”Muistan usein tuijottaneeni vauvaa ja sanoneeni itselleni, että nauti nyt, tajua tämä, koe tämä lapsi, nauti nyt! Mutta eihän tunteita voi käskeä.” Koska imetystä pidetään maailman parhaana asiana, saattaa tuntua kummalliselta, että toisilla imettämiseen liittyy myös negatiivisia tunteita. Imetysmasennuksesta kärsinyt Maisa joutui välillä pelkäämään, selviääkö hän iltaan saakka.

Viimeksi päivitetty 19.1.2016

Imetyshormonit voivat aiheuttaa D-MER-nimisen negatiivisen tunnereaktion. Nimi tulee sanoista dysphoric milk ejection reflex, maidon erittymisen dysforinen refleksi.



Hormonitasapainon heilahdus maidon herumisen yhteydessä tuottaa toisille hyvin vahvoja negatiivisia tunteita. D-MER-oireet ilmenevät tyypillisesti herumisen yhteydessä. Oireita esiintyy myös silloin, kun vauva ei ole läsnä ja maito pääsee herumaan.

Hormonivaihteluihin herkästi reagoiva Maisa koki D-MER-oireet vasta toisen lapsen kohdalla.

”En alussa tiennyt, mistä on kyse. Ihmettelin vain aina imetyshetkissä aaltoina yli vyöryvää epätoivon ja kauhun tunnetta, joka tuntui samalta kuin olisin tehnyt jotakin määrättömän pahaa ja muistaisin sen yhtäkkiä. Käsittämätön, järjetön henkinen pahoinvointi”, Maisa, kahden lapsen äiti kertoo.

Oireet voivat alkaa jo raskausaikana. Näin tapahtui 9 kuukautta vanhan vauvan äidille, Sussulle.

”Tunnen ahdistusta, ärtyneisyyttä ja toivottomuutta. Tunteet nousivat pintaan ensimmäisen kerran raskausaikana”, Sussu kertoo.

Tuntuu pahalta, vaikka kaikki on hyvin

Imetysmasennukseen ajautunut Maisa arvioi itse, että ulkopuoliset tekijät olivat kaikki kunnossa.

”Vauva oli hyväntuulinen, terve, lunki muksu, joka nukkui kantoliinassa, tuhisi kainalossa ja söi maitoa onnesta ähkien. Parisuhde kesti, esikoinen otti vauvan hyvin, olen ehtinyt harrastaa ja on ollut sosiaalisia kontakteja”, Maisa summaa elämäänsä.

Hyvästä tilanteesta huolimatta Maisa ui varsin syvissä vesissä. Todennäköisenä syypäänä Maisa pitää raskaus- ja imetyshormoneita.

”Olin vauvan syntymästä noin 11 kuukautta eteenpäin lähes päivittäin yksinkertaisesti ahdistunut. Vahvin tunne on ollut nimetön, mihinkään erityisesti kohdistumaton ahdistuneisuus. Kurkunpäässä puristava henkinen kipu, rintalastaa kokoon puristava mielen paine. Sen seurana oli lähes sietämätön levottomuus”, Maisa summaa tuntemuksiaan.

Ahdistunut imettäjä syyllistää herkästi itseään

Maisa kuvailee raskaus- ja imetysaikaa psyykkisesti myrkyllisiksi. Depressiivisyyteen taipuvainen Maisa soimaa itseään tunteistaan.

”Enkö osaa keskittyä nauttimaan vauvasta? Ajattelin, etten koe vauvaa tarpeeksi syvästi, kun imetyshetkissä tai vauvaa nukuttaessani en kokenut niin paljon ilon tai nautinnon tunteita kuin olisin halunnut, vaan olin ahdistunut, levoton, poissaoleva, kun kerta kaikkiaan tuntui pahalta”, Maisa kertoo.

Maisa joutui pelkäämään joinain päivinä, selviääkö hän iltaan saakka.

