”Mathias vaikutti olevan usein paniikissa, niin päivin kuin öin. Hän itkeskeli tuon tuostakin eikä auttanut, vaikka kuinka yritimme lohduttaa. Ajattelimme ensin, että kyseessä on jotain ikäkauteen kuuluvaa, mutta jossain vaiheessa huomasimme, että itku- ja paniikkikohtaukset alkoivat yleensä päiväkotiin lähdettäessä”, Mathiaksen äiti Katrine* kertoo.
Lue myös: Pienetkin osaavat kiusata
Katrine oli pojastaan huolissaan ja otti yhteyttä päiväkotiin, jotta selviäisi, tapahtuuko päivien aikana jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Selvisi, että ryhmän muut lapset, jotka olivat kaikki vanhempia kuin Mathias, valittivat Mathiaksen käytöksestä: Enimmäkseen muita lapsia ärsytti se, että Mathias ei osannut syödä tarpeeksi siististi.
”Kun kerran hain poikani kotiin, näin hänen seisovan yksin pihalla ja itkevän. Eräs äiti kertoi minulle, että hänen Mathiasta paljon vanhempi tyttärensä oli lyönyt poikaani. Tuosta vaan, ilman mitään syytä. Kukaan ei ollut puuttunut tilanteeseen, ei tytön äiti eikä kukaan opettajista”, Katrine muistelee.
Päiväkodin ratkaisuehdotus: Mathiaksen on
opeteltava olemaan vähemmän ärsyttävä
Katrinelle sanottiin päiväkodissa, että jos Mathias vain itse yrittäisi käyttäytyä paremmin ja vähemmän ärsyttävästi, muut lapset kyllä jättäisivät hänet rauhaan.
”Minusta se oli täysin väärin. Ei vastuuta voi vierittää lapsen harteille, kyllä aikuisten on kannettava vastuu. Sairaanhoitaja, jonka kanssa juttelin asiasta, oli kanssani täysin samaa mieltä. Juteltuani hoitajan kanssa yritin virittää keskustelua asiasta uudelleen päiväkodin suuntaan, mutta tuloksetta. Siellä oltiin jääräpäisesti sitä mieltä, että tilanne on Mathiaksen itsensä syytä ja että hänen täytyisi muuttaa tapansa ja opeteltava olemaan ’parempi’. Vasta silloin kiusaamiselle tulisi loppu.”
Keskustelu päiväkodin johtajan kanssa ei sekään tuottanut tulosta. Johtaja totesi vain, että päiväkodissa on kiusaamisen suhteen nollatoleranssi.
”Yritin sanoa, että vaikka nollatoleranssi olisikin periaatteena, ei se aina tarkoita, etteikö kiusaamista esiintyisi. Puheeni kaikuivat kuuroille korville”, Katrine kertoo.
Uuteen päiväkotiin
Katrine tuli lopulta vakuuttukseeksi siitä, että kyseinen päiväkoti ei ollut sovelias paikka Mathiakselle.
”Joka päivä jätin hänet hoitoon raskain sydämin, ja joka kerta halusin kääntyä takaisin ja hakea hänet pois. Kaikki oli pahasti pielessä.”
Vanhemmat alkoivat etsiä Mathiakselle uutta hoitopaikkaa. Jonotus kesto kolme kuukautta.
”Emme koskaan saaneet selville, mitä vanhassa päiväkodissa oikein oli meneillään ja miksi koko kiusaamisongelma lakaistiin maton alle. He eivät koskaan myöntäneet, että mitään ongelmaa oli olemassa”, Katrine sanoo.
Kaikki on nyt paremmin
Muutto toiseen päiväkotiin oli Mathiaksen kannalta oikea ratkaisu.
”Edes ensimmäisenä aamuna Mathias ei itkenyt lainkaan, kiitos mahtavien opettajien. Ja päivän päätteeksi hän olisi mieluusti jäänyt leikkimään, kun menin hakemaan hänet kotiin.”
”Viime aikoina olen itkenyt vain ilosta. Eräänä päivänä Mathias laittoi kengät jalkaan ja sanoi: ’Käytän näitä uudessa tarhassa. Kaikki leikkii mun kanssa. Äiti, uudessa tarhassa on hauskaa!’”
(*Nimet on muutettu)
Teksti: Elisabeth Rongved
Kuvituskuva: iStockphoto
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Mitä kiusaaminen on?
Kiusaamisessa on kyse siitä, että lapsi joutuu yhden tai useamman muun lapsen toistuvan loukkaamisen, vahingoittamisen ja/tai syrjimisen kohteeksi pystymättä puolustautumaan tai vaikuttamaan saamaansa kohteluun.
Kiusaaminen voi olla esimerkiksi tönimistä, lyömistä, haukkumista ja pilkkaamista, yksin jättämistä, ilkeitä puheita takanapäin tai mitä tahansa sellaista toimintaa, jolla pyritään vahingoittamaan tai loukkaamaan toista. Se merkitsee usein myös uhrin eristämistä ryhmästä.
Kiusaamistilanne ei ole koskaan tasa-arvoisten ja yhtä voimakkaiden nahistelua, vaan kiusattu on alakynnessä ja puolustuskyvytön suhteessa kiusaajaan.
Lähde: MLL
Lue myös:
Kivatyhmä päiväkoti
Vau.fi tutustuu päiväkotiin