Rakas vai rasittava anoppi?

Anoppi

Millainen sinun anoppisi on? Osaako hän kunnioittaa yksityisyyttänne vai sotkeutuuko hän joka asiaan? Oletko sinä niitä onnekkaita, joiden anoppi auttaa, mutta ei tungettele? Onko anoppisi suhtautuminen muuttunut raskautesi tai lasten saamisen myötä?
Jo pelkkä anoppi-sana herättää tunteita, ainakin niissä, joilla on anoppi. Tarinoissa ja vitseissä anoppi on useimmiten rasittava tungettelija, joka ei tiedä, milloin poistua takavasemmalle. Toisaalta anoppia saatetaan pitää liian etäisenä, jos hän ei ole aina riemusta kiljahdellen tulossa lapsenvahdiksi, kun sellaista tarvitaan.
 
 
Kenen säännöillä mennään?
 

Anopilla saattaa olla omat käsityksensä siitä, millä tavalla huushollista pidetään huolta – eikä hän välttämättä pysty pitämään ajatuksiaan ominaan miniän seurassa. Anoppi saattaa syynätä, millaista ruokaa rakkaan pojan vaimo perheelleen syöttää tai millä tavalla kiukuttelevaa jälkikasvua ojennetaan.
 
Hän saattaa ehkä myös vähät välittää teidän perheenne säännöistä ja tarjoilla lapsenlapsilleen karkkeja ja herkkuja, vaikka hänelle olisi kuinka kerrottu, että teidän lapsenne syövät makeaa vain karkkipäivänä.
 
 
Kenen puolelle kumppanisi asettuu?
 

Äidin rakkaalle pojalle tietysti vain paras on kyllin hyvää, ja kukapa olisi parempi nainen pojalle kuin oma äiti?  Miniä ei koskaan yllä yhtä hyvään. Toisaalta anoppi on kateellinen miniälleen tämän nuoruudesta ja siitä, että miniä on ”vienyt” pojan äidiltä.
 
Kun miniän ja anopin välillä räiskyy, mitä avio- tai avomiehen, anopin pojan, kuuluu tilanteessa tehdä? Pysytellä mahdollisimman hiljaa ja puolueettomana? Ei, vaan asettua aikuiselämänsä naisen, oman elämänkumppanin rinnalle. 
 
 
Mitä itse voisi tehdä toisin?
 

Miniä-anoppisuhteessa on kaksi osapuolta. Vuorovaikutus ei ole yksisuuntainen tie, joten myös miniän omalla käyttäytymisellä ja viestintätyylillä on tietenkin suuri merkitys.
 
Miten miniä voisi omalla käyttäytymisellään parantaa välejään anoppiin? Oletko joskus myöntänyt salaa itsellesi, että joissakin pattitilanteissa olisit voinut itsekin toimia toisin?
 
Aina, läheskään aina, miniän ja anopin välit eivät ole lainkaan huonot. Maailma on täynnä rakastavia ja ongelmattomia miniä-anoppisuhteita. Kuulutko sinä näihin onnekkaisiin? Mikä on onnistuneen suhteenne salaisuus?
 
 
Linkkejä englanninkielisiin lähteisiin:
 
 
Kerro meille omista kokemuksistasi, olitpa sitten miniä, avio- tai avomies tai anoppi. Appiukotkin saavat tulla hämmentämään soppaa. Ja vävyt: onko teillä anoppienne kanssa helpompaa kuin miniöillä? Kirjoita kommenttisi alla olevaan kenttään.



Lähetä kommentti
 
Nimesi:
Otsikko:
Kommenttisi:
Kirjoita tähän, mitä näet yllä:
Kommentteja yhteensä: 27
Anoppi kuin kauhufilmistä
Kirjoittaja Pato 27.07.2011
Vähintään 4 soittoä päivässä, viimeiset saattaa tulla puoliltaöin. Vainoharhainen, epäluuloinen, itsetietoinen olio, joka ei usko mitään, ennen kuin oma poikansa vahvistaa miniän jutut, oli kyse mistä hyvänsä. Yritti erottaa meitä niin pitkään kuin pystyi, nyt lapsenlapsen vuoksi ei yritä sitä enää, sotkeentuu vain elämäämme joka tavalla. Avoimen vihamielinen kun sille päälle sattuu, omistaa kotini joka kolkan, keittiöni on hänen yksityisaluettaan kun astuu jalallaan (kutsuttuna tai kutsumatta) kotiini. Soittelee ja sanoo iltaisin mitä lapselleni pitää syöttää illalliseksi tai miten toimia kaksivuotiaani kanssa, hän ei usko, että tähän mennessä olisin oppinut tuntemaan oman lapseni, koska kuvittelee itse tulevansa hänen kanssa paljon paremmin toimeen kuin omat vanhemmat... Nyt haaveilen, että hän olisikin onnistunut erottamaan meidät aikanaan.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
vaikea suhde
Kirjoittaja taku 17.07.2011
mulla on vähän vaikea suhde anopin kanssa tulen toimeen mutta olen hieman varautunut.mieheni ex-vaimo oli kamala, vaati poikaansa katkaisemaan välit vanhempiinsa. mä aloin heti oleen mieheni kanssa kun hän erosi exästään ja pian lapsikin oli tulossa.raskaus oli vaikea ja mulla oli hormonit sekasin,itkien aina lähdin pois heiltä kun en osannut tumppujakaan vauvalle oikein laittaa. kun imetin eri huoneessa anoppi tuli viereen istumaan,kerran imettäessä rupesi vauvan vaippaan kurkkimaan.Kerran anoppi haukkui minut puhelimessa kun kuulemma vien mieheni rahat koska olen kotona lasten kanssa enkä töissä. oltiin kuukausi välit poikki mutta sitten ruvettiin taas näkemään heitä, olivat niinku mitään ei olis tapahtunut, koskaan ei voinut anteeksi pyytää.mies taas on vaan puolueeton.musta tuntuu että mua aina verrataan miehen exään,onko merkkejä samasta yms.mua ei uskota lapsiin liittyvissä asoissa. he eivät myöskään käy meillä kylässä muutakuin synttäreillä vaikka me käydään heillä aika usein.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Pahemminkin voisi olla
Kirjoittaja Miiu 17.07.2011
Anoppini on erittäin rakastava ja huolehtivainen. Raskauteni alussa oli järkyttynyt "näin aikaisin" (mies yli 30, itse 26, suhde 5 vuotta). Toipui äkkiä. :) Kasvavaa mahaani ihmeteltiin ja "lihoamistani" jaksettiin verrata jokaiseen hoikempaan odottajaan. Vauvan synnyttyä anoppi oli myyty, olisi vienyt laitokselta mukanaan, jos olisin antanut. :) Sitten alkoi huoli pojan voinnista. Maitoa onneksi tulee omasta takaa, koska korvikkeet olisivat kauhistus. Vaatetus ei olekkaan niin helppoa, milloin on päällä likaa tai liian suuria vaatteita. No ehkä ajallaan opin tämänkin. Onneksi anopilla on tuttavana sairaanhoitaja, jolta voi varmistaa onko hormooninäppyjä olemassa ja miksei niitä hoideta. Lastenhoitoapuja on tarjolla monta kertaa viikossa. Vauva on kiltti ja kulkee vielä kätevästi mukana ja haluaisin hänet myös "totuttaa" liikkuvaan elämään. Joka viikkoinen ongelma onkin keksiä syy avuntarpeelle. :D Huumorilla yritän selvitä, koska ei hän pahaa tarkoita! Onneksi mies ymmärtää!!! :)
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
appiukko rasittaa!
Kirjoittaja Rinttu 15.07.2011
Rakensimme viimevuonna talon miehen vanhempien naapuriin. Anoppi oli aluksi todella sekaantuvaa sorttia mutta ystävällisesti sanottuani hänelle hän on onneksi edes vähäsen rauhoittunut. Nyt rasittaa kun ei saa omalla pihallakaan yhtään pojan kanssa olla rauhassa kun appiukko heti "juoksujalkaa" ilmaantuu markille norkoilemaan...
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Olisipa anoppi...
Kirjoittaja kesäheinä 14.07.2011
Jaksan aina todeta kun kuunetelen ystävieni valittavan anopeistaan, että voi kun olisi anoppi. Mieheni äiti on kuollut ennen kuin olemme tavanneet, en siis koskaan ole saanut edes tilaisuutta tavata häntä. Vaikka kuinka olisi kamala anoppi, kannattaa aina muistaa, ettei kai kaikki ole niin pahaakaan. Jokaisesta luulisi löytyvän jotain hyvää. Olkaa kiitollisia anopeistanne ja muistakin ihmissuhteistanne. Laajat tukijoukot ovat siunaus, niin hyvässä kuin pahassa!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Hyvä anoppi
Kirjoittaja pimpula 13.07.2011
Anopin kanssa voimme keskustella lähes kaikista asioista ja hyvin toimeen tulemme. Hän osaa antaa meille (perheellemme) omaa tilaa, eikä tungeudu 'alueellemme', vaikkakin hieman utelias saattaa joskus olla :) Tuntuu, että anoppi pitää minua välillä kuin omana tyttärenään, ehkä syy tähän on siinä että tulen mieheni sisarusten kanssa niin hyvin toimeen ja vietämme melko paljon aikaa yhdessä. Appiukko myös kiva. Ei valittamista, onnellinen saa olla kun on kivat porukat miehelläni.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
anoppi ok, appiukko ei ees puhu
Kirjoittaja Orchid 12.07.2011
Mun anoppi on ookoo, välillä puuttuu ehkä liikaakin mut hänen kans voi asioista puhua. Appiukko sen sijaan kävi reuhaamassa mulle yli vuosi sitten eikä ole sen jälkeen puhunut sanaakaan, tai tullut samalle tontille. En ole tottunut mykkäkoulusysteemeihin ja mun mielestä asiat pitäis selvittää mut hän pakenee aina jos vastaan tulee joten yritän olla niinku sitä ei oliskaan vaikka välillä rassaa ihan hulluna.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Anopista
Kirjoittaja Esikoinen08 12.07.2011
Olen aina tullut hyvin toimeen anopin kanssa. Hänellä on kolme poikaa ja hän aina miehensä kanssa toivoi tyttöä perheeseen. Niinpä astuessani heidän perheen sisäpiiriin, sain lämpimän vastaanoton ja vielä kun esikoislapseni oli tyttö, ilostuivat appivanhempani kovasti. Välit ovat pysyneet aika lailla samoina lasten syntymän jälkeen. Anoppini on aika varovainen sen suhteen, miten käyttäytyy esim. silloin, kun tulee meille kylään muutamaksi yöksi. Hän sanoi, että ikävöi kovasti omaa anoppiaan, johon hänellä oli lämpimät välit ja että hän haluaa kohdella omia miniöitään samalla tavoin. Nykyään perheeseen kuuluu toinenkin miniä ja meillä siis on naisylivoima, josta anoppi kovasti pitää.
Lapsenlapset ovat erittäin tärkeitä appivanhemmilleni, mikä myös on varmasti yksi syy siihen, että välit pidetään hyvinä. Mutta minusta he ovat myös muutenkin mukavia ihmisiä, jotka välittävät lastenlasten ja poikansa lisäksi myös minun hyvinvoinnistani.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Ihanneanoppi
Kirjoittaja Mamma88 12.07.2011
Minulla on varmaankin ihanneanoppi - ongelma onkin siinä, että itse kaipaan paljon yksityisyyttä ja anoppini alkoi tuntua liian tungettelevalta kun tulin raskaaksi. Anoppini tarjoaa apuaan lapsenvahdiksi ja rahaakin, mutta ei tyrkytä. Olen tehnyt alusta asti selväksi, ettei meille kotiin tulla ilmoittamatta, aluksi tämä ei toiminut mutta nykyään anoppi soittaa tullessaan piipahtamaan. Tiedän, että voisin itse olla avoimempi ja ottaa avuntarjoamiset herkemmin vastaan. Minusta aina tuntuu, että haluan meidän perheen pärjäävän omillaan - nyt pienen lapsen kanssa olen oppinut, että joskus apua vain tarvitsee eikä sen vastaanottamista tarvitse hävetä.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
hirviö-anoppi!
Kirjoittaja YH-äippä 12.07.2011
Rakas anoppini haukkunut ja moittinut joka asiasta esikoisen syntymän jälkeen. jo ennen pojan syntymää arvosteli että olisko musta äidiks ja ei kuulemma ole. kun en mitää osaa tehdä.. huoritellut ja käynyt kiinnikin. joka päivä tunki kylään kyttäämään ja viemää lapsen käsistä. ei kuulemma olis kannattanu mun edes imettää kun ei ollu maito hyvää.. puin lasta talvella kuulemma liikaa, ei olis tarvinnu 20 asteen pakkasessa olla villahaalaria toppahaalarin alla, eikä toppa hanskoja eikä töppösiä jalassa!! pelkkä bodi, potkuhousut ja villasukat olis kuulemma riittäny haalarin alle ihan hyvin! anoppi oli yksi syy minkä takia erosimme miehen kanssa. jäin yksin kahden alle kaksi vuotiaan lapsen kanssa kun en enää kestänyt anoppia. anoppi yllytti entistä miestäni haukkumaan ja hakkaamaan mua. ei ihan terve tapaus!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Anoppi ei ole ongelma - oma äiti on
Kirjoittaja evie 12.07.2011
Anoppi on yli-innostunut hössöttäjä, kiinnostunut rajatieteistä ja soittaa milloin mistäkin "kun tuli sellainen tunne" ja höpöttää menninkäisistä ja energioista. Anoppi ei puutu lastenkasvatukseen tai kodinhoitoon millään lailla, siitä olen kiitollinen.

Oma äitini sen sijaan on miehelleni hirviöanoppi, yli-kriittinen diktaattori: jos asiaa ei tehdä kuten hän sanoo, se tehdään silloin väärin. Äitini yrittää löytää miehestä pelkkää negatiivista, ja jos ei löydä niin keksii niitä itse. Mies kun on lempeäluonteinen ja perheestään huolehtiva, toisin kuin äidin ex-mies (sadistinen narsisti joka pisti koko perheen ojennukseen kun kadulla kävellyt lökäpöksy alkoi ärsyttää). Äiti vastustaa kaikkea yhteisen elämän rakentamista; oman talon etsintää, kihloihin menoa.. Kun kerroimme vauvasta, kysyi miksen tehnyt aborttia. Nykyään tyttö on onneksi hänelle todella tärkeä. Tosin väärinhän minä teen, jos tyttö nukahtaa syliin ja vien sänkyyn, enkä herätä myyssäämällä vaatteita ja vie parvekkeelle...
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Anoppi sekaantuu liikaa
Kirjoittaja Itsenäinen nainen 09.11.2010
Asun Helsingin keskustassa ja myös oma perheeni on täältä. Olen 30-v ja asunut yksin 10 vuotta. Mieheni on minua vuoden nuorempi ja muutti suoraan kotoaan (Helsingistä katsottuna maalta) luokseni. Yhteisasumista on takana jo yli vuoden päivät, mutta anopin on tätä edelleen vaikea hyväksyä. Hän ei olisi halunnut päästää poikaansa pois kotoa. Anoppi sekaantuu aivan liikaa elämäämme. Hän sekaantuu jokaiseen riitaan, koska soittaa miehelleni päivittäin ja kyselee miten menee. Kuulee mieheni äänestä, jos on jokin riita. Sitten hän soittaakin jo minulle. Lisäksi anoppi haluaisi, että myisin oman asuntoni pois ja tekisin heille lapsenlapsia. Tiedä sitten mikä taka-ajatus tuossakin on, että minulla ei saisi olla omistusasuntoa? Ja olenko tosiaan vain synnyttäjä heille? Haluaisin, että mieheni saisi hieman etäisyyttä äityliinsä, mutta en voi oikein suoraan sanoa sitä miehelleni. Hänen äitinsä tuntuu olevan hänelle kovin tärkeä ihminen. Oma äitini tukee, mutta ei sekaannu elämäämme!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
ihanat appivanhemmat
Kirjoittaja lissu 03.11.2010
...jatkoksi vielä haluan sanoa että kun tästä asiasta viime kerralla anopille asiallisesti sanoin, että minulla ei kestä enää pää kauaa että en voi nukkuakkaan kun mietin vaan teitä ja teidän juttuja,niin anoppi tokaisi että "no minähän arvasin että liian aikasin sitä vauvaa teette että oisko kannattanu vähä miettiä " siis mitä ihmettä? mitä se sille kuuluu. ja kai sitä saa sanoa jos oikeasti alkaa mielenterveys jo mennä. kylään tullaan ilmoittamatta millo halutaan ja jos ovi vaan on auki ja me olemme esim.saunassa ,appivanhemmat leikkaa pullaa jo keittiössä takaisin tullessamme. yhden kerran olimme päiväunilla,ja appivanhemmat tulivat kylään sisarukksia liuta mukanaan(olimme juuri ostaneet talon) heräsimme sitten siihen,kun esittelivet omalle suvulleen meidän taloa,kun ovi oli auki. ja kun heräsimme ,hyvä että edes tervehtivät. ihan kun omassa kodissaan...pahinta on,että he eivät voi ymmärtää mitä väärää on tulla sillä tavalla kylään. ja että miksi pitää aina soittaa kun on tulossa?
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
ihanat appivanhemmat
Kirjoittaja lissu 03.11.2010
minä omistan niin ihanat appivahemmat että ei mitään rajaa.
he jopa kertovat, neuvovat minua minkäläisia äitiyshousuja nykyään tehdään ja minkälaisia minun pitää ostaa että ne tukevat sitten mahaa tarpeeksi. tämä vielä appiukon suusta... joka asiaan puuttumista on jatkunut jo 4 vuotta ja asiasta on tapeltu ja yritetty puhua. mutta aina kuitenkin asiat jatkuu samalla tavalla vaikka olen sanonut että se ärsyttää. johtuneeko siitä,että mieheni ei uskalla sanoa vanhemmilleen mitään,ja appivanhemmat ei sitten halua ottaa minua tosissaan vaan koettelevat mitä kerkeävät..olisi suuri apu jos mieheni olisi apuna tässä,mutta ei osaa vastata minulle muuta kun että "en tiiä!" kun kysyn että MIKSI ei voi pitää minun puolia ja puhua nille. vastausta en saa varmaan koskaan...mutta luulen että ei uskalla. nyt on vauva tulossa ja appivanhemmat pitävät lasta jo omanaan. ehkä siksi haluavat että teen kaiken niinku he haluavat...kaikkein hankalinta on olla tässä asiassa yksin ilman tukea.ei enää jaksaisi.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Yli-innokas anoppi
Kirjoittaja GM 12.10.2010
Anoppini oli lämmin,rakastettava. Appivanhempani olivat mitä parhaimpia odotusaikana: saimme heiltä tukea ja he olivat kiinnostuneita tulevasta lapsenlapsesta. Anopin kanssa juttelimme paljon. Hän luotti arvostelukykyyni monessa asiassa. Olimme eri-ikäisiä, mutta samanvertaisia keskusteluissa. Vauvan tulon jälkeen kaikki muuttui... Anoppi tekee töitä lasten parissa ja on asiantuntijana siinä. Anoppi on yli-innokkas:ihanaa, että hän innostuu, mutta välillä se menee ihan YLI (lapsestakin saattaa aistia, kun mummi on liian äänekäs ja leikittää, kun toinen haluaisi vain olla-vie väkisin paikasta toiseen). Saamme jatkuvasti kuulla hänen kasvatusmetodejaan; vinkkejä mitä kannattaa tehdä missäkin vaiheessa. Anoppi arvioi lapsenlastaan tietämättään kokoajan; miten hän kehittyy, joko on tullut se ja se vaihe.Olemme jatkuvan tarkkailun ja analysoinnin alla. Tuntuu ettei enää ei luoteta meidän arvostelukykyyn vanhempina vaan annetaan apua kasvatukseen kokoajan (apua, jote emme koskaan ole pyytäne
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Viha-rakkaus suhde
Kirjoittaja H 07.09.2010
Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, sain useasti kuulla (en suoraan, mutta riittävän selkeästi), kuinka mieheni ex-vaimo oli niin paljon parempi kuin minä. Anoppi on hirvittävän utelias, joten kyllä hän minustakin tahtoi tietää kaiken ja juttelemme paljon kaikesta, mutta suhteen alussa tuo exän ihannointi oli ihan liikaa. Kun muutimme mieheni kanssa yhteen, anoppi tokaisi "mitähän siitäkin tulee", hänellä tahtoo olla sellainen asenne joka asiaan. Useasti anoppi kyseli minulta, että enkö ole koskaan halunnut lapsia, vai miksi minulla ei niitä ole (olen kuitenkin "vasta" 24-vuotias, mies 30). En koskaan kertonut hänelle, että olemme miehen kanssa yrittäneet jo vuoden ja aiemmassa elämässä minulla on ollut kolme keskenmenoa. Kun sitten vihdoinkin tärppäsi, mietimme mieheni kanssa, että anopin kommentti on varmasti "mitähän siitäkin tulee", mutta yllätyimme todella kun hänelle ehkä viimeisenä suvusta kerrottiin. "Pitääpä ruveta neulomaan". Osaa hän kyllä mukavakin olla joskus. :)
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Maailman paras anoppi!
Kirjoittaja Sanna 07.09.2010
Minulla on kieltämättä maailman paras anoppi!

Jos mieltäni painaa jokin, erityisesti rakas aviomies ottaa päähän, on anoppi ainoa oikea osoite tunteen purkamiselle. Hän tuntee poikansa parhaiten ja osaa antaa juuri oikeat neuvot oikeaan aikaan.
Mieheni jumaloi äitiään ja äiti on edelleen ainoa ihminen maailmassa, jolle hän kertoo kaiken mikä mieltä vaivaa. Tämän takia hän joutuukin liian usein tulitantereelle selvittämään välejä.

Mitä lastenkasvatukseen tulee, antaa hän minulle vapaat kädet. Tarvittaessa tietenkin antaa neuvoja, mutta ei ikinä arvostele!
Ainoa miinuspuoli on se, että hän vierailee aina liian harvoin!! Olisi kivaa nähdä vähän useammin...

Mutta kaikella kunnioituksella on minulla MAAILMAN PARAS ANOPPI
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
juu
Kirjoittaja tuleva äippä 06.09.2010
minun anoppi on raskauden alusta asti ollut aikalailla sitä mieltä että koko ajatus on surkea. Sitten kun jotain mukavaa sai suustansa sanottua, oli sekin "onneks olkoon, minä en sitä sitten hoida." Voi olla aivan varma etten lasta hänelle hoitoon koskaan antaisikaan. Onneksi ei ole tungetteleva, mutta voisi hän osoittaa edes pientä kiinnostusta ensimmäistä lapsenlastaan kohtaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun se lapsi tästä jonain päivänä syntyy.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
juu
Kirjoittaja tuleva äippä 06.09.2010
minun anoppi on raskauden alusta asti ollut aikalailla sitä mieltä että koko ajatus on surkea. Sitten kun jotain mukavaa sai suustansa sanottua, oli sekin "onneks olkoon, minä en sitä sitten hoida." Voi olla aivan varma etten lasta hänelle hoitoon koskaan antaisikaan. Onneksi ei ole tungetteleva, mutta voisi hän osoittaa edes pientä kiinnostusta ensimmäistä lapsenlastaan kohtaan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kun se lapsi tästä jonain päivänä syntyy.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
hyvä anoppi <3
Kirjoittaja mira90 06.09.2010
minulla on aivan ihana anoppi.tulemme todella hyvin toimeen niin anopin kuin appi-ukon kanssa.
rakastan mieheni vanhempia.
he auttavat,ovat ystävällisiä ja heidän kanssaan pystyy puhumaan kaikesta.
nyt ovat onnessaan ekasta lapsen lapsestaan :)
eikä minua tuo pieni hössöttäminen haittaa,saa nähä vaan että miten käy kun lapsi syntyy...
toivottavasti välit säilyy yhtä hyvinä kuin nytkin.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
anoppi
Kirjoittaja Miniä 06.09.2010
Kai mulle on sitten sattunut niin hyvä tuuri, että appi vanhempani ovat ihania ja llämpimiä ihmisiä.. Anopin kanssa juttellaan monesti viikossa puhelimessa.. ja hän ei yritä kasvataa lapsiamme, vaan kunnioittaa meidän kasvatus periaatteita, ja samoin mieheni tulee toimen MAINIOSTI minun vanhempien kanssa..
Että voisi sanoa, että appivanhemmat ovat meille ne toiset vanhemmat.. joista on meille iso ilo ja Apu silloin kun sitä tarvitaan..
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Hermot ei vaan kestä...
Kirjoittaja Anni 06.09.2010
Kaikki alkoi mennä pieleen heti, kun päästiin vauvan kanssa sairaalasta kotiin. Anoppi liimautui kylkeen kiinni, kun aloin imettää ja vaavin torkahtaessa nappasi pikkujalasta kiinni niin, että hypättiin tytön kans molemmat ilmaan. Kertaakaan en saanut syöttörauhaa ja heti kun typy päästi rinnasta irti, oli anoppi repimässä häntä syliinsä. Muutenkin hän oli aina viemässä tyttöä käsistäni, koska "saan olla hänen kanssaan kaiket päivät". Sitten anoppi kulki ympäri asuntoa hokien "en näytä äitiä sulle ollenkaan". Se tuntui oikeasti tosi pahalta. Puhumattakaan anopin hajuveden käytöstä, tyttö piti kylvettää jokaisen vierailun jälkeen, muuten hän haisi parfyymille 2 päivää... Jo 7kk vanhalle tytsylle olisi anoppi antanut jäätelöä. Tilanne on sellainen, että se nainen hoitaa mun lasta vain kuolleen ruumiini yli, joka kerta, kun näen hänet, tulee vähintää yksi asia lisää vahvistamaan tätä päätöstä...
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Osu ja upposi
Kirjoittaja Molla 03.05.2010
Myös minulla oli aiemmassa suhteessani aivan ihana anoppi, jonka kanssa olimme todellakin samalla aaltopituudella... ainoa asia mikä sen suhteen kariutuessa harmitti olikin anopin menettäminen.

Nykyisin olen erittäin onnellisessa ja hyvässä parisuhteessa, mutta se että pakettiin kuuluisi vielä hyvä anoppi olisi kai liikaa pyydetty. Avomieheni oli ollut ennen minua pitkään poikamiehenä ja hänen äidillään on jäänyt tapa tupsahtaa kylään aina täysin ilmoittamatta... saapuessaan rakas anoppi tarkistaa että kukat on kasteltu ja pyyhkäisee sormella hyllyn reunaa josko sielä olisi pölyä. Mukana on yleensä aina joku pullapussi, vaikka meillä kyllä lähes poikkeuksetta löytyy minun leipomisia pakkasesta. Anopillani on myös hirveän vankat mielipiteet joka asiaan ja hän ne runnoo väkisin läpi. Piilokettuilua hän harrastaa myös.

Olen hirveän herkkä ja sopuisa ihminen enkä haluaisi joutua sanaharkkaan kenenkään kanssa, mutta ehkä se juuri onkin tässä ongelmana.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Anoppi
Kirjoittaja Puolukka 18.12.2009
Minulla oli ennen miestäni p.ystävä, jonka äidin ja mummon kanssa istuin terassilla juomassa teetä, juttelemassa monenlaisia ja tein töitäkin heidän yrityksessään kiireapuna. He olivat ihania.
Aviomieheni on aivan mahtava minulle ja perhe-elämämme on hyvää. Ainoastaan anoppi on todella kovana kaskena kannossa.
- ei halunnut auttaa kovinkaan kun lapset pieniä
- lastenkasvatukseni on "kamalaa"
- otin kissan: ei halunnut että sellainen tulisi taloomme (ei asu meillä). Haukkuu miehelleni, miten "en osaa hoitaa kissaa" (hoh hoh)
- on kateellinen raha-asioistani
- tutkii kodinhoitotiliämme mieheni avustuksella- (johon mies laittaa n.200-300€ enemmän kuin minä/kk). Ainoa yhteinen rahakytkös avioliitossamme.
- haukkuu miehelleni minua säännöllisin väliajoin, keksii aina eri päivälle eri syyn.

Siinä lista, miksi inhoan anoppiani. Oma äitini on kiltti ja auttavainen ihminen ja ei koskaan hauku miestäni, vaikka syytä joskus olisi ollut.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
anoppi-juu..
Kirjoittaja omppu 17.03.2009
Suhteet anoppiin olivat oikein hyvät aina lapsen syntymään saakka. Sen jälkeen en ole osannut tehdä hänen mielestään mitään oikein. Hän on puuttunut kaikkeen henkilökohtaiseenkin ja omat asiani kuulen ensimmäisenä anopin työkavereilta, mm. rintojani analysoidaan siellä julkisesti, milloin en osaa imettää tai milloin annan lapselle vääränlaisesta mukista maitoa jne. Olen yrittänyt sietää ja kestää runsaan vuoden mutta sitten tuli stoppi. Anoppi tuli kotiini haukkumaan minua ja annoin sitten minäkin tulla mielipiteeni muutamaa asiaan. Tilanne päättyi niin että anoppi katkaisi välit minuun täysin ja soitti poliiseille että mieheni ei kuulemma jaksa koska hänellä on niin kauhea vaimo. No, siinä sitten jouduin elämäni ensimmäisen kerran selvittelemään poliiseille yhtään mitään ja virkavalta oli keskustelun jälkeen lähinnä sitä mieltä, että onneksi heillä anoppi asuu aika kaukana. Mieheni on tilanteesta ihan yhtä pöyristynyt. Tästä on kyllä aika vaikea jatkaa normaalisti eteenpäin.
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Että näin päin meillä...
Kirjoittaja vävy80 17.03.2009
Vaimon äiti on alusta asti ollut sitä mieltä, että meikä on kelvoton aviomies. Kelvoton en tosiaan ole, miulla ei vain satu olemaan tutkintoa yliopistosta saatikka fiiniä solmiotyötä... Käsillä tekemistä ei se hienostelija arvosta! Päin naamaa hän ei tietenkään mitään sano, mutta osaa vihjailla niin että vihloo. Ja puhua alentuvaan sävyyn ihan kuin olisin joku älykääpiö. Onneksi vaimo näkee, mikä pelin henki on, mutta ei hänkään pysty toisen ihmisen luonnetta muuttamaan. Jos olet kohtalotoveri, voimia!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti
Ihmissuhdetaituri
Kirjoittaja Onnekas 17.03.2009
Minulla on käynyt mieletön tsäkä: Anoppini on suloinen ja läheinen, mutta ei ole koskaan tuputtanut mielipiteitään tai seuraansa. Lapsenlapsiaan hän rakastaa varauksetta ja on mielellään lapsenvahtina aina, jos vain hänen oma elämänsä antaa myöten. Aina ei anna, mutta niin sen pitää ollakin - on vain hyvä että anopilla on omakin elämä!
Lähetä kommentti | Ilmoita asiaton viesti

Päätoimittaja: Petra Houghton
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustajat: Hanna Brockman, Jaana Kinnari


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.