Monet vanhemmat saattoivat Norjan tragedian uutisoinnin ollessa kuumimmillaan todeta, että lapset tietävät tapahtumista turhankin paljon. Lukemaan oppineet kyselivät näkemistään lehtiotsikoista, ja uutisissa vilahtelevat kuvat saivat ehkä leikki-ikäisenkin hiljenemään. Jotkut lapset saattoivat kiinnittää huomiota aikuisten keskusteluihin ja kuuntelivat uutisia korvat höröllä.
Median ymmärtämisen kehitystä eivät vanhemmat välttämättä hoksaa seuratakaan. Noin 4–5-vuotiailla on vahva mielikuvitus, joka tekee median välittämistä tarinoista voimakkaita, ja siksi esimerkiksi tv-ohjelmien aiheuttamat painajaiset ovat yleisiä. 5–6-vuotiaat erottavat jo paremmin toden ja tarun, mutta mediaesitykset tempaavat tämänikäiset helposti mukaansa, ja siten ne saattavat olla hyvin todenoloisia. Kouluikäinen lapsi saattaa puolestaan olla teknisesti hyvinkin näppärä, mutta taito ymmärtää mediaa ja sen sisältöjä ei ole kehittynyt.
Aikuisen tulee olla turva ja keskustelukumppani
Mannerheimin Lastensuojeluliitto on julkaissut sivustollaan ohjeet siitä, miten lasten kanssa tulisi käsitellä väkivaltauutisia. Sivuston mukaan uutisointi saattaa hämmentää ja pelottaa lasta, mutta aikuinen voi lievittää ahdistusta olemalla läsnä, kuuntelemalla ja pysymällä rauhallisena.
Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksesta on samaa mieltä Lastensuojeluliiton suositusten kanssa.
"Ohjeistukset ovat tarpeellisia. Nykypäivänä lapset suorastaan tankkaavat uutisia joka puolelta ja saattavat olla vanhempiaan taitavampia netinkäyttäjiä. Esimerkiksi vähän aikaa sitten oma nuorimmaiseni oli netissä törmännyt Suomessa sattuneen paloittelusurman yksityiskohtaiseen kuvaukseen", Jokinen kertoo.
On hankala valvoa sitä, miten paljon lapsi imee ympärillään olevista medioista.
"Lapsi saattaa esimerkiksi tulla hieman vanhempiaan aikaisemmin koulusta kotiin ja avata tv:n. Joissain perheissä onkin sovittu, että uutiset katsotaan vain vanhempien kanssa. Joillakin puolestaan on tietokoneessaan esto-ohjelma, jonka avulla lapset eivät pääse surffailemaan minne tahansa."
Rajoittaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu. Jokisen mukaan varsinkin kouluikäiset lapset saavat joka tapauksessa tietää, jos jotain järkyttävää ja dramaattista on tapahtunut.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto painottaa ohjeissaan keskustelua, lapsen kuuntelemista ja turvallisuudentunteen lisäämistä.
"Aiheesta rauhallisesti ja rehellisesti keskusteleminen ja lapsen kysymyksiin vastaaminen on tärkeää. Uteliaisuutta ei pidä torjua tai pelkoa vähätellä", toteaa myös Jokinen.
Tapahtuneesta tulee keskustella ottamalla huomioon lapsen ikä. Lapsella voi olla turvattomuuden tunteita, ja siksi tulisi aiheesta keskustellessa muistuttaa, että tietyt tapahtumat ovat harvinaisia, eikä niitä välttämättä satu kotipaikkakunnalla. Aikuinen voi sanoa esimerkiksi, että on itsekin surullinen eikä itsekään täysin ymmärrä tapahtunutta, mutta kotona on kyllä turvallista.
"Nykyään on myös tarpeellista opettaa lapselle, miten mediasta saatua tietoa tulkitaan. Lasten ja nuorten olisi hyvä havaita, että mediaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Median kontrolloimisessa ja uutisiin suhtautumisessa pitäisi riittää arkijärjen käyttö", Jokinen sanoo.
Lapsen reagointiin vaikuttavat aikuisten käytös ja perhetilanne
Lapset reagoivat väkivaltauutisiin eri tavoin. Tulisi kuitenkin muistaa, että lapsen reaktiot pohjautuvat usein vanhempien antamaan esimerkkiin, ja senkin vuoksi aikuisen kannattaisi välttää turhan kovaäänistä päivittelyä.
Uutisointi voi aiheuttaa levottomuutta ja ahdistusta samalla tavalla kuin vaikkapa elokuvien hahmot ja tapahtumat. Mannerheimin Lastensuojeluliitto painottaa, ettei lapsi osaa kertoa tunteistaan aikuisten tavoin, mutta kaikenlainen reagointi tulee kuitenkin hyväksyä ja ymmärtää.
"Myös perheilmapiiri vaikuttaa siihen, miten lapset suhtautuvat uutisiin. Jos perhepiirissä on tapahtunut jotain ahdistavaa, saattaa dramaattinen uutisointi ehkä samankaltaisesta tapahtumasta aiheuttaa pelkoa. Tällaiset tunteet täytyy aina käsitellä. Jos tuntuu, etteivät omat voimat ja kyvyt riitä, apua voi hakea esimerkiksi koulupsykologilta", Jokinen tähdentää.
Jatkuva tragediauutisoinnin seuraaminen ja otsikoilla mässäily saa kuitenkin aikuisetkin oireilemaan. Tämän vuoksi sekä isoille että pienille olisi hyväksi välillä tukkia uutisvirta ja hukuttaa tragediat edes hetkeksi arjen touhuihin ja leikkeihin.
Teksti: Jaana Kinnari
Kuva: iStockphoto
Lähteet:
MLL: Uskalla puhua lapsesi kanssa väkivaltauutisista
MLL: Media ja lapsen ikä
Lue myös:
Piirretyissä paljon väkivaltaa
Noitia ja paholaisia
Menikö lapseni pilalle?
Kasvatus on opastamista
Aivopesenkö lapseni?