 |
|
Kolmikko ajaa ihmeautolla surrealistisen unimaan halki painajaisten sijoille. Nukkumatti: seikkailu unimaassa -elokuvan ensi-ilta oli perjantaina 17.12. |
Saksalais-ranskalainen animaatio
Nukkumatti – seikkailu unimaassa kertoo tietysti Nukkumatista, mutta myös unilampaasta, joka on liian kiinnostava ollakseen unettava sekä lapsesta, jonka täytyy taistella unimaailmaa terrorisoivaa painajaista Habumaria vastaan.
Elokuva sommittelee surrealistista unimaailma-animaatiota ja oikeiden näyttelijöiden kanssa tehtyjä kohtauksia. Syntyy mielenkiintoinen jako unimaailman ja valvemaailman välille.
Valvemaailmassa vettä pelkäävä poika Miko (
Bruno Renne) haaveilee kapteenina toimimisesta. Unilammas Nepo värvää Mikon painajaista tyynnyttämään ja pelokas poika syöksyy kohti "suurta seikkailua", kuten mukaan tullut lapsiraatini arvioi tilannetta reippaalla äänellä teatterissa.
(Välihuomautuksena: arviota tekee kanssani siis lapsiraati, johon kuuluu 4-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö.)
Miko joutuu kohtaamaan sekä abstraktimmat painajaispelkonsa kuin myös kapteenin uraa haittaavat vesipelkonsa. Siinä missä elokuva kertoo lapsille peloista ja niiden voittamisesta, elokuvan sanoma vanhemmille voisi olla seuraava: painajaisella on kasvattava rooli lapsen elämässä.
* * *
Nukkumatti – seikkailu unimaassa on merkitty koko perheen elokuvaksi. Ikärajasuositus ei kuitenkaan tarkoita, että tätä elokuvaa kannattaa katsoa perheen pienempien kanssa.
Elokuva sisältää voimakkaita painajaiskohtauksia, joissa voimakkaan visuaaliset kuvat yhdistyvät pelottavaan (ja teatterissa voimakkaalla äänellä soitettuun) musiikkiin. Elokuvaa arvioiva raati pelkäsi kaikissa painajaiskohtauksissa. Varsinkin Mikon ja Habumar-painajaisen jännittävä lopputaistelu sai nuoremman raatilaisen melkein itkemään.
Jännityksestä huolimatta kohtaukset eivät olleet liian pelottavia. Näin raati ainakin vakuuttaa elokuvan jälkeen käydyssä donitsipalaverissa.
"Ei painajaisia pidä pelätä. Ne on vaan unta. Jos näkee painajaista, pitää kertoa siitä äidille", kertoo vanhempi raatilaisista.
"Painajaisissa ei ole mitään pelättävää", vakuuttaa nuorempi.
Elokuvan rohkeutta lietsova sisältö on ainakin saanut lapset vakuuttuneiksi painajaisten todellisesta luonteesta. Voi olla niin, että elokuvan näkeminen jopa helpottaa vilkkaalla mielikuvituksella varustettujen lasten mörkökammoa. Tai sitten ei.
Nukkumatti-elokuva sisältää myös oikeiden näyttelijöiden kanssa kuvattuja kohtauksia. Kuvassa Miko leikkii vaarinsa aluksella.
Pelottavista kohtauksista huolimatta elokuvasta jäi aikuiselle hyvä fiilis. Animaatio on laadukasta ja surrealistisella otteella toteutettu värikäs unimaailma kiehtoo varmasti niin lapsia kuin aikuisia. Itse tarina toimii ja siihen on sijoitettu mukavasti kasvatuksellista ainesta.
On myös virkistävää katsoa lasten kanssa muitakin filmejä kuin Pixar-elokuvia, joihin lapset jäävät koukkuun myös materiaalisella tasolla. Näin nimetäkseni aikuisten painajaisen,
Autot-elokuvan ja siihen liittyvän oheiskrääsän.
Annetaan raadin vielä kertoa, miksi
Nukkumatti-elokuva on katsomisen arvoinen. Minkälainen elokuva siis oli?
"Mahtavaa", tyttö hehkuttaa ensimmäistä elokuvateatterikokemustaan ja saa teatterin työntekijän hyvälle tuulelle.
"Tykkäsin", summaa poika.
Kuka oli
Nukkumatti-elokuvan hauskin hahmo?
"Suosikkini oli se Nepo-lammas", tyttö sanoo.
"Nukkumatti oli paras", poika vastaa.
Entä mikä oli mukavin kohtaus?
"Se missä ne ihmiset oli siinä talossa", kertoo poika ja muistelee selvästi majakkaa asuinympäristönä.
"Paras kohta on se, kun menivät kaikki yhdessä laivaan", tyttö kertoo ja paljastaa samalla elokuvan loppukohtauksen. Onneksi lapset eivät ole niin tarkkoja näissä asioissa.
Teksti: Jarkko Uro