 |
|
Larry Gopnik asentamassa TV-antennia. A Serious man -elokuvan ensi-ilta perjantaina 4.12. |
Kun matematiikan professori Larry Gopnik (
Mihael Stuhlbarg) saa kuulla vaimoltaan avioliittonsa olevan loppusuoralla, alkaa miehen jyrkkä alamäki. Niin työasiat, avioliitto, lastenkasvatus kuin myös veljen elämä näyttävät lipeävän Larryn epävarmasta otteesta.
Larryn poika Danny (
Aaron Wolff) polttaa pilveä, tilailee isänsä nimellä levyjä ja kohtelee isäänsä pelkkänä TV-antennin asentajana. Tytär Sarah (
Sari Lennick) puolestaan naljailee isälleen ja varastaa häneltä rahaa. Jos Larry haluaa puhutella jälkikasvuaan, lapset vain häipyvät paikalta ja jättävän miehen levittelemään käsiään.
Larryn ongelma on, että hän yrittää tehdä kaiken oikein. Matematiikan yksioikoinen logiikka ja moraalisäännöt kääntyvät kuitenkin muutamalla sanankäänteellä ylösalaisin, eikä Larry pärjää maailmassa, jossa oikea teko voi olla lopputuloksen kannalta väärä.
* * *
A Serious Man edustaa varsin kulunutta genreä. Populaarikulttuuri on pullollaan surkeanhauskoja mieskohtaloita. Eikä tumpelo professorikaan ole mikään uusi hahmo.
Kuluneesta asetelmasta huolimatta Coenin veljekset puhaltavat elokuvan täyteen mustan huumorin kukkasia. Elokuva on täysin uskollinen peruslähtökohdalleen: jos asiat voivat mennä pieleen, ne menevät. Tässä viitekehyksessä
A Serious Man tarjoaa hulvattomia käänteitä, jotka naurattavat varmasti mustan huumorin ystäviä.
Elokuvan huumori on myös hyvin hienovaraisesti aseteltua:
Larrylla on hallussa matemaattinen yleispätevä totuus, mutta tätä viisautta kukaan ei kunnioita, eikä sillä pärjää elämässä. Vanhaa rabbia pidetään puolestaan suuressa arvossa juutalaisessa yhteisössä.
Yhdessä elokuvan avainkohdista rabbi riemastuttaa teini-ikäistä Dannya lainaamalla Jefferson's Airplanea:
”When the truth is found to be lies and all the joy within you dies, then what?”
Rabbin lainasanat olisivat sopineet ennen kaikkea Larrylle, vaikka hän tuskin olisi ottanut hittibändin lyriikoita kuuleviin korviinsa – vakava mies kun on.
Vakava mies on jälleen vaikeuksissa. Takana lakimies (Adam Arkin).
Astutaan vielä lopuksi mustan huumorin ulkopuolelle ja mietitään luuseri-isän kohtaloa sellaisenaan.
Miksi on hauskaa, kun keski-ikäinen mies menettää totuutensa, vaimonsa ja kontrollin elämäänsä? Mikä tekee säälittävän miehen hauskaksi? Pitäisikö tasa-arvon nimissä nauraa myös äideille, jotka tulevat huijatuiksi ja hylätyiksi, jotka eivät ymmärrä lapsiaan ja joilla ei ole mitään otetta omaan elämäänsä?
Näihin kysymyksiin vastataan yleensä jotain tämän tapaista: Koska keski-ikäisillä miehillä on eniten valtaa maailmassa, heitä saa myös pilkata. Larry on kuitenkin niin poloinen, että ajatus tuntuu epäoikeutetulta. Pitäisikö meidän siis olla "vakavia miehiä" ja pidättäytyä nauramasta Larryn surkuhupaisuudelle?
Oli miten oli, tätä toimittajaa nauratti.
Teksti: Jarkko Uro