Päivähoito pilaa lapsen elämän?

Taidat olla vastuuton äiti lapsellesi, vaikka väität olevasi tarhaantäti. Tiedämme mitä teit viime kesänä...

Unicefin raportin tieto peräisin varsin laajasta yhteenvedosta tutkimuksista joita tehty OECD maissa. Jos haluat lähemmin tutkimuksiin tutustua googlaa Innocenti Research Center joka on Unicefin alaisuudessa toimiva tutkimuskeskus joka pyrkii keräämään tutkimusta ja tietoa eri maiden kasvatuskäytännöistä. Viimesessä yhteenvedossa todetaan mm. että mitä vähemmän aikaa alle kolmevuotias viettää aikaa ryhmähoidossa sen parempi.

Turha on kuitenkin vähätellä jatkuvasti laajenevia käsityksiä ryhmähoidon riskeistä kaikkein pienimpien kohdalla. Suomessa Keltikangas-Järvinen on pyrkinyt nostamaan asian esille julkiseen keskusteluun, vaisuin tuloksin. Lasten kehitykselliset takkuilut ovat myös kiistämättä lisääntyneet joka on selvästi nähtävissä mm. kouluissa ja päiväkodeissa. Totta on myös että kaikki lapset eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta riskit häiriöille kasvavat kun kasvuympäristö ei pysty vastaamaan ikävaihekohtaisiin tarpeisiin. Etenkin alle kolmevuotiaiden kohdalla ovat myös ammattikasvattajat varsin laajasti huolissaan.

Käsittääkseni tässä viitattiin yksinomaan tuohon Unicefin raporttiin, johon löytyy linkki jutun lopussa. En epäile, etteikö muitakin tutkimuksia aiheesta ole. Toisaalta muistuttaisin edelleen, että meillä on jo nyt paljon lapsena päiväkotihoidossa olleita aikuisia, joilla ei käsittääkseni persoonallisuuden häiriöitä ole hälyttävästi sen enempää kuin verrokkiryhmälläkään. Päiväkoditkaan eivät nykyään ole mitään lasten keskitysleirejä, ja omasta mielestäni esim. oman lapseni päiväkodin hoitajat ovat hyvinkin sensitiivisiä lapsien tarpeille. Veikkaisin, ettei lapseni tarpeet jää sen enempää huomiotta kuin vaikka kolmen lapsen äidin kotihoidossa jäisi.

Pienellä rahalla pärjäämiseen kommentoisin sen verran, että perheitä on monenlaisia. Jos kyseessä on perheen kolmas tai neljäs lapsi, on perhe saattanut katsoa jo ennen tämän lapsen syntymää tarpeelliseksi muuttaa isompaan asuntoon, jolloin lainaa ja kustannuksia on enemmän kuin mihin pelkällä hoitorahalla resurssit riittää.

Tutkimus johon viitattiin on laaja, varsin luotettava Belskyn tekemä tutkimus USAssa jossa seurattiin laajaa lapsiotosta. Etenkin ryhmähoidon vaikutuksista kaikkein pienimpien kohdalla nähtiin selkeitä huolenaiheita. Kyseisessä tutkimuksessa määriteltiin myös melko tarkkaan laadukkaan hoidon kriteerit ja myös tulokset kertoivat mitkä tekijät erityisesti takasivat lapsen hyvinvoinnin ryhmähoidossa.1. Ryhmän koko. 2. Hoitopäivän pituus. 3.Hoitajan sensitiivisyys lapsen tarpeille, riittävän läheinen suhde. 4.Äidin sensitiivisyys lapsen tarpeille.

Kaikkien näiden kriteerien kohdalla on Suomen päiväkotihoidolla melkoiset haasteet, jos halutaan tarjota taaperoikäisen tarpeisiin oikealla tavalla vastaavaa hoitoa ja tämän myötä vähentää riskejä persoonallisuuden kehitykselle.

olen kyllä samaa mieltä että alle vuoden ikäistä ei saa hoitoon laittaa, sais vanhempainrahaa saada siihen asti. Mieluiten hoitaa vielä sen pari vuotta kotona, eihän lapsia vaan tehdä ja jätetä muiden hoidettavaksi. Meillä mies on melko pienipalkkaisessa työssä (postinjakaja), itse saan vain kotihoidontukea ja kahden lapsen lapsilisät, silti on pärjätty. kyllä pärjää pienemmällä kun lasten tulevaisuudesta kyse. joutushan työssäkäyvänä maksaan kalliit hoitomaksut, työmatkat, työpaikan lounaan, työvaatteet yms.

Perheelläni on onneksi tilanne sellainen että toinen vanhemmista pystyi jäämään lapsen kanssa kotiin. Meillä tilanne on vielä niin päin että isä jäi lapsen kanssa kotiin kun itse lähdin töihin vauvan ollessa 9 kk. Tämäkin oli jo melko raastavaa, saati sitten se että lapsen olisi joutunut viedä hoitoon. Tiedän kyllä perheitä joissa kummankin vanhemman on oltava töissä. Voisiko talo yms. lainojen ottamista harkita lykkäävänsä siihen saakka kunnes lapset ovat isompia ja heidät voi hyvillä mielin hoitoon jättää? Nämä ovat niitä elämän valintoja..

En lukenut tuota Unicefin raporttia kokonaan, mutta silmäillessäni sen läpi Suomi sijoittui erinomaiseen joukkoon päivähoitopalvelujen näkökulmasta. Ainoa missä Suomi ei pärjännyt oli alle 6-vuotiaiden "koulutus" ymmärrettävästi siitä syystä, että täällä mennään esikouluun vasta 6-vuotiaana.

Jatkaisin vielä, kuten Privilegedkin kirjoitti, että en ymmärrä mitä aikaa parempaa tässä haikaillaan. Suomessa oli 70-luvulla käytössä vielä noin 3kk äitiysvapaa ja oletettavasti ainakin osa äideistä palasi sen jälkeen töihin. Eipä näy nuo 70-luvulla ja sitä ennen syntyneet kovinkaan henkisesti sairailta olevan, ainakaan sen enempää kuin muut sukupolvet. 50-luvulla suuri osa suomalaisista oli oikeasti köyhiä ja vaikka monet lapset näennäisesti hoidettiin kotona, ei heihin ollut varaa käyttää niin paljon energiaa ja huomiota kuin nykyajan vanhemmilla. Eli lapset hoitivat itse itsensä. Rikkaimmilla oli silloin jo lastenhoitajat.

Eli mikä on se hieno aika, jolloin lapsilla oli kaikki paremmin?

Tyypillistä suomalaisten valittamista, että valtio saisi kustantaa elämisen kulut! Suomalaiset saisivat olla tyytyväisiä, että äideillä/vanhemmilla on mahdollisuus olla kotona jopa 10kk! Muualla Euroopassa tällaisista vapaista saa vain unelmoida. Suomessakaan ei ole näin runsaita vapaita ollut kuitenkaan kovin pitkään, esim. 70-luvun alussa monet äidit menivät töihin 2-4kk vapaan jälkeen - olisitte onnellisia että saatte olla näinkin kauan kotona. Belgiassa vauvat laitetaan usein hoitoon jo 3kk iässä.
Jos haluaa jäädä kotiin eikä nykyisellä elintasolla ole siihen mahdollisuutta voi aina muuttaa edullisempaan asuntoon ja karsia muita päivittäisiä kuluja - ei ole yhteiskunnan asia maksaa elämisen kaikkia kuluja ilman rajoituksia.
Itsekin jäisin mielelläni kotiin kunnes lapseni on 3v, mutten ole valmis joustamaan elintasostamme sen vuoksi eli menen töihin, kun siihen tulee tarve. Jos todella haluaisin jäädä kotiin sekin olisi mahdollista joutuisimme vain karsimaan muista menoista.

Olisin kotona kauemmin jos kodinhoidontuesta pystyisimme maksamaan asuntolainaa.. Se pakottaa aloittamaan työt lapsen ollessa 1.v ja muutama kk, ikävä kyllä. Itse olen tarhantäti. :)

Aika hurjaa tekstiä, varmasti toisten lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta ehkä päivähoito ei "tuhoa" tai vahingoita ihan kaikkia lapsia.
Toisen lapsen ollessa reilu vuoden menin osa-aikatyöhön n.1v. ja lapset olivat n.6 tuntia päivässä mummin luona (tuttu ja turvallinen paikka entuudestaan). Kolmannen lapsen synnyttyä (eka 4v. ja toka 2v.) olen ollut kotona koko ajan ja aloitin n.vuosi sitten yksityisenä perhepäivähoitajana ja toivottavasti voin ja jaksan tehdä tätä työtä niin pitkään, että nuorimmainenkin aloittaa vaikka jo 4:nnen luokan koulussa eli ainakin 6-7 vuotta vielä. Minusta on parempi hoitaa omat lapset kotona, jos jostain syystä menisin töihin niin kokopäivätyö ei tule missään nimessä kuuloonkaan, en halua laittaa lapsiani 9 tunniksi toisen hoidettavaksi. Koululaisellekin on mielestäni paljon parempi mennä kouluun ja tulla kotiin, kun olen siinä käytettävissä heti lähellä.
En kuitenkaan vähättele muiden ratkaisuja vaikka mielestäni perhe pärjää yhden vanhemman palkalla.

Tämä juttu oli taas perinteistä vau.fi-tasoa. Tutkimuksessa ilmeisesti hoidon taso on ollut merkittävä selittävä tekijä sille, onko hoidosta ollut lapselle haittaa vai hyötyä. Silti tässä huuhaa-jutussa ei oltu katsottu tarpeelliseksi referoida minkälainen on huono tai hyvä päivähoitopaikka, mitkä ominaisuudet tekevät hoitopaikasta hyvän tai huonon. Ottaen huomioon, että tutkimuksen tekijänä on Unicef ja tässä mainitaan tutkimuksen olevan kansainvälinen, voi tutkitut hoitopaikat olla ihan mitä vaan tekstiiliteollisuuden hikipajan takahuoneesta lapsen yksityishoitajaan. Mihin tällä välillä mahtaa sijoittua suomalaiset päiväkodit ja perhepäivähoitajat? Tämän jutun perusteella ei siis kannata vetää mitään suuria johtopäätöksiä suomalaisista hoitopaikoista.

Itse menin hoitoon 1-vuotiaana ja olen pärjännyt sekä koulussa, työelämässä kuin sosiaalisessa elämässänikin erinomaisesti. Toisenlaisiakin tarinoita varmasti löytyy.

Hienoa että nostit esille nämä Unicefin tärkeät suositukset ja pohdinnan aiheet. Samoista asioista ovat myös Suomessa asiantuntijat olleet huolissaan mutta asiallinen pohdinta mediassa on tyystin puuttunut. Kuten myös huomaat, niin ei myöskään vanhemilla ole halua tarkastella tilannettta taaperon näkökulmasta (ei kommentteja tähän varsin tärkeään asian esilletuomiseen)

Näkymättömät taaperot ovat yhteiskunnassamme todellinen huolenaihe.Missään muualla maailmassa ei niin niin suurta osaa maan alle kolmevuotiaista hoideta ryhmähoidossa niin pitkiä päiviä kuin Suomessa. Todelliset %-luvut ovat 1v täyttäneistä n. 30%, 2v täyttäneistä 60% ovat keskimäärin 35t viikossa ryhmähoidossa. Näin pitkää viikottaista erossaoloa vanhemmasta, ryhmähoidossa ei siis ole missään muualla OECD maissa (Unicefin tieto).

Tutkimukset osoittavat selvästi että pitkillä hoitopäivillä ryhmähoidossa pienten kohdalla on hyvinkin suuria riskejä. Tähän siis Unicef kehoittaa maita kiinnittämään erityistä huomiota.

Tarhantädeiltä tulisi vaatia lapsista kiinnostuneisuutta, intoa kuunnella lapsia ja opettaa heitä mm. kunnioittamaan toisia ihmisiä. Edelleen tarhat ovat säilytyspaikkoja - vailla realistisia tavoitteita. "Liikuntapainotteinen tarha" on huuhaata, oma mukula oli hetken sellaisessa: vietiin lapset oikein pitkälle metsäretkelle,
(200metriä, kun me mökillä ja kaupunkimetsiköissä olemme vaeltaneet km-kaupalla).
Opetin lapselle,että kevätapilasta voi imeä mettä, ja ketunleivästä saa kivennäisaineita: tarhantädit kielsivät niiden syömisen - ovat muka myrkyllisiä!! xD

Minä jouduin viemään tyttäreni päiväkotiin 10 kk ikäisenä, eli heti kun äitiys- ja vanhempainvapaa loppui. Mielelläni olisin lapseni kotona hoitanut, mutta taloudellisesti se olisi ollut täysin mahdotonta. En ymmärrä miksi Suomessa ei tueta lasten kotihoitoa yhtään enempää. Harva pärjää 300 eurolla kuukaudessa, varsinkin jos on asuntolainaa ym. Minun mielestäni on ihan älytöntä, ettei äideille oikeasti anneta mahdollisuutta jäädä hoitamaan lastaan/lapsiaan kotiin. Uskon että lapsia hoidettaisiin kotona enemmän, jos nykyinen vanhempainrahakausi kestäisi pidempään, vaikka sinne saakka kun lapsi täyttää 2 vuotta. Ei täällä maailmassa pyhällä hengellä eletä, pakko on rahaa ansaita, eikä kaikkien miehet ole lääkäreitä tai lentäjiä!!!

Minun lapsi on ollut päiväkodissa vuoden ikäisestä saakka. On erittäin sosiaalinen ja älykäs. Ikää nyt 15-vuotta hänellä ja o n terve hyvinvoiva iloinen poika. Ole huoletta kyllä päiväkodissa on mukavaa alun vieroksunnan jälkeen.

Itse olen sitä mieltä,ettei alle vuoden ikäistä sovi laittaa hoitoon. Olen lokakuussa-08 saanut tytön ja koulut vielä kesken,syksyllä pitäisi lähteä takaisin koulun penkille,mutten millään haluaisi laittaa niin pientä lasta hoitoon... Asia on vaivannut paljon,koska mieheni haluaisi minun käyvän koulun mahd. nopeasti loppuun eikä hän taasen näe mitään erikoista hoitoon laittamisen kanssa. Joten olen nyt hieman hukassa tämän asian kanssa...