Oman elämän sankarit

Taina Honkalampi perheineen

Taina Honkalampi perheineen 

Katson ihaillen identtisiä kaksospoikiani: 16-vuotiaina he ovat komeita, 190-senttisiä nuoria miehiä, jotka pärjäävät hyvin elämässään; koulussa ja yhteiskunnassamme. He tulevat muiden kanssa toimeen ja ovat mukavia ihmisiä. Aina he eivät ole tuntuneet niin mukavilta.
Tulostettava versio
Kun poikani olivat pieniä vesseleitä, he eivät juuri sylissä viihtyneet. Sain tuskanhiki otsallani pukea heitä; aivan kuin olisin pidellyt kiemurtelevia liskoja, jotka sihisivät kiukusta. He järjestivät minulle sydämen tykytyksiä tempauksillaan; pelon tunteita kulkemalla omissa ajatuksissaan, vailla huolen häivää siitä, että olisivat kadonneet. Kerran jouduin kutsumaan poliisinkin paikalle auttamaan etsinnöissä. 
 
Pojat aiheuttivat noloja tilanteita kiljumalla kaupoissa ja julkisilla paikoilla: ei tuntunut kovin hohdokkaalta kalastella tenavaa ylös suihkulähteestä, jonne hän ehti vilahtaa. Sain hävetä, jos he ehtivät kokeilla hampaittensa terävyyttä naapurin lapseen. Olin huolissani, kun he eivät oppineet puhumaan – tai puhuivat jotain käsittämätöntä kieltä kasveille samalla käsiään viuhtoen - ja pitivät sormia korvissaan, kun yritin laulaa heille. Siis käyttäytyivät hyvin eri tavalla kuin heidän kolme vuotta vanhempi sisarensa.
 
Silti – en suostunut sulkeutumaan kotiin, vaan kuljin lasteni kanssa maailmalla hymyillen ihmisille ja totesin: ”Nämä tilanteet ovat meille hieman hankalia, koska pojilla on autismi”, kerroin aivan kuin autismi olisi mikä tahansa ihmisellä oleva ominaisuus. Mutta - niinhän se on: ominaisuus, jonka takaa löytyy mitä viehättävimpiä ja fiksumpia ihmisiä, kun vain osaamme löytää sen oikeilla keinoilla, antaa mahdollisuuden – kuten kenelle tahansa! 
 
Me kaikki ihmiset olemme erilaisia omine ominaisuuksinemme ja meillä jokaisella on myös omat kummallisuutemme. Diagnoosi ei muuta ihmistä, omaa rakasta lasta muuksi. Kun omilla pojillani diagnosoitiin autismi, se oli helpotus.
 
En ollut huono kasvattaja, epäonnistunut tehtävässäni. Nyt pystyin antamaan heille sellaista tukea mitä he tarvitsivat pystyäkseen ilmaisemaan itseään, voidakseen selviytyä maailmassa. Eteisen seinään kiinnitettiin viikko-ohjelma, joka auttoi hahmottamaan viikon kulkua värein ja kuvin. Viikonloppuisin erilaiset talojen kuvat kertoivat siitä, oliko vuoro olla äidin vai isän luona. Pojat siis sopeutuivat myös kahden kodin systeemiin, joka osaltaan kasvatti heitä toimimaan monenlaisten ihmisten kanssa eri ympäristöissä. 
 
Kuntoutus, johon heti ryhdyttiin puhe- ja toimintaterapioineen auttoi askel askeleelta eteenpäin. Niin pojat oppivat puhumaan ja huolehtimaan itsestään – ja jopa uudesta pikkusisarestaan.
 
Erityisoppilaan arki ei ole sen kummempaa kuin kenenkään muunkaan koululaisen; ilonaiheet ja haasteet ovat samanlaisia. Lukutaito siivitti poikien opiskeluintoa; he halusivat oppia yhä enemmän, tietää maailmasta kaikenlaista, myös avaruudesta. Historia on pysynyt näihin päiviin saakka lempiaineena. Nyt myös musiikki on avannut oman kanavansa itseilmaisuun.
 
Äitinä olen varmasti ollut monesti lujilla ja pinnaa on tullut venytettyä. Olen juossut monen monissa kokouksissa suunnittelemassa ja järjestelemässä poikien asioita sekä raapinut päätäni hakemusten ja kaavakkeiden keskellä. Olen kuitenkin pyrkinyt järjestämään itselleni myös omaa aikaa, sillä on tärkeää huolehtia itsestään, että jaksaa huolehtia muista.
 
Positiivisen mielen vaaliminen auttaa haasteissa ja esteiden yli pääsemisessä. Lapset eivät ole koskaan olleet esteenä mihinkään, mitä haluan tehdä tai millainen haluan olla; olen löytänyt rakkautta, saanut vielä toisen tyttären, päässyt mielenkiintoisiin työtehtäviin. Poikani ovat opettaneet minua huomaamaan ympärilläni elämän pienet ilot, joista nauttia, joiden ääreen pitäisi osata pysähtyä ilman kiirettä. Ymmärrän nyt syvemmin ja monikanavaisemmin elämää – ja muita ihmisiä. Kokemukset ovat antaneet minulle sellaisen voiman tunteen, että tiedän selviytyväni mistä tahansa!
 
Pojillani on samanlaiset unelmat kuin kellä tahansa nuorella. He suunnittelevat jatko-opintojaan ja osallistumista bändikerhoon. He ovat kiinnostuneet tytöistä, ihastuneetkin ensimmäisen kerran.
 
Vastoinkäymisiin suhtaudutaan siten, että ne kuuluvat osana elämään ja huumori useimmiten helpottaa. Myös kaksosten vankka side ja salaperäinen yhteys on voimavara. Nämä nuoret miehet ovat onnellisia, niin kuin minäkin, ja perheessämme vallitsee tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. En uskalla edes ajatella, kuinka tyhjää ja tylsää elämäni olisi ilman heitä.
 
He ovat oman elämänsä sankareita, joita rakastan syvästi.

Jutun kirjoittaja, poikien äiti Taina Honkalampi, toimii Keskuspuiston ammattiopiston ohjaajana kehitysvammaisten ja autististen nuorten valmentavassa koulutuksessa.  Honkalampi käy myös poikiensa kanssa kouluttamassa ja luennoimassa autismin kirjosta.

Lisätietoa autismin kirjosta saat Autismi- ja Aspergerliitosta, josta koulutuksesta kiinnostuneet voivat myös tiedustella Honkalammen yhteystietoja.

Taina Honkalampi

Lue myös:

Mikä Perheessä-sarja?
Päivitetty 06.03.2008
ILMOITUS

Lue myös

Etusivulla nyt


Lähetä kommentti
 
merkkiä jäljellä
Kommentteja yhteensä: 0

 

 

Lue myös



Päätoimittaja: Petra Lehto
Toimittaja: Jarkko Uro
Avustaja: Tiina Pokkinen
Forum-vastaava: Mira Heinonen


RSS-feed www.vau.fi

tarjoaa tukea vanhemmuuteen Vauvan odotus- ja Vauvan syntymä -opaskirjoissa ja Vau.fi-verkkopalvelussa sekä lapsille oikeita kirjoja oikeaan aikaan Vaukirja-kerhossa. Autamme lapsia ja vanhempia kehittymään yhdessä. Sandviks – Enriching young minds.