 |
|
Eeli on tottunut touhuamaan eläinten kanssa pienestä pitäen. |
Kun avaamme Pirkon ja Markon kodin oven, päästämme varsinaisen hullun myllyn valtoimeksi. Paikalle säntää kaksi suurta afgaanivinttikoiraa nuolemaan naamaani. Kohta Seppo-koira jo hyppii minua vasten ja yrittää päästä syliini.
Koirien sydämellisen tervehdyksen jälkeen katse osuu perheen kahteen valtavaan akvaarioon. Pääsemme myös ihailemaan perheen liskoja. Eeli-poika touhuaa eläinten kanssa tottuneesti ja ottaa äidin valvonnassa liskon käteensä näytille.
Eläimet raskausaikana
Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Miten perheenne otti eläimet ja niiden suuren lukumäärän huomioon, kun suunnittelitte lasta?
”Meillä oli aikaisemmin kolmio rivitalossa. Tärkein ennakkovalmistelu oli muuttaa isompaan asuntoon. Ostimme omakotitalon, jossa on todella iso piha. Aitasimme pihan niin että koirat saattavat juosta pihalla vapaana”, Pirkko kertoo.
Myös kissojen suhteen perheellä oli ongelma. Kissat olivat nimittäin tottuneet nukkumaan ihmisten kanssa. Kissoja ei kuitenkaan voinut päästää vauvan viereen.
”Opetimme kissoille hyvissä ajoin ennen Eelin syntymää, että makuhuoneen ovi pysyy yöllä kiinni.
Palkitsimme kissoja niin, että kissat alkoivat pitää ratkaisua hyvänä juttuna”, Pirkko kertoo.
Tottuneena eläintenhoitajana Pirkko ei ottanut suurempia paineita eläimiin liittyvistä vaaroista.
”Työpaikalleni eläinkauppaan tuli myrkkyhämähäkki kuljetuslaatikossa. Hämähäkki osasi hyppiä, joten kaikki pelkäsivät, että hämähäkki käy kimppuun. Loppuen lopuksi minä – raskaana oleva nainen – jouduin siirtämään hämähäkin. Eihän sitä voinut kuljetuslaatikkoonkaan jättää”, Pirkko puuskahtaa.
Rempseästä asenteestaan huolimatta Pirkkoa jännitti kertoa eläinten lukumäärää neuvolassa.
”Aluksi sanoin, että meillä on kissa ja koira. Onneksi pian selvisi, että neuvolantäti on koiraihminen ja minun asiakas eläinkaupassa. Kun sitten uskouduin eläimistämme, täti suhtautui hyvin suopeasti eläinten määrään. Sanoi vain, että sittenhän ei tule allergiaa, kun eläimiä on yli kaksi”, Pirkko kertoo.
Ongelmia eläinten kanssa
Eläimet voivat olla arvaamattomia. Eeli on joutunut yhden kerran todelliseen vaaratilanteeseen perheen koiran vuoksi.
”Venäjänvinttikoira Otolla oli tosi pahoja kipuja, kun sen niskan välilevy oli pois paikaltaan. Kun Eeli meni Markon kanssa silittämään Ottoa, koira läppäsi Eeliä otsaan. Kävimme päivystyksessä ja Eeli sai muutaman tikin”, Pirkko kertoo.
Eläinlääkärit kertoivat Pirkolle, että kyseessä oli kipureaktio. Aikaisemmin täysin kiltistä vinttikoirasta oli tullut vaarallinen lapselle.
”Otto-koira oli jo tosi sairas, joten päädyimme lopettamaan koiran. Lapsen terveys on kuitenkin tärkeämpää kuin koiran iän pitkittäminen”, Pirkko muistelee haikeana ja näyttää meille kuvaa Otosta.
Opettavaiset eläimet
Ongelmista huolimatta eläimistä on ollut Pirkolle paljon hyötyä lapsenhoidossa.
”Kun Eeli oli vielä sylivauva, laitoin sen usein sitteriin katsomaan kaloja. Kaloilla on rauhoittava vaikutus. Sain yleensä tehdä kaikki kotityöt rauhassa sillä välin, kun Eeli vain katseli kaloja”, Pirkko kertoo.
Kalojen katselu rauhoittaa.
Eläinperheessä lapset myös oppivat varhain asioita, joita aikuisetkaan eivät tiedä.
”Kun Eeli oli kaksi vuotta, kävimme Särkänniemen Akvaariumissa. Siellä nuori tyttö selvitti vanhemmalle naiselle, että tuossa on lehtikaloja. Eeli korjasi, että ne ovat kiekkokaloja”, Pirkko kertoo.
Nykyään Eeli osaa jopa kalojen latinankielisiä nimiä. Kirjaviisauden lisäksi eläimet opettavat Eelille tärkeitä asioita itse elämästä.
”Kun eläimiä on näin paljon, niitä myös kuolee usein. Lapsi oppii, että kukaan ei elä ikuisesti”, Pirkko pohdiskelee.
Teksti: Jarkko Uro
Kuvat: Tiina Pokkinen