 |
|
Rupertin ja Evertin lapsuus on täynnä ahdistusta. Skavabölen pojat saa ensi-iltansa perjantaina 4.9. |
Kun Rupert (
Lauri Tilkanen /
Ilmari Järvenpää) ja Evert (
Iiro Panula /
Onni Tommila) muuttavat isän (
Martti Suosalo) ja äidin (
Lea Klemola) kanssa Kauniaisiin, elämä hymyilee kuin auringonlasku lännensankarille. Pojat kiusaavat tyttöjä leikkipyssyineen ja isä Pekka hauskuuttaa äiti Pirjoa yllätyksillään. Paratiisissa muhii kuitenkin laatikollinen käärmeitä.
Perheen alamäki alkaa, kun vanhempi veli Rupert löytää isälle kirjoitetun rakkauskirjeen. Pian myös äidille selviää, että isällä on suhde toiseen naiseen.
Elokuvan rullatessa eteenpäin äiti syöksyy yhä syvemmälle ahdistaviin sielunmaisemiin ja isä puolestaan turvautuu alkoholiin.
Skavabölen poikien perusasetelma onkin kuin suomalaisen elokuvan koulukirjasta: ahdistusta, alkoholia ja väkivaltaa.
Elokuva perustuu
Antti Raivion samannimiseen näytelmään, jota elokuvan dialogi mukailee paikoitellen hyvinkin uskollisesti. Juonta on kuitenkin jouduttu tiivistämään elokuvaa varten, joten näytelmän nähnyt saattaa haluta verrata.
Esimerkiksi isän ja hänen uuden vaimonsa rooli tragedian sopankeittäjänä on hitusen laimeampi elokuvassa. Elokuvassa äitiä ei nöyryytetä yhtä paljon, ja näin ollen äidin ahdistus ei tule yhtä hyvin ymmärretyksi kuin näytelmässä.
Viina maistuu isälle.
Elokuvan loppukohtaus eroaa myös näytelmästä. Siinä missä elokuva päättyy vapauttavaan tunnelmaa, jää näytelmän viimeinen kohtaus avonaiseksi.
Loppuhuojennukseen on tietysti mukava päättää pitkä ahdistuskylpy, mutta se jättää vähemmän kysymyksiä ilmaan. Helpottuneessa mielentilassa ei tule miettineeksi, miten poikien elämä jatkuu, kun he ovat kasvaneet aikuisiksi ihmissuhdetaifuunin ytimessä.
Matkalla kohti Skavabölen perhehelvettiä.
Aina ei ole kuitenkaan oikein verrata. Elokuvaa täytyy voida ajatella itsenäisenä kokonaisuutena.
Lea Klemola onnistuu esittämään riipaisevan toden tuntuisesti luhistuvaa naista, jolta äitiys vedetään jalkojen alta. Martti Suosalo puolestaan tekee moniulotteisen roolin Pekka-isänä.
Suosalon esittämää isää ei voi yksiselitteisesti niputtaa pahaksi ihmiseksi. Isä tuntuu aika ajoin mukavalta ihmiseltä, jolla on vain omat heikkoutensa.
Lea Klemola tekee hienon roolin luhistuvana äitinä.
Skavabölen pojat on superahdettu vahvoilla jännitteillä ja ristiriidoilla. Äiti haluaisi olla vielä äiti ja isä ei tiedä mitä haluaa. Parisuhdeongelman keskellä nököttävät pojat, jotka reagoivat isän ja äidin väliseen huoltajuuskiistaan lapsen maailmansa kautta. Tämän monimutkaisen ihmissumpun kiristyminen toimii niin elokuvana kuin näytelmänäkin, eikä päästä katsojaa helpolla.
Teksti: Jarkko Uro