Tunnistan omissa vanhemmissani tuon pinnan palamattomuuden. Minä en muista että minulle olisi koskaan huudettu tai että olisin koskaan nähnyt vanhempieni repivän peliverkkareitaan. Puolisoni on taas juuri tämän vastakohta, näyttää negatiiviset tunteensa reippaasti ja lujalla äänellä! Tämä oli minusta alkuun todella pelottavaa enkä hyväksynyt sitä ollenkaan. Minun on täytynyt itse opetella se, että huutaminen ja kiroaminen tarkoittaa vaan että häneltä meni hermo, ei se minuun liity välttämättä millään tavalla vaan asiat vain menevät sillä hetkellä pieleen! Tuntuu, että miehen vanhemmatkaan eivät ole tätä koskaan oppineet käsitelemään ja hyväksymään, vaan aina vähättelevät mieheni äksyilyä - mikä mielestäni on vain täysin rehellistä tunteidensa näyttämistä eikä siinä ole mitään pahaa!!
[Missing text /templates/comment/backToArticle for fi]