Viikko sitten tavanneet Jari ja Elina laukesivat yhtä aikaa ulvahtaen kapealla yhdenhengen sängyllä. He kuuntelivat hetken toistensa tasaantuvia hengityksiä kunnes penis pullahti ulos Elinan uumenista. Samalla hetkellä Jari huomasi, ettei kondomi ollut suorittanut sille suotua tehtävää.
”Missä hitossa se kortsu on”, Jari huudahti.
Raukeana maannut Elina hyppäsi ylös sängystä kuin sähköiskun saaneena. Hän asettui kyykkyyn ja alkoi ronkkia paikkojaan.
”Ei helvetti. Ei helvetti. Ei helvetti”, Elina jankutti kunnes sai vedettyä kortsun ulos itsestään.
Elina puristi myttyyn pakkaantuneen kortsun tiukasti nyrkkiinsä ja lysähti sängyn laidalle istumaan. Jari nousi ylös sängystä ja mittaili askeleillaan makuuhuoneen lattiaa.
”Ei musta ole isäksi”, Jari täräytti hetken tepasteltuaan. ”Mä oon vasta kakskytseitsemän. Opinnotkin vielä kesken.”
”Mitä tässä on isyydestä puhuttu? Ei tästä mitään seuraa. On mulle aikaisemminkin käynyt näin, enkä silloinkaan tullut raskaaksi”, Elina tiuskaisi.
”No entä jos kuitenkin tulet? Mehän tavattiin helvetti soikoon vasta viikko sitten! Eihän me vielä edes tiedetä tuleeko tästä jutusta mitään.”
Elina nousi ylös sängyltä. Hänen alleen oli valunut iso spermalammikko.
”Jos et halua olla mun kanssa, niin ulos vaan ovesta! Laitan sitten elatusmaksuja tulemaan, jos huonosti käy.”
”Eiku, eiku, emmä sitä”, Jari takelteli. ”Mutta eikö tämä tullut aika äkkiä?”
”Eiköhän se hedelmöitys tapahdu aina kutakuinkin samalla nopeudella”, Elina sanoi ja veti samalla housuja jalkaansa. ”Mun täytyy nyt polttaa tupakka. Otaksä?”
Jari veti askista mentolisavukkeen ja käveli Elinan perässä parvekkeelle. Pariskunta vetäisi samassa tahdissa rauhoittavan nikotiinihenkäyksen ja puhalsi eteensä savupilven. Elina avasi yhden lasitetun parvekkeen ikkunoista.
”Sun täytyy lopettaa. Tupakka on huonoksi sikiölle”, Jari aloitti.
”Ai sä oot jo huolissaan tästä lapsesta”, Elina kiusoitteli ja tuli hetkessä paremmalle tuulelle.
”Kerron vain sen, minkä kaikki tietää. Tupakka nyt vain on pahasta vauvan kehitykselle. Sehän lukee askissakin.”
”Ja kylmä ilma voi heikentää siittiöiden laatua. Se lukee sun kalsareissa, jotka jätit makkariin.”
Jari ymmärsi vasta nyt, että oli ilkialastomana parvekkeella, jonka lasitetut seinät ulottuivat alas asti. Hän tiputti tupakan sormistaan ja harppasi sisälle. Elina poimi matolla käryävän savukkeen, vetäisi vielä pari pitkää imaisua tupakastaan ja käveli sitten keittiöön, jossa Jari keitti kahvia kalsarit jalassa.
”Ajattelit sitten polttaa koko talon”, Elina sanoi ja katsoi Jaria jäätävästi.
”Kuinka niin?”
”Mun parvekematto meinas syttyä palamaan.”
”Sori. Otatko kahvia”, Jari kysyi ja tyrkkäsi laakean muotikupin Elinan eteen.
Pariskunta istuutui lasisen keittiönpöydän ääreen ja ryysti kuumaa kahvia hiljaisuuden vallitessa.
”Tästä pöydästä pitäisi luopua”, Jari huomautti vihdoin. ”Ei ole mikään lapsiperhepöytä.”
”Olet siis sittenkin ryhtymässä isäksi”, Elina sanoi.
”Mietin vaan, että teetkö abortin vai pitääkö heittää tämä pöytä menemään?”
Elina iski kupin pöytään niin kovaa, että kaiken järjen mukaan pöytälasin olisi pitänyt murtua. Vahva pöytälasi kuitenkin piti pintansa ja selvisi iskusta naarmutta.
”Susta siis lapsi ja keittiöpöytä on saman arvoisia asioita? Että niitä voi tuolla tavalla vaan verrata.”
Jari punastui.
”Ei ollenkaan. Lapsi on iso juttu. Keittiöpöytä on vain tavara.”
”Sano sitten suoraan haluatko mun kanssa lapsen vai et?”
”Pitääkö heti päättää?”
”Pitää.”
”Saanko edes miettimisaikaa?”
”Et. Se pitää vain tietää, että haluaako vai ei. Minä aion nimittäin pitää tämän lapsen.”
Jari laski kahvimukinsa pöydälle ja katsoi Elinaa suoraan silmiin. Tämä nainen oli tullut kuin varkain Jarin elämään ja oli jo nyt tekemästä hänestä – vasta viikko sitten täyttä opiskelijaelämää viettäneestä nuoresta miehestä – täysiveristä isää. Ajatus oli häkellyttävän kauhistuttava varsinkin, kun suhde oli niin tuore, eikä mikään ollut vielä varmaa.
Ikkunasta sisään loimuava auringonvalo välkehti kauniisti Elinan kullankeltaisilla hiuksilla, ja Jari oli näkevinään pyhän Madonnan sädekehän Elinan pään päällä. Mitä kauemmin Jari tuijotti Elinaa, sitä varmemmaksi hän tuli siitä, että juuri Elina oli hänen lapsiensa äiti.
Mitä Jari oikein pelkäsi? Olihan hän jo kaksikymmentäseitsemän ja pian työelämään siirtyvä mies, joka oli aina pitänyt perheen perustamista osana tulevaisuudensuunnitelmiaan. Mikä häntä estäisi perustamatta perhettä Elinan kanssa?
”Elina, kyllä mä haluan lapsen sun kanssa. Mutta mitä jos meille tulee ero? Hitto! Mehän ollaan riidelty jo monta kertaa, vaikka tavattiin vasta viikko sitten. Onko meistä oikeesti vanhemmiksi? Kamalan suuri vastuu.”
Elina otti Jaria kädestä kiinni ja silitti sitä hellästi.
”Sä olet niin herkkä. Siksi mä tykkään susta. Kun me tavattiin viime lauantaina, sä otit jo sillon kaiken niin vakavasti. Olit niin huolissaan minusta ja siitä tykkäänkö mä susta. Ja kyllähän mä tykkään. Tykkään tosi paljon! Ihan älyttömästi. Enemmän kuin kenestäkään aikaisemmin. Ja mä vaan tiedän, että olisit todella hyvä isä meidän lapselle.”
Jari oli silmin nähden mielissään Elinan sanoista. Hän joutui tekemään töitä, ettei kyynel pusertunut ulos hänen silmäkulmastaan. Alkuperäinen kysymys ei kuitenkaan ottanut hävitäkseen Jarin mielestä, ja niin hän intti itsepäisesti:
”Mutta mistä me tiedetään, ettei tule eroa jo ensi viikolla?”
”Tehdäänkö kirjallinen sopimus kahdestakymmenestä vuodesta”, Elina leikitteli, mutta jatkoi sitten vakavana: ”Eihän kukaan tiedä tuleeko eroa vai ei. Eivät nekään tiedä, jotka ovat olleet monta vuotta yhdessä. Ehkä ne kuvittelevat tietävänsä, ja sitten eroavat heti lapsen synnyttyä. Ei tässä auta kuin kokeilla, ja katsotaan mitä tulee.”
Vastaus miellytti molempia ja hiljaisen hyväksynnän vallitessa pariskunta päätti yrittää. Hetken päästä Elina keksi kysyä:
”Minkä ikäisenä sinusta tyttö saa alkaa meikata?”
”Aika vaikee aihe miehelle. Teini-iässäkö?”
”No. Siitä saa neuvotella minun kanssa. Entä saako alaikäiset juoda viinaa ja polttaa tupakkaa?”
”Ei tietenkään.”
”Ei minunkaan mielestä. Entäpä jos lapsi varastaa ja jää kiinni. Mitä sä sanot sille?”
”Mikä ihme tentti tämä on”, Jari sanoi ja synkkeni epäilyistä: eikö Elina pitänytkään häntä hyvänä isänä?
”Nopeasti testasin ollaanko me samaa mieltä peruskysymyksistä. Kasvatuksessa pitää olla yhteneväisyyttä”, Elina selvensi.
”Musta tuntuu, että olisin aika lupsakka isä. En liian kireä enkä turhan tarkka.”
”Kieltäminen jää siis äidille, niinkö?”
”Osaan mä kieltää”, Jari sanoi täynnä uhmaa.
”No näytä mulle sitten, miten sä kiellät!”
”Kiellän sinua”, Jari aloitti, mutta takelteli sitten hetken. Sitten hän sanoi jämäkästi: ”Et saa enää polttaa tupakkaa.”
”No, mitä jos kiukuttelen, enkä tottele. Mitä sitten teet?”
”Sitten mä annan sulle piiskaa”, Jari vastasi virnistäen ja läppäsi hellästi Elinaa pyllylle. Elina kirkaisi ja lähti juoksemaan karkuun. Jari juoksi perässä antaen aika ajoin helliä läimäytyksiä Elinan takamukselle.
Hetken telmittyään pariskunta lysähti takaisin keittiön pöydän ääreen. Elina otti kulauksen kahvia ja kysyi sitten:
”Onko sulla nimiehdotuksia?”
”Tytölle Elina nuorempi”, Jari vastasi maireasti hymyillen.
”Ja pojalle Jari junior vai?”
”Vaikka. Jarissa on jotain maagista. Jotain sellaista, mitä naiset ei voi vastustaa.”
Nyt Elina hyökkäsi Jarin kimppuun ja kutitti tätä, niin että Jari hätkähti lyöden jalkansa lasipöydän kanteen. Lasi halkesi keskeltä ja särön juova eteni melkein pöydän toiselle puolelle saakka. Lasi kuitenkin pysyi vielä kasassa.
”Nonni”, Jari sanoi. ”Nyt se pöytäkin sitten hajosi. Ei ole enää mitään esteitä lasten hankkimiselle.”
”Ei niin”, Elina sanoi ja työnsi Jaria makuuhuonetta kohti riisuen samalla omia vaatteita päältään. Heidän mätkähtäessä päällekkäin sängylle Elina oli jo ilkialasti. Hän kaivoi Jarin kovettuneen peniksen boksereiden alta esille.
”No? Yritetäänkö”, Elina kysyi.
Jari nyökkäsi, ja pikkusänky sai jälleen kyytiä niin että liitokset narisivat. Hekumallisten loppuväristyksien jälkeen keittiöstä kuului kauheaa kolinaa. Lasipöytä oli rämähtänyt maahan ja hajonnut tuhanneksi pirstaleeksi.
Teksti: Jarkko Uro
Lue muita novelleja: