Yli-innokas anoppi

Anoppini oli lämmin,rakastettava. Appivanhempani olivat mitä parhaimpia odotusaikana: saimme heiltä tukea ja he olivat kiinnostuneita tulevasta lapsenlapsesta. Anopin kanssa juttelimme paljon. Hän luotti arvostelukykyyni monessa asiassa. Olimme eri-ikäisiä, mutta samanvertaisia keskusteluissa. Vauvan tulon jälkeen kaikki muuttui... Anoppi tekee töitä lasten parissa ja on asiantuntijana siinä. Anoppi on yli-innokkas:ihanaa, että hän innostuu, mutta välillä se menee ihan YLI (lapsestakin saattaa aistia, kun mummi on liian äänekäs ja leikittää, kun toinen haluaisi vain olla-vie väkisin paikasta toiseen). Saamme jatkuvasti kuulla hänen kasvatusmetodejaan; vinkkejä mitä kannattaa tehdä missäkin vaiheessa. Anoppi arvioi lapsenlastaan tietämättään kokoajan; miten hän kehittyy, joko on tullut se ja se vaihe.Olemme jatkuvan tarkkailun ja analysoinnin alla. Tuntuu ettei enää ei luoteta meidän arvostelukykyyn vanhempina vaan annetaan apua kasvatukseen kokoajan (apua, jote emme koskaan ole pyytäne