Vauvavuosi on täynnä ensimmäisiä hetkiä. Ensimmäinen kylpy, ensimmäinen hymy, ensimmäinen leikki ja ensimmäiset askeleet. Matka avuttomasta vastasyntyneestä touhuilevaksi taaperoksi on myös huikea kasvun ja kehityksen tarina, jota on mukavaa muistella myöhemmin katselemalla eri vaiheista ja virstanpylväistä otettuja valokuvia. Kuinka saada kuviin tunnelmaa ja herkkyyttä tylsien pikaräpsyjen ja pönötyskuvien sijaan?

Vauvasi kuvassa opastaa lapsen kuvaamista kädestä pitäen neljälläkymmenellä valokuvausreseptillä. Kukin resepti ohjeistaa kuvauksen aiheen ja kertoo, milloin kuva kannattaa ottaa, millaisia valmisteluja tulee tehdä, miten kuva sommitellaan ja miten tarkennetaan. Kuvausohjeet on laadittu sekä järjestelmäkameralle että kompaktikameralle.

Lisäksi kirjassa opastetaan kameran valinnassa, kerrotaan perustasolla kameratekniikasta ja käydään läpi yleisimmät kuvausvirheet. Bonuksena kerrotaan nettilinkit videoihin, joista pääsee kurkkimaan kulissien taakse, kuinka oppaassa olevat esimerkkikuvat otettiin. 

Kuvausohjeita vauvan iän mukaan

Opas on jaoteltu vauvan iän mukaan neljään osioon: 0-3 kuukautta, 3-6 kuukautta, 6-9 kuukautta ja 9-12 kuukautta. Tämä on perusteltua, sillä paikallaan pysyvän vastasyntyneen kuvaus on hyvin erilaista kuin vilkkaan konttaajan. Jokainen osio alkaa viidellä vinkillä, jotka tiivistävät oivasti kyseisen ikäkauden kuvaamisen juonen.

Esimerkiksi 0-3 kuukauden ikäisestä vastasyntyneestä saa herkkiä kuvia kuvaamalla kylvyn jälkeen lämmintä ja rentoutunutta vauvaa iho ihoa vasten. Pienet kädet, jalat, haukotukset ja itkut tallentuvat ajattomina ja tunnelmallisina otoksina etenkin, jos kuvat ovat mustavalkoisia.

3-6 kuukauden ikäisen kuvaaminen saa vastasyntyneeseen verrattuna jo erilaisen sävyn, sillä vauvan persoonallisuus alkaa pilkistää ja vauva on eri tavalla läsnä kuvissa kuin aivan pikkuvauvana. Nyt vauvasta voi ottaa jo kuvia, joissa hän punnertaa itseään pystyyn, heiluttaa helistintä, ilmeilee tai harjoittelee istumista.

6-9 kuukauden ikäisenä vauva on jo aktiivinen, mutta ei kuitenkaan vilistä vielä tuhatta ja sataa karkuun. Tämä kannattaa hyödyntää ja napsia kuvia viihdyttävästä pikku persoonasta.

Ja kun vauva on 9-12 kuukautta vanha, kuviin ikuistetaan itsenäistyvä, taaperoksi varttuva tutkimusmatkailija. Vauvavuoden kuvaaminen huipentuu tietenkin yksivuotissyntymäpäiviin.

Lue myös: Kolmikuisen leikki, Puolivuotiaan leikki, Yhdeksänkuukautisen leikki, Yksivuotiaan leikki

Oppaassa annetaan myös pieniä jippoja siihen, kuinka saada onnistuneita kuvia lapsen kanssa kuvassa olevasta äidistä, isästä, sisaruksesta tai isovanhemmasta. 

”Muikkulakko”

Oppaassa painotetaan valokuvaamista tarinankerrontana. Vanhempia kehotetaan tekemään ”muikkulakko”, eli välttämään lapsen kuvaamista perinteisellä ”katso kameraan ja sano muikku” –menetelmällä. Parempia kuvia saa aikaan, kun laskeutuu lapsen tasolle, antaa tämän touhuilla omiaan, hakee kuvaan sopivia yksityiskohtia ja rajaa ja sommittelee kuvan kolmasosien sääntöä noudattaen. Näin kuva kertoo poseerauksen sijaan tarinan, ikuistaa vaikkapa sen arkisen hetken kun lapsi keskittyy lempileikkiinsä tai perheen koira lipaisee vauvaa poskesta.

Makkarajalat ja muistoja arkipäivästä

Kirjan kirjoittaja on itseoppinut valokuvaaja Me Ra Koh, joka aloitti valokuvaamisen kuvaamalla omia lapsiaan. Nykyään hän on suosittu kuvaaja ja valokuvauskouluttaja. Vauvasi kuvassa on hyvin helppolukuinen, lämminhenkinen, matalan kynnyksen valokuvausopas, jossa lukijaa ei uuvuteta liialla kuvauksen ammattislangilla. Kirjoittaja kertoo paljon omista kuvauskokemuksistaan, kannustaa ja innostaa. Opas sopii etenkin aloitteleville kuvaajille, mutta myös kokeneempi kamerankäyttäjä voi saada uusia ideoita ja näkökulmia vauvan kuvaamiseen. Toisaalta konkarikuvaajalle oppaassa on kosolti itsestäänselvyyksiä. 

Oppaan parhaita ansioita ovat juuri innostavuus ja konkreettisuus. Ei tarvita tuhansien eurojen sijoituksia huippukameroihin, vaan vinkeillä pääsee alkuun peruspokkarillakin. Kirjan luettuaan tekee mieli päästä oitis kuvaamaan, rakentamaan oman lapsen kuvallista elämäntarinaa. Ne suloiset makkarajalat, niistähän täytyy saada heti lähikuva! Ja tämä tavallinen arki tässä ja nyt, omassa kodissa, tämä on se ajankuva jota lapsi vielä aikuisenakin kiitollisena kuvista katselee. ”Tämä kuvan otti minusta äiti, näin hän minut näki.”

Huonona puolena voi kenties pitää tietynlaista kuvausstressiä. Kirjan luettuaan on tuskallisen tietoinen hetkien ohikiitävyydestä ja ainutkertaisuudesta. Heti oppaan ensimmäinen valokuvausresepti on vähän masentava: siinä esitellään upea kuva juuri syntyneestä vauvasta, melkeinpä tämän ensihenkäyksestä. Ja opastetaan, kuinka kyseisenlaisen kuvan saa otettua vauvan ensimmäisten viiden elinminuutin aikana. Harva kuitenkaan kykenee syntymän ihmeen hetkellä tai ehkä edes vauva-arjen ensimmäisten sumuisten viikkojen aikana miettimään täydellistä valoa, rajausta ja tarkennusta. Ja sitten ne hetket ovat jo auttamattomasti ohi. Kuten kirjoittajakin ensihenkäyskuvan yhteydessä sanoo: ”Hänen silmänsä ovat pienet ja viattomat tavalla, joka ei koskaan palaa.”

Teksti: Hanna Brockman
Kuva: Crestock

Vauvasi kuvassa. Kuvausopas vanhemmille. Docendo, 132 sivua.

Oppaan tekijän, valokuvaaja Me Ra Kohin nettisivut: www.merakoh.com

Lue myös:

Pilttipotretteja leikin lomassa
Kuvamuistoja odotusajasta