Paineita miehille?
Vaikka useat miehet pelkäävät isyyden tuomaa vastuuta, isyys ei luo samalla tavalla paineita kuin äitiys.
”Poissaolot kotoa ovat edelleen hyväksytympiä isälle kuin äidille. Naisten työn ja perheen yhdistämisestä keskustellaan julkisesti kuten Paula Lehtomäen ja Sari Sarkomaan tilanteista. Samanlaista keskustelua ei ole isyyden ympärillä”, Sevón sanoo.
Isyys ei myöskään jakaudu yhtä vahvasti hyvään ja huonoon isyyteen kuin äitiys.
”Miehillä on useampia mahdollisuuksia toimia isänä yksilöllisesti kuin äideillä”, Sevón sanoo.
Tosin isätkin ovat oman suurennuslasinsa alla. Esimerkiksi pienet tulot voivat hiertää isää.
”Vaikka nykyään naiset käyvät töissä ja naisten palkka saattaa olla suurempi kuin miesten palkka, ovat vanhat sukupuoliroolit edelleen olemassa. Elättäjyys ja taloudellisen vastuun kantaminen voivat olla edelleen isän taakkoina”, Sevón sanoo.
Avoimempaa keskustelua
Sevón pitää nykyistä keskustelua ongelmallisena.
”Nykykeskustelussa livetään helposti moralisoinnin puolelle. Asiat nähdään yksiulotteisesti, niin että on ainoastaan yksi oikea ratkaisu ja muut värittyvät väärinä valintoina. Moniulotteista keskustelu vanhemmuudesta ei yksinkertaisesti käydä”, Sevón sanoo.
Ratkaisuksi Sevón tarjoaa uutta lähtökohtaa: medioiden pitäisi harjoittaa enemmän vanhemmuutta tukevaa keskustelua.
”Olisi syytä nostaa myös positiivisia puolia vanhemmuudesta julkisen keskustelun kohteeksi. Sen sijaan että määrittelemme hyvää ja huonoa äitiyttä, meidän pitäisi puhua siitä, kuinka tärkeää työtä monet vanhemmat tekevät vaativissakin olosuhteissa”, Sevón huomauttaa.
Myös yritysmaailma ja muu yhteiskunta saisi tukea enemmän vanhemmuutta.
”Perheen arvostuksen pitäisi näkyä ennen kaikkea työelämän käytännöissä”, Sevón kiteyttää.
Teksti: Jarkko Uro
Kuva: iStockphoto
Lue myös:
Liian kiltit äidit
Yltiöäitiys ei yllätä
Täydellinen äiti