”Muistan usein tuijottaneeni vauvaa ja sanoneeni itselleni, että nauti nyt, tajua tämä, koe tämä lapsi, nauti nyt! Mutta eihän tunteita voi käskeä”, Maisa huomauttaa.

Taustalla voi olla hormoneiden lisäksi myös muita tekijöitä

Imetyksen ahdistavuus voi riippua hormoneista. Vauvan syntymän jälkeen äitejä saattaa ahdistaa myös lapsen sitovuus. Imetys on yksi tekijä, joka sitoo konkreettisesti äitiä lapseen. Sussu arvioi, että hänen kohdallaan kysymys on vauvan sitovuudesta.

”Ahdistavat tunteet ovat jatkuvia, mutta imettäessä olen yleensä hieman ahdistuneempi. Haluaisin imettää kaksi vuotta, mutta lapsi on niin riippuvainen minusta, eikä isä kelpaa. Mieluummin lopetan imettämisen aikaisemmin, jotta elämä voisi olla hiukan vapaampaa”, Sussu sanoo.

D-MER-tyyppiset hormonaaliset vaikutukset mielialaan saattavat olla osasyy Sussun imetysmasennukseen. Hän kuitenkin epäilee, että taustalla on myös muuta.

”Ahdistuneisuus saattaa johtua siitä, että olen niin kiinni vauvassani, ettei vapautta oikeastaan ole lainkaan. Mutta yritän jatkaa imetystä niin pitkään kuin mahdollista”, Sussu kertoo.

ÄIMÄ ry: ”Imetyskokemukset voivat sysätä synnytysmasennukseen”

Äidit irti synnytysmasennuksesta -järjestön puheenjohtaja Leena Honkavaara kertoo, ettei imetysmasennusta tunneta virallisesti.

”Tiedämme kuitenkin, että jopa 80–90 prosenttia naisista kokee synnytyksen jälkeen baby blues -nimellä kulkevaa negatiivista tunnetilaa. Tuntemukset liittyvät synnytyksen ja imetyksen aloittamiseen liittyviin rankkoihin hormonaalisiin muutoksiin naisen kehossa”, Honkavaara sanoo.

Kyse ei tosin ole pelkästään hormoneista. Synnytysmasennusta ei tunneta laisinkaan tietyissä osissa Afrikkaa. Jos koko suku hoitaa äitiä ja vauvaa, masennus ei pääse kehittymään.

”Suomessa 10 prosenttia äideistä sairastuu synnytysmasennukseen. Siihen liittyy sekä hormonitoiminta että länsimainen kulttuuri”, Honkavaara huomauttaa.

Esimerkiksi länsimaiseen äitiyteen liittyvät yksinäisyyden tuntemukset voivat korostua imetyksen hormonaalisen toiminnan vaikutuksesta.

”Omalla kohdalla synnytysmasennus alkoi siitä, kun imetys alkoi onnistua. En saanut lainkaan nukuttua ja lähdin siitä kierimään kohti syvyyksiä. Minusta tuntui siltä, että olin täysin sidottu lapseen. Tuntui kammottavalta olla niin kokonaisvaltaisesti vastuusta siitä lapsesta”, Honkavaara kertoo.

Yksi äitejä masentava tekijä on äitiyden ennakko-odotukset. Jos naisella on vahva ennakko-odotus siitä, miten vauva-arki menee, todellisuus saattaa olla musertava. On kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen kokee vauva-arjen ja imetyksen omalla tavallaan.

”Toisista imetys tuntuu miellyttävältä. Toisille taas se voi olla käytännön sanelema pakko. Jokaisella meillä on omanlainen kroppa, joka reagoi eri tavalla. Jos vauva-arjen kuvittelee todella ruusuiseksi ja sitten tulee ongelmia, se voi olla yhtenä tekijänä mielialan alamäelle”, Honkavaara summaa.

Äidit irti synnytysmasennuksesta (ÄIMÄ ry)

Mitä mieltä olet artikkelista?