Hyvä ja paha kehityksen tukena
Saduissa esiintyy tyypillisesti mustavalkoinen käsitys hyvästä ja pahasta. Moraalikehityksen kannalta mustavalkoisuus ei ole haitaksi lapselle, sillä se tukee lapsen omaa tapaa käsitellä elämän isoja kysymyksiä.
”Lapsen ajattelu on varhaisvaiheessa kaksijakoista. Ajatuksen kehitykseen kuuluu, että lapsi tarvitsee vastakohtia ennen kuin harmaansävyt tulevat esille”, varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso Jyväskylän yliopistosta kertoo.
Niin satujen kuin amerikkalaisen tenavaviihdeteollisuuden mustavalkoisuus kumpuaa osittain lasten ajattelusta.
”Kautta aikojen kansantarinoissa on ollut hyvin mustavalkoisia hyvän ja pahan jaotteluja. Niillä on selkeä merkitys lapsen kehitykselle. Myös Grimmin sadut ovat tässä mielessä hyviä. Vaikka ne ovat raakoja, niiden mustavalkoisuus on lapsen kehitykselle mielekästä”, Laakso sanoo.
Hyvää moraalikasvatusta
”Lapsen on helppo tunnistaa esimerkiksi Leijonakuninkaasta, että isä on hyvä ja valtaa tavoitteleva setä paha. Lapsen kanssa on hyvä kuitenkin keskustella pahan Scar-leijonen käyttäytymisen syistä. Keskustelussa voi miettiä, oliko leijonassa myös jotain hyvää”, Laakso ohjeistaa.
Joskus lapset käyttävät ehdotonta moraalikäsitystä sellaisessa paikassa, että vanhempien on pakko keskustella asiasta tarkemmin.
”Muistan, kun esikoiseni näki tupakoivan ihmisen. Hän sanoi: tuolla on roisto. Jouduin korjaamaan, että vaikka tupakointi ei ole hyväksi, ei se silti tee kenestäkään pahaa”, Laakso kertoo.
Lapsen moraalikehityksen kannalta on tärkeää, että vanhemmat löytävät itsestään hyvän ja pahan sävyjä.
”Kun äiti tunnustaa, ettei hän olisi saanut huutaa, lapsi huomaa, että äitikin tekee väärin. Toisaalta taas äiti on kiltti. Lapsi näkee, että samassa ihmisessä on molemmat puolet ja voi näin myös käsitellä itsessään olevia hyviä ja huonoja puolia”, Laakso sanoo.
Vaikka moniulotteista moraalia ei tarjottaisi lapselle, lapsi saattaa löytää sen itse.
”Kyse on myös osittain persoonallisuudesta. Toiset alkavat hyvin nuorena pohtia, onko esimerkiksi oikein varastaa nälkäisenä, vaikka karkin varastaminen on väärin. Osa meistä on puolestaan vielä aikuisenakin melko mustavalkoisia moraalin suhteen”, Laakso huomauttaa.
Ongelmia paheksumalla
Vaikka moniulotteisista sävyistä on hyvä keskustella lapsen kanssa, vanhempien ei kuitenkaan kannata pelätä, että lapsesta kehittyisi mustavalkoinen ajattelija, jos leikeissä esiintyy hyviä sankareita ja pahoja roistoja.
”Lapset toteuttavat leikeissään ja tarinoissaan kaksinapaista hyvää ja pahaa. Leikkien avulla lapset ottavat haltuun elämän isoja kysymyksiä”, Laakso huomauttaa.
Lapsen ajattelun kehitykselle on pikemminkin haittaa siitä, että vanhemmat paheksuvat lapsen yksinkertaista moraalia sisältäviä leikkejä.
”On haitallista moraalin kehitykselle, jos aikuinen torpedoi lapsen tapaa käsitellä hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän olemusta. Jos esimerkiksi lapsi leikkii, että ritari tappaa jonkun, ei vanhemman pitäisi yksioikoisesti tuomita leikkiä”, Laakso sanoo.
Paheksunnan sijaan lapsen ajatusmaailmaa kannattaa rikastaa hienovaraisesti.
”Tapahtuma tarjoaa loistavan tilaisuuden keskustella lapsen kanssa teoista, niiden syistä ja seurauksista. Lapselta ei voi odottaa korkeatasoista moraalista päättelyä, mutta lasta voi haastaa kehittymään sitä kohti”, Laakso summaa.
Teksti: Jarkko Uro
Lue myös:
Hyvä äiti, huono äiti
Itsekeskeisestä empaattiseksi
Hyvä isä