 |
|
Isä Nöppösellä on pirullinen suunnitelma. |
Lapset leikkivät kaikessa rauhassa isä Nöppösen tiskatessa astioita. Hän oli aina tehnyt kaikkensa lapsiensa eteen, eikä hän toivonut mitään niin hartaasta, kuin että omat kullan murut pärjäisivät elämässä.
Kun isä Nöppönen hinkkasi kattilan pohjaan piintynyttä puuroa, joka ei raskaista toimenpiteistä huolimatta halunnut irrota, hän ymmärsi kasvatuksen yhteiskunnallisen merkityksen todellisen laidan.
Suurin osa perheistä panosti lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen. Näin asia näytti olevan, kun isä-Nöppönen ajatteli lähiseudun perheitä. Varsinkin juuri isät näyttivät panostavan juuri perheeseen. Näin ollen melkein kaikki lapset saivat isiltään aikaa ja huomiota yllin kyllin. Vanhemmat huolehtivat yhdessä niin lapsen turvallisuudesta kuin oikeasta ruokavaliostakin, eivätkä äidit olleet väsyneitä ja kiukkuisia.
Niin mukavaa kuin hyvä kasvatus olikin, asialla oli myös nurja puoli. Kun kaikki lapset saivat hyvän kasvatuksen, ei hänen omilla lapsillaan olisi merkittävää etua isä Nöppösen kovalla työllä puurtamasta hyvästä kasvatuksesta.
Mutta jos asia olisikin niin, että suurin osa lapsista saisi huonoa kasvatusta, että heidän vanhempansa eivät olisi läsnä, eivät tarjoaisi lapsilleen turvallista kasvuympäristöä, silloin tilanne olisi aivan toinen, isä-Nöppönen tuumaili. Silloin hänen lapsensa, jotka nyt nauttivat erinomaisista kasvatuseduista, pääsisivät kiipeämään yhteiskunnan portaita pitkin aina huipulle saakka. Silloin kaikella hänen raadannallaan olisi todellista arvoa.
”Yritysjohtajaksi tai virkakoneiston huipulle”, Nöppönen höpisi isällisen hellästi. ”Ehkäpä jopa presidentiksi tai pääministeriksi.”
Mumistuaan lastensa toiveammatteja tiskialtaan yllä hän ymmärsi ajatuksensa koko koreuden.
Jos hän, isä-Nöppönen, tekisi kaikkensa sabotoidakseen muiden vanhempien kasvatusta, hänen omat lapsensa pääsisivät todella nauttimaan hyvän kasvatuksen hedelmistä. Silloin Nöppönen ei tarjoaisi lapsilleen ainoastaan massaviljeltyjä omenia, vaan eksoottisia ja kallisarvoisia hyvän kasvatuksen hedelmiä, harvojen herkkua, joita ilman suurin osa lapsista jäisi.
Mutta miten näin kieroa ja katalaa suunnitelmaa voisi lähteä toteuttamaan käytännössä, Nöppönen tuumaili. Miten hän voisi vaikuttaa toisten vanhempien käytökseen?
Isä Nöppönen käveli rinkiä keittiössä lautanen kädessään. Vastaus iskeytyi hänen pääkoppaansa samalla hetkellä kun hän löi varpaansa tuolinjalkaan ja tiputti lautasen lattialle.
”Alan itse huonoksi esimerkiksi”, Nöppönen huudahti ääneen. Nöppösen kaksi ja viisi vuotiaat pojat tuijottivat isän toikkarointia rikkinäisten posliinipalojen päällä huolestunein ilmein.
* * *
Äiti Nöppöseltä olisi turha kysyä lupaa näin monimutkaiseen suunnitelmaan. Äiti Nöppönen ei ymmärtäisi kuitenkaan. Niinpä isä päätti toimia salassa. Hän käyttäytyisi kehnosti ainoastaan silloin, kun äiti ei olisi paikalla.
Mikä tahansa huono käytös ei kuitenkaan sopisi tarkoitukseen. Jos isä Nöppönen kohtelisi omia lapsiaan kaltoin, kukaan tervejärkinen isä ei seuraisi hänen esimerkkiään. Parasta olisi yksinkertaisesti houkutella muut isät nautinnollisen ja paheellisen elämän makuun. Silloin isät pakenisivat omien harrastuksien pariin ja lapset jäisivät äidin harteille. Seurauksena voisi parhaassa tapauksessa olla riitaisa ero, jolloin lapset jäisivät kokonaan ilman toista vanhempaa.
”Täydellistä”, Nöppönen myhäili omalle suunnitelmalleen.
Nöppönen päätti laittaa suunnitelmansa heti koetukselle. Hän voisi jättää tiskit lojumaan altaaseen ja pyytää naapurin ukkoa kaljalle läheiseen kuppilaan. Äiti Nöppönen jäi olohuoneen sohvalle ihmettelemään, kun isä suhahti ulos ovesta.
”En minä nyt voi lähteä”, naapurissa asuva Laaksonen vastasi kutsuun. ”Olen luvannut siivoilla. Katsotaanko ensi viikolla uudestaan?”
Nöppönen ei lannistunut aivan vähästä. Hän oli kekseliäs mies ja niin hän vastasi:
”Meillä on rouvan kanssa vähän vaikeaa. Tarvisi vähän konsultaatiota kaverilta? Ootko varma, ettet pääse lähtemään?”
”No hitto! Ei tässä kaveria pulaan jätetä. Voi sitä siivota huomennakin.”
Näillä puheilla miehet lähtivät
Röyhkeään kukkoon, paikalliseen anniskeluravintolaan. Nöppösen valeparisuhdeongelmien varjolla hän onnistui pitkittämään baarireissun iltamyöhään saakka. Tuoppikierroksia kertyi seitsemän.
”Kyllä sä oot hyvä mies Nöppönen! Älä hitto vie anna vaimon jyrätä sua, Nöppönen! Oikeesti, Nöppönen. Kuunteleksä?”
Salakavala juoni toimi täydellisesti. Nöppönen oli juurruttanut toimintansa siemenen naapurin Laaksoseen. Tekaistut parisuhderiidat, jotka kuvasivat mitä nerokkaimmalla tavalla miehen alisteista asemaa parisuhteessa, saivat Laaksosen kiehumaan. Hän vannoi tukevansa Nöppösen tukalaa asemaa parantamalla omaa heikkoa asemaansa perheensä päämiehenä. Ensi töikseen Laaksonen lupasi lopettaa kaikki kotityöt, joilla niin ikävällä tavalla alistettiin miehiä nykypäivänä. Samaan hengenvetoon hän vannoi tapaavansa Nöppöstä vähintään kerran viikossa anniskelun merkeissä.
* * *
Nöppösen mieskeskeinen filosofia otti tuulta alleen ja pian hänet kutsuttiin puhumaan ajatuksistaan televisioon. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että Nöppösen itsekeskeisyyttä ihannoivan filosofian takana oli aikomus nostaa hänen omien lapsiensa hyvän kasvatuksen arvoa kovenevilla kasvatusmarkkinoilla.
”Herra Nöppönen. Te siis olette saarnanneet mieskeskeisen isyyden puolesta? Eikö tämä aiheuta harmia lapsille?”
”Ei toki”, Nöppönen vastasi ja hymyili toimittajalle. ”Kun mies on tyytyväinen omaan elämäänsä, hän myös jaksaa leikkiä lasten kanssa. Mutta nykyajattelu ei anna miehille vapautta nauttia mistään! Ei mies jaksa panostaa perheeseen, jos hänet on ajettu nurkkaan.”
”Entäpä sitten äidit? Onko ajattelusi reilua parisuhteen tasa-arvoisuutta ajatellen?”
”Onko se sitten tasa-arvoista, että naiset päättävät, mitä miesten tulee tehdä? Jos nainen päättää, että siivotaan, onko silloin tasa-arvoista, että miehen on siivottava? Ehei. Tasa-arvo on sitä, että mies päättää itse milloin tiskaa ja siivoa.”
Mieshaastattelija innostui silmin nähden aiheesta.
”Olemme siis ymmärtäneet tasa-arvon väärin?”
”Näin minä sanoisin. Tasa-arvoon täytyy kuulua myös keskiolutiltoja miesten kesken, golfaamista, biljardia ja kaikkea sitä, mitä miehet rakastavat tehdä. Omia pikku juttuja.”
Nainen nousi yleisöstä. Kamerat kääntyivät häneen.
”Filosofiasi on sovinistista törkyä! Se lietsoo miehiä palaamaan kotitöistä piittaamattomiksi pikku pojiksi, joita äidit joutuvat paapomaan. Miten kukaan aikuinen mies voi keksiä mitään noin vastuutonta ja typerää!”
Nöppönen livautti pienen virneen. Nainen tulkitsi sen tietysti omahyväisyydeksi. Eihän nainen voinut tietää, että Nöppösellä oli salainen juoni pudottaa muiden perheiden kasvatuksen tasoa yleviä kasvatusihanteita purkavalla filosofiallaan.
* * *
Kymmenen vuoden kuluessa Nöppösen filosofia oli purrut miehiin. Edistyksellisestä isäkulttuurista ei ollut enää paljoakaan jäljellä. Miehet tekivät, mitä tykkäsivät, ja jättivät lapset äitien huostaan. Äidit eivät tietenkään olleet nielleet mukisematta uutta miesfilosofiaa, ja niin riitaisat erot olivat yleistyneet entisestään.
Nöppösen kannalta tilanne olisi ollut ihanteellinen, jos hänen vaimonsa ei olisi jättänyt häntä. Äiti Nöppönen ei ymmärtänyt isän projektia, eikä halunnut edes kuulla kummallisia selityksiä miehensä uudesta filosofiasta. Äiti Nöppönen piti isän ajatusmaailmaa pikemminkin typeryytenä ja niin lapset ja isä Nöppönen erotettiin oikeuden päätöksellä toisistaan.
Filosofisissa tilaisuuksissa ja keskiolutkuppiloissa ravanneet isän lapset eivät yllättävää kyllä kasvaneet yhteiskuntakelvottomiksi. Nöppösen pojat pänttäsivät korkeissa opinahjoissa taloustietoa ja alkoivat menestyviksi liikemiehiksi. Molemmat pojat tosin epäonnistuivat rakkaussuhteissaan. Kaikki heidän suhteensa jäivät pinnallisiksi ja kylmiksi.
Isä Nöppöstä pojat eivät suostuneet näkemään enää koskaan. Silti Nöppösen miesfilosofia hiersi poikien sydämiä aina heidän elämiensä ehtoopuolelle saakka. Molemmat pojat joutuivat puimaan vaikeaa isäsuhdetta pitkissä terapiaistunnoista. Onneksi kuitenkin heillä oli hyvä asema yhteiskunnassa ja reilusti varoja omien ongelmiensa selvittämiseen.
Teksti: Jarkko Uro
Lue muita novelleja